Puhummeko lainkaan samaa kieltä.
Yhtään ainoaa kertaa et ole vastannut minulle.
Miten sen voi käsittää.
Onko se kunnioituksen puutetta vai kohteletko
kaikkia sillä tavalla.
Tai kuinka vähän olisi vaadittu, että olisit itse
ollut se, joka esittää kysymyksen.
"Hei , mennäänkö kahville"?
Olisit saanut minut kokonaan.
Vain hetki sitten olisit saanut minut kokonaan.
Kokonaiseksi yöksi.
Mutta sinä kiertelet pimeitä kujia
Enkä minä tiedä miksi teet niinkuin teet.
Sanot, että hymyilen liian vähän.
Ehkä se on totta.
Liian pitkään olen ihmetellyt miksi meistä
ei tule mitään.
En enää tiedä jaksanko yrittää ymmärtää.
Ei minulla taida olla voimia jaksaa ymmärtää.
Yhtään ainoaa kertaa et ole vastannut minulle.
Miten sen voi käsittää.
Onko se kunnioituksen puutetta vai kohteletko
kaikkia sillä tavalla.
Tai kuinka vähän olisi vaadittu, että olisit itse
ollut se, joka esittää kysymyksen.
"Hei , mennäänkö kahville"?
Olisit saanut minut kokonaan.
Vain hetki sitten olisit saanut minut kokonaan.
Kokonaiseksi yöksi.
Mutta sinä kiertelet pimeitä kujia
Enkä minä tiedä miksi teet niinkuin teet.
Sanot, että hymyilen liian vähän.
Ehkä se on totta.
Liian pitkään olen ihmetellyt miksi meistä
ei tule mitään.
En enää tiedä jaksanko yrittää ymmärtää.
Ei minulla taida olla voimia jaksaa ymmärtää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rakastan pimeitä kujia.
Nurkan takana vaanivia vaaroja.
En osaa höpistä joutavia.
Elän elämää,
en satua.
Ehkä olemme liian erilaisia.
Älä ymmärrä.
Sitä sinun ei tarvitse.
Ole sinä. Hymyile niin sinulle hymyillään.
Älä jaksa.
Sille en voi mitään.
Jokainen on yksin. Pimeässä jaksossaan.
..niinkuin kai sinäkin : ) Tässä on hieno pohdintaruno, joka herättää ajatuksia. Sellaiseksi kai tämä on tarkoitettukin. Runossa on hiukka syyttävä ote toiseen henkilöön ja vetäydytään itse ymmärryksen puutteen ja jaksamisen taakse.
Minut runo sai enempi ajattelemaan näiden tunojen tarkoitusta, jotka on kirjoitettu rekkaantumattomana. Jos tällä on tarkoitus hoitaa viestintää todellisen ihmisen kanssa, on se aika vaikeaa, koska tällä palstalla on paljon lukijoita ja kirjoittajia. Monet ovat samassa tilanteessa kirjoittajan kanssa, joten sopan hämmennykseen tälläinen runo on oikein sopiva. Moni miettii nyt tahollaan, onko osannut tehdä tarpeeksi toisen hyväksi.
Minäkin jään miettimään samaista asiaa ja kiitän pohdinnallisesta lukuhetkestä : )
Vastaanpa runoosi runolla, kun tällaisia ajatuksia heräsi.
Sanat kirjoitetut
omiasi, toisten.
kenelle vastata
joukosta kysymysten
miten valita
sinun kysymäsi
mikä on minulle
se Oikea kysymys?
Yhteinen kieli on vaikea yhtälö. Sanoillakin voi olla eri sisältö eri ihmisille. Ihminen varoo, mitä sanoo ettei loukkaisi. Joskus varominen jää päälle, eikä pysty lopettamaan kun pelottaa, ettei sanoisi liikaa. Tai pelottaa ottaa esille asioita, jotka ovat itselle tärkeitä, kun toinen kurkistelee muurin takaa ja varoo yhtä lailla sanomisiaan. Odottaa oikeata hetkeä sanoa, jota ei tahdo tulla, kun aikaa on vähän ja haluaisi käyttää sen mahdollisimman hyvin.
Tieto, että toinen ei painu tiehensä heti ensimmäisestä poikkipuolisesta sanasta auttaa varmaan eteenpäin keskustelussa. :)
Ps. taidan keittää pannullisen :D