koko elämän
se on minussa asunut
ohi kiitäneissä päivissäni
öiden tummissa suonistoissa
vaikka kasvoilla häilähtää hymy
kuoren alla on kyyneleitä
illan reunassa
unisilmillä, luomilla raskas liike
olen hiirenharmaa
Sinulle muukalainen
harhailija, jonka hymy
on unohtunut ikenien alle
ehei
periksi en anna
ja lupaan
kirjoittaa elämänikin vielä
se on minussa asunut
ohi kiitäneissä päivissäni
öiden tummissa suonistoissa
vaikka kasvoilla häilähtää hymy
kuoren alla on kyyneleitä
illan reunassa
unisilmillä, luomilla raskas liike
olen hiirenharmaa
Sinulle muukalainen
harhailija, jonka hymy
on unohtunut ikenien alle
ehei
periksi en anna
ja lupaan
kirjoittaa elämänikin vielä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pidin tästä runosta; tenhoavia runokuvia, kuitenkaan hukkumatta niihin. Pidin oikein.
kaunein kiitokseni Sinulle palautteesta.
Tiedän, että olet hyvin kitsas kommentoija. Siksikin
annan erittäin suuren arvon mielipiteellesi.
Tämä runo syntyi eilen toisen runon kanssa kuin kylki-
äisenä, eli minulla oli kaksi runoa yhtä aikaa menossa.
Aivan erilaisia tunnelmiltaan, enkä edes tiedä miten
siinä niin kävi.
Kovasti lämmitti mieltä sanasi, toistamiseen; KIITOS !
... virrassa
hymy kasvoillasi asuu
mutta illan tullen
kun pitkällesi asetut
niin kivulias itsesi takaisin tulee
mutta se muukalainen
joka viereesi asettuu
on unohtunut tapoihinsa
mutta joskus vierelläsi on se tuntematon
joka vie takaisin elämään
intohimoon ja rakkauteen.
se on lupaus itsellesi.
ei ollutkaan niin mollivoittoinen mitä edeltäkäsin ajattelin
vaan taidokas ja nälkäinen kertomus
joten hyvä upea moll !!!
katsos kun tämä syntyi ' erottamattomien ' kanssa ihan rinnan,
enkä oikein edes tiedä miten siinä niin kävi. Kaksi runoa, jotka
tahtoivat takertua toisiinsa. Piti ne sitten erottaa ja tuoda
erillisinä, yksi kummallekin puolelle.
Kyllä on tulkintasi taas vertaa vaille,
kiitos Jouni !