moi! miten muilla vasta syntyneiden perheillä menee.meillä poika viikon ja yöt menee valvoessa..minua itkettää vähä väliä ja miestä ikävä vaikka vieressä on..tätä kai se alussa on.opettelua :)
vauva 1viikko
---------------
2290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
täällä huomenna poitsu kolmisen viikkoo ja kyl meilläkin yöllä herätään 3-4kertaa syömään,kyllähän sitä väsynyt ja ärtynyt on sitten päivisin onneksi sit mies herää aamulla vähä aikasemmin ja hoitaa vauvaa et saan nukkuu hetken aikaa :)
heippa hei!
poika kohta 1kk ja nyt alkaa helpottaa muutoin kuin väsymyksen osalta.
itsellä oli aivan samanlaista kuin sulla vielä viikko synnytyksen jälkeen.
mikään ei kiinostanut,en uskaltanut lähteä asunnosta ulos,itkeskelin vähän väliä...ei pystynyt millään pidättämään.
mies ihmetteli ja välillä suuttuikin kun ei aluksi ymmärtänyt miksi itken/käsitti itkuni väärin.
vasta kun purskahdin täyteen huutoon ja parkuun (mies istui toisella sohvalla) ja nyyhkin että "mulla on sua kauhee ikävä" mies ymmärsi mistä kyse ja alkoi itselläkin olo helpottaa.siinä sit miehen sylissä tiukassa puristuksessa avauduin täysin...kerroin rehellisesti (itkun seassa) miltä musta tuntuu...eli miestä hurja ikävä vaikka onkin vieressä,kaikki tuntuu toivottomalta,kuin vauva olisi varastanut elämämme...ennen oltiin kaksin rakastuneit,nyt on "kolmas pyörä" jne jne..
tuon purkauksen jälkeen mieli alkoi tasaantua.samoin auttoi kun neuvolatäti kysyi että itkettääkö.neuvoi itkemään kun itkettää...näin tein...oli ihanaa huomata,että olen normaali.
tuo kauhein baby blues loppui mulla 2vko synnytyksen jälkeen...nyt siis poika kohta 1kk.nyt on jäljellä enää hirvee väsy kun poitsu herää öisin syömään 1-2h välein.muuten tuntuu että elämä alkaa taas olemaan malillaan.ei tietysti niinkuin ennen,mutta omalla uudella tavallaan onnellista ja ihanaa.vieläkin on miestä ikävä,mutta pyrin halimaan ja suukottelemaan ja huomioimaan häntä niin paljon kuin voin...välillä tosin vaikeaa....
älä siis turhia huoli! ensimmäiset viikot menee tutustuessa uuteen perheenjäseneen,ja uskon että täällä meilläkin menee monta kuukautta uuteen elämään tottumiseen.
muistat vain olla avoin,itket kun itkettää ja naurat kun narattaa!rakasta täydestä sydämestäsi,mutta hyväksy myös negatiiviset tunteet ja sen että elämässä ei nyt ole mitään rytmiä.muista että tämäkin kestää vain hetken!