Huoh,
Opiskelin lähihoitajaksi. Kävin perusopinnot, ja hyvin kävinkin! Keskiarvo oli korkea ja kaikki meni putkeen. Sitten lähdin koulutusohjelmassa lukemaan mielenterveys-ja päihdetyötä.
Mitähän lie tapahtui?
Motivaatio sippas, työharjoittelut eivät enää kiinnostaneet, ja koko ajatus toimia hoitoalalla tuntui ahdistavalta. Opiskelu, saatika jos valmistuu, itse työnteko alalla ei kiehdo. Haluaisin ehkä vaihtaa kokonaan alaa.
Onko muita punaisen langan hukanneita, jotka tuntee olevansa sittenkin aivan väärässä paikassa? Tuntuu hieman hullulle nyt ottaa ja lähtee, mutta mitä sitä jäämään kouluun josta valmistuisi ammattiin, mitä on hankala kuvitella itsensä tekevän?
En tosin siis ole ollut vielä töissä töissä lähihoitajana kuin muutaman hassun kuukauden aina kesällä työharjoittelukokemukset, mutta nekin pakkopullaa. Vielä toivoa, että motivaatio jostain löytyy, vai kannattaisiko lähteä päin uusia haasteita..
Voi sitä immeinen olla hukassa itsensä kanssa! Apuva!
Opiskelin lähihoitajaksi. Kävin perusopinnot, ja hyvin kävinkin! Keskiarvo oli korkea ja kaikki meni putkeen. Sitten lähdin koulutusohjelmassa lukemaan mielenterveys-ja päihdetyötä.
Mitähän lie tapahtui?
Motivaatio sippas, työharjoittelut eivät enää kiinnostaneet, ja koko ajatus toimia hoitoalalla tuntui ahdistavalta. Opiskelu, saatika jos valmistuu, itse työnteko alalla ei kiehdo. Haluaisin ehkä vaihtaa kokonaan alaa.
Onko muita punaisen langan hukanneita, jotka tuntee olevansa sittenkin aivan väärässä paikassa? Tuntuu hieman hullulle nyt ottaa ja lähtee, mutta mitä sitä jäämään kouluun josta valmistuisi ammattiin, mitä on hankala kuvitella itsensä tekevän?
En tosin siis ole ollut vielä töissä töissä lähihoitajana kuin muutaman hassun kuukauden aina kesällä työharjoittelukokemukset, mutta nekin pakkopullaa. Vielä toivoa, että motivaatio jostain löytyy, vai kannattaisiko lähteä päin uusia haasteita..
Voi sitä immeinen olla hukassa itsensä kanssa! Apuva!
Vastaukset 6
Vanhimmat
meni motivaatio nollaan kun kyseinen luokan valvoja oli paikkakuntalaisrasisti ja hän vertaili todella huonosti (toisiin oppilaisiin joilla ei ollut kokemusta laisinkaan). (olin silloin kotitalous-alalla) Niin silloin kun oli yhteisvalinnat ammattikouluihin niin totesin mielessäni että parasta siirtyä autopuolelle, kun meni motivaatio kokonaan niihin paskahommiin. Esim, työharjoittelussa kohdeltiin kaltoin ja jätettiin tekemään ylipitkiä päiviä, kaikkea mitä muut eivät halunneet tehdä, työkaverit lintsasi ja kaikkea muuta. Nyt kaikki menee paremmin kun luon oman uran autopuolella. Joten onneksi vaihdoin alaa.
jossai kohtaa opiskeluja.
Tee vaan loppuun, saahan siitä sitte hyvitystä kun vaihat alaa.
Ja kaikki HUOM! KAIKKI koulutus on plussaa koska nykyisin ei MIKÄÄN koulutus takaa
varmaa työpaikkaa.
On hyvä olla takataskussa just vaikka yhdistelmä mielenterv. ja päihteet vaikkapa lapset ja nuoret!
