Käyttääkö joku harmaakorttia digikuvauksessa, vai veteleekö digikuvaajat vaan Programmilla tai automatiikalla? Tarkotan siis poikkeuksellisia valaistusolosuhteita, niitähän riittää.
Valonmittaus
luuppi
11821
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Automaatilla, jos on kauhea kiire tai ei muuten vain huvita nysvätä. Niin, ja salaa käytettäessä, kun ei valotuksen esikatselu sattuneesta syystä toimi salaman kanssa.
Silloin kun kuvaan tosissani, valotan esikatselukuvan perusteella. Siis säädän aukon passeliksi ja vääntelen suljinaikaa nopeammaksi tai hitaammaksi kunnes etsinkuva on sellainen kuin haluan (lumi on valkoista tai yökuvassa taivas on musta eikä harmaa jne.) Myös histogrammi on tässä hyvänä tukena. *Paljon* nopeampaa ja suoraviivaisempaa kuin sopivan valonmittaustavan valinta, valotuksen lukitseminen harmaakortista ja valotuskompensoinnin rassaaminen sen mukaan, onko kuvassa nyt mukana lumihankia vai ei ja paistaako aurinko ja mistä suunnasta ja...
Ainakin mun Nikonissa esikatselukuvan pitää olla ylivalottuneen näköinen, että tietsikassa kuva olis lähellä oikeinvalotettua. Tiedän, että katselukulma vaikuttaa paljon, mut hiukan ihmetyttää. Onks tuttua jollekulle toiselle?
Nun Nikonissa (D 100) on kirkkaudensäätö näytölle, löytyy valikoista. Siitä vois olla apua.
Tilanteen mukaan, käsisäätöisesti testikuvien mukaan histogrammia tutkien.
Olympuksesta ja monista muistakin löytyy ns. haarukointi jossa voit asettaa kuvasarjan pituuden sekä /- vaihteluvälin jota sitten kuva kuvalta kameran alun perin mittaamaan nähden tiltataan.
Tämä haarukointi on erittäin hankaliin ja nopeisiin tilanteisiin mielestäni kohtalaisen toimiva tapa; aina jokin kuvista onnistuu... vaatii tietysti muistikortilta kokoa.
Minä en käyttäisi haarukointia nopeissa tilanteissa. Siinä on ainakin yksi muuttuja liikaa. Jos tilannekuvausta tekee, niin ratkaiseva hetki on niin tärkeä kuvan sisällön kannalta, että sitä ei voi vaarantaa valotuksen haarukoinnilla!
Yleensä siinä käy niin, että oikea tilanne on valottunut väärin, ja onnistunut valotus on tilanteen ansiosta käyttökelvoton.
Minä en käytä koskaan automaattista haarukointia, vaan kuvaan AINA PELKÄSTÄÄN RAW-kuvia joita pystyn myöhemmin koneella hienosäätämään. Jos tilanne on hankala, niin otan kohteesta mahdollisuuksien mukaan testikuvan jonka mukaan korjaan valotusta jolloin varsinaiset kuvat todennäköisesti onnistuvat.
Kamerassani on automaattinen otetun kuvan näyttö histogrammilla, joka on todella hyödyllinen koska joka kuvan jälkeen on mahdollista vain vilkaisemalla näyttöä varmistaa valotus histogrammista, mitään nappulatekniikoita sen näkemiselle ei tarvita ja kamera on kuitenkin jatkuvasti kuvausvalmiina.
Löytyykö netistä tietoa tosta histogrammista? Millainen on "hyvän kuvan" histogrammi jne?
Varmaan netistä tietoja löytyy, mutta perusperiaate hyvälle sävykuvalle on että niin tummassa (vasen) kuin vaaleassakin (oikea reuna) täytyisi histogrammin laskea alas. Jos histogrammi loppuu korkeana palkkina, niin todennäköisesti kuvaan tulee joko puhkipalanutta valkoista, tai umpimustaa mustaa joka ei kuvassa ole hyvä asia. Usein kontrastikkaissa aiheissa täytyy tehdä kompromisseja, ja se onkin digikuvauksen suurimpia puutteita.
Kirkkaat valopisteet ja taivas voivat helposti vaikeuttaa histogrammin luotettavaa tulkintaa, vaikka histogrammi näyttäisikin hyvältä, niin kuva saattaa olla alivalottunut ja esim.jokin kirkas lamppu näkyy histogrammissa kirkkaina sävyinä, siis histogrammin tulkintakin vaatii harjoittelua.
Kamerassani on myös näyttö joka vilkuttaa ylivalottuneita kohtia kuvia tarkasteltaessa, tästä on myös apua tutkittaessa että mikä kohta kuvissa pyrkii ylivalottumaan.
Niin, kiitos vaan asiallisista vastauksista. Huomaa, että tiedät asioista.
"Minä en käytä koskaan automaattista haarukointia, vaan kuvaan AINA PELKÄSTÄÄN RAW-kuvia"
Mikä onkaan kuviesi käyttökohde...?. Silloin kun 99% kuvista, kuten itsellä, päätyy joko verkkosivuille kuvagallerian jatkeeksi tai työjutuissa rutiiniomaisena liitekuvana dokumenttiin niin ao. käyttötarkoituksessa en näe perusteltua syytä lähteä aikaavievään ja muistikapasiteettiä rasittavaan RAW-formaatin käyttöön. Ihan jo pelkästään siitä syystä että saavutettava etu (?) ei ole missään suhteessa kuluvaan aikaan. Ja lisäksi nopeissa (..ja nopeissa, esim. hiihtotapahtuman massalähtö) hyvän kuvan saaminen on paljonkin enemmän kuin tasapainossa olevat valotukset.... Oma heittoni on ollut että teknisestikin onnistuneista kuvissa harvemmassa kuin 1/100:ssa on "sitä jotain" ja sen sadan "turhan" kuvan saaminen ennen onnistunutta edellyttää sarjakuvausta. Pelkäät että "oikeassa tilanteessa" valotus on pielessä... mutta sitä tilanteen oikeuttahan et pysty näkemään paikan päällä ...
Kannattaa siis kokeilla kaikenlaista ja niihin OMIIN käyttötarkoituksiin sopivaa; aina voi oppia jotain uutta, vaikka pitäisikin itseään kaikkitietävänä...
Oot oikeassa, että jokainen kuvatkoon oman käyttötarpeen mukaan.
Minä kuvaan työkseni ja suurimmasta osasta kuvista tehdään paperivedokset asiakkaille, jonkinverran menee nettisivuille tai painokäyttöön.
Urheilukuvia en juurikaan ota (urheilu kun ei kiinnosta pätkääkään), tilannekuvaukset on hää-,hautajais ym.juhlakuvia usein sisätiloissa jolloin valotuksen kanssa on oltava tarkkana ja tilanteen luonteen vuoksi turhien ruutujen räpsiminen ei ole suotavaa.Tahti pitää olla mieluummin 1 laukaisu /per. onnistunut otos ja valaisuolosuhteet tuppaavat olemaan digille liian vaativat. Siksi kuvaankin suuren osan värinegalle, vaikka sekakäyttäjäksi itseni paremmin luokittelisin.
Studiokuvia otan myös ja kohtuullisen kokoiset ryhmäkuvat ja koulukuvat otan digillä, ja RAW:illa.