Onhan tuulenpuuskallakin
epätietoisuutta, kun
se puulta puulle ryntäilee
ja kyselee, että mihin suuntaan
olisi sopivinta mennä
ja miten käyttäytyä.
Ja aina minä
olen luoksesi neuvonut
korvaasi kuiskata käskenyt
lämpöisesti ja hellästi
kuin herrasmies
vain voi, rakkaudella.
epätietoisuutta, kun
se puulta puulle ryntäilee
ja kyselee, että mihin suuntaan
olisi sopivinta mennä
ja miten käyttäytyä.
Ja aina minä
olen luoksesi neuvonut
korvaasi kuiskata käskenyt
lämpöisesti ja hellästi
kuin herrasmies
vain voi, rakkaudella.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Runo on selvästikin kirjoitettu sydämellä. Kaunista.. :)
Se kun tuo sydän on selvästikin tuulella käyvä,
kammiot värisevät kuin kesäillan haapa.
Juuri tälläistä nyt, sydämellä.
Aina sinä olet neuvonut
niin
oikein kaunis runo
rakkaudella
Varmaan se tuuli on kierrellyt sinuakin
aamuin illoin. Kukkivan ruusupensaan
lävitse kun se puhaltaa tuoksuvana,
se tuo hyvän kesäfiiliksen.
Sitä toivon, rakkaudella.
Kuitenkin
savusaunan tuoksu
lanteillasi ja kesän
pimenevät illat.
Tämäkin sinun
kanssasi, jotta
jaksaisin.
Onkohan minussakin tapahtunut
kasvua, jopa tässä iässäkin.
Väittävät tutkijat
vanhoissa aihkeissakin
olevan uutta kasvua.
Ainakin runoihini tulee jokaisena
aamuna uusi silmu sinusta
eikä siihen lisääntynyt
hiilidioksidin määrä
ainakaan vaikuta.
Hän sen näki, rakkauden.
Vanhus, joka jo nuoruudessaaan
oli näkönsä menettänyt.
Hiljaisena kuunteli hän runoasi
jonka hänelle luin.
Näki sanojesi läpi sisimpäsi
kulki kanssasi hetkissä
kulki suruissa
kulki iloissa
kulki läpi sydämesi
ymmärsi.
Näki huultesi kaaren
näki pehmeän hymyn
ja kertoi minulle hän onnesta
kertoi lämmöstä, elämästä
juuri rakkaudesta.
Kertoi minulle sinusta.
Kertoi enemmän kuin
näkevä koskaan.
Sinusta, juuri niin
sinusta.
Sinulla on oikein kauniita runoja
hyvin kauniita
makeisia, joita voi pitkään nautiskella
ihania runoja, sanoja
ihailtavia
Ei näin hienoa palautetta saa montaa kertaa elämässä.
Sinun palautteesi, kuin tuoksahdus...
jotakin perin juurin kiehtovaa..
Yllätyin ilokseni,luin mielelläni.
Kiitos.
Sinullekin kesästä muistoihisi iloista huminaa, sitähän ne "puut" jaksavat
meille kärsivällisesti puhaltaa. Vielä on kesää jäljellä... kiitos :)
tuulenpuuskallakin on TODELLA suuntansa;))
No jos haapaa kuuntelee, niin aina se tosiaan johonkin suuntaan...kiitos :)
mikäli vain voin lehmusten turvallista kahinaa....mutta, kaikki käy. Heinätkin.
Hyvä sinun on lehmusten kahinoita kuunnella, kun ne siellä kasvavat :)
Varmaaan salaperäistäkin kahinaa, siitäkös minä en osaa sanoa mitään.
Nähnyt olen, kaunis puu ja väri kertoo varmaan jostakin pysyvästä.
Mutta heinät, ne kutittelevat paulakengissä talvisin mukavasti ja
jättävät rauhallisen jäljen hangelle ja vihreitä nekin, kenkäheinät,
ja kyllähän niillä tarinoita riittäää.
Mutta jos rehellisiä ollaan,
niin sinua kuuntelisin mieluummin puiden sijaan, parahdelkoon puut
katkeillessaan myrskyn kourissa, heinätyttö voittaa...
Heh...
Sinä olet ilahduttava!
Kenkäheinät? Ovat kai sellaisia,
joita ennen lämmikkeeksi laitettiin
sukan korvikkeeksi?
lehmusten nuput
ovat aivan ihmeellisiä
kääröjä
Heh täältäkin, on net semmosia. Taitavat olla nutukkaissakin (paulakengät)
jo villasukat ja muutenkin perinteet loppuvat. Ennen poroerotuksissa oli
kaikilla umpitakit ja nutukkaat, nykyään kelkkahaalarit ja -kengät.
Kiitän sinua sanakääröistäsi, niitä oli kauska availla.
Ajattelin jo etten enää kehtaa vastata, kun "tekniikka" heittää
tämän taas keulille ja sehän jo alkaa vain ärsyttää toisia.
Runohan se pitäisi kirjoittaa, mutta kun tuo oma keskusmuistikin
päässä on jo aivan täysi, eikä roskakoriinkaan voi "antiikkia"
heittää. No taitavat olla paremminkin paperitötteröitä täynnä torvisoittoa,
mutta mukava niitä on joskus vääntää...runoja :)
Älä kompastu tötteröihin ja kesäkiitos !
kun olin vielä faijani ajatus...ja kaipaus vain. Silloin tänne kotikadulleni istutettu;) Niin turvalliset ja muhkuraiset rungot ja tummanviherät paksut lehdet kesäin; tuudittavat minut rauhallisen uneen...enkä pelkää vanhemista en kuolemista en mitään....Puut kertovat minulle yhden sukupovien tarinan....ja se tarina on kaunis....
Pellostani on vain muisto jäljellä, kosteiden heinien tuoksun muistan lapsuudestani...se lapsuuden peltoni on kasvanut..jo isoksi..muuttunut rytteikköksi, villipajupensaat ovat sen omaksi vallanneet...mutta, ymäristöni ihmiset arvostavat sitä silti vaikka sillä ei enää tehtävää, hevoset ovat olleet kauan jo poissa..vuosikymmenet ...tekväti kauniin heikkatien, kiemuraissen ei liian suoran...aivan kuten ihmisen elämä itse. Elämän tie...
t.Pimu
Tämä on niin suoraa ja kaunista runoa polveilevasta "Elämän tiestä", että haluaisi
lukea enemmänkin, lukea siitä kauniista tarinasta, joka vie pelon ja tuo rauhan,
vaikka kamppailisi kuinka suurten vaikeuksien kanssa tahansa. Lukea ja vaieta,
muistella. Juuret syvällä elämässä ja totuus kasken alla, semmoisella elämän tiellä on varmaan syvän vihreitä lehmuksia, kuvittelen ne mielessäni ja pellot, joiden luonne on muuttunut, ehkä niiden tehtävä on opettaa sopeutumaan ja muuttumaan ja arvostamaan sitä mitä on...
Lehmuskujasta tuli minulle nyt sellainen käsitys, että ne ovat vähän
vakavamielisempiä puita, vähän niinkuin vanhat havumetsät täällä.