Mieti millaisiin paikkoihin sillai pääsisit!
olla että olet oikeassa. Totaalinen uupuminen vaan tuli koko hommaan. Eihän sitä enää pitkään olisi jäljellä, ja olisi tottakai hyvä jos jaksaisi puristaa loppuun asti. Kyse ei kuitenkaan olisi siitä ettei pärjäisi, vaan pelkästään motivaatiosta. Minne ihmeeseen se mielenkiinto hävisi??
Mutta ei ressiä, ei paniikkia. (eipä). Ehkä ne asiat lutviutuu.
hassu kuukausi jäljellä-valmistutko nyt jouluna, vai ensi keväänä?
Jokatapauksessa, siitä vie lomat aika osan, sitten ne työharjoittelut.
Mieti jo valmiiksi, mihin menisit harjoitteluun.
Vaikkapa kouluun terkkarin apulaiseks puhumaan mielen hoidosta ja seurustelusta ja päihteistä...tai onko seurakunnan nuokkaria teilläpäin...mielenterveystoimistoon, onhan noita.
nii ja ota syksyllä löysemmin alkuun, viikon verran "lusmuat" ja vähä haistelet!
Hitsit kun en muista, on olemassa semmoset sivut, jossa hoitajat voi keskustella...tosi suositut, mutta kun ei ole kirjanmerkeissä...en muista nimeä.
Yritän metsästää, siellä oli samassa tilanteessa olevia...
Tuntuu hieman hullulle nyt ottaa ja lähtee, mutta mitä sitä jäämään kouluun josta valmistuisi ammattiin, mitä on hankala kuvitella itsensä tekevän?
-Älä heitä hukkaan tehtyä työtä! Koska jälellä on enää niin vähän aikaa, hoidat hommat loppuun ja suoritat tutkinnon, teit sitä hommaa jatkossa tai et.Koulua ei aina käydä pelkästään työntakia, monet opiskelee esim. muutenvain. Jos myöhemmin vaihdat alaa ja jäät työttömäksi potemaan rahanpuutetta, niin sinulla on onneksi yksi ammatti, jota voit silloin tehdä. Alalla on hyvin töitä ja kannattaa ajatella myös käytännön asioita. Koulutus kannattaa jokatapauksessa suorittää loppuun tässävaiheessa, vaikka et alalle jäisikään koska jälellä niin vähän. Lähihoitajana kelpaat lähes kaikkeen työhön suuntautumisesta riippumatta, joten varmasti niistä vähän siedettävimpiäkin vaihtoehtoja löytyy, jos joskus päädyt alalle esim tilapäisesti takaisin. Voit vaihtaa koulutuksen jälkeen alaa ja työtä kokonaan, mutta suorita tämä loppuun koska se on järkevä ajatus tulevaisuudestasi riippumatta. Nyt ei ole oikea aika antaa periksi. Elämässä ei ole mihinkään kiire, ja voit aivan hyvin suorittaa sen loppuun kerran näin pittkälle on jo päästy. Et voita mitään jättämällä nyt kesken.
Itellä meni koulu ihan samalla tavalla. Luisti ihan mukavasti 2 ekaa vuotta. Mutta suuntautumisessa ei enää mikään sujunu. Motivaatio nolla, väsymys järkyttävä ja stressi hillitön. En jaksanut nousta enää kouluun ja motivaatiota ei ollut yhtään. Kokeilin montaa koulutus ohjelmaa, mutta mikään ei sujunut. Lopulta päädyin lopettamaan koulun. Nyt opintoaika on mulla mennyt umpeen ja en saa jatkaa vaikka haluaisin, mutta yritän sitä sanoa että mulla diagnosoitiin vakava masennus.
Pidä vaikka 6-12 kk tauko johon oot täysin oikeutettu ja mieti sinä aikana mitä haluat. Ite toisaalta tuo harmittaa, mutta toisaalta oon onnellinen kun sain vihdoin päätöksen tehtyä kun 5 vuotta tuon kanssa taistelin.
Tsemppiä ja onnea elämään!!!:)
T:tyttönenVm83