epäystävällinen? Miksi tarvitsee pelätä? Miksi sijaisvanhemmiksi valitaan henkilöitä, joita tarvitsee niin lasten kuin sukulaistenkin pelätä? Mikä on motiivi alistaa, käyttää valtaa, nöyrryyttää, halventaa?
Miksi joku sijaisvanhempi
on aina
20642
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
lasten edun mukaan toimivien sijaisvanhempien puolesta siitä, etten voi aina tuntea myönteisiä tunteita sijaisvanhempia kohtaan. Haluaisin asiaan muutosta, mutta kun kukaan tai mikään taho ei auta. Elämä on raskasta, kun aina tarvitsee pelätä ja jännittää jokaista kohtaamista. Arvelen, että lapsi kärsii tilanteesta todella paljon ja tulee sukulaistensa ohella alistetuksi ja nöyrryytetyksi. Mitkään lapsen terapiat eivät auta, jos hänen ympärillään olevat aikuiset eivät hoida itseään kuntoon - saati edes käyttäydy asiallisesti.
tarkottanet?
Teitä varmaan lastenne vanhempia!
Miks ette hoitaneet itseänne aikanaan kuntoon, että lapsenne joutui terapiaan, ei se meidän, sijareiden syy ole alunperin todellakaan!
Miksi taas syyt lankeaa yllemme, ihmeellistä, jos lapsenne jo tarvinnut terapiaa ennen meille tuloa, niin syy on muualla ollut jo kytemässä!
Ja terapeutti tai psykka ne määrää kuin pitkäksi ajaksi toteaa lapsen tarpeen!
Ovat varmasti aikanaan keskustelleet jopa vanhempienkin kanssa lapsen tarpeista jonka on todettu jatkuvan, ehkäpä koko lapsuuden ajan eli ainaskin 18v asti!
Ei me sitä määrätä, vain lapsen vuoksi joko kuljetamme häntä sinne itse tai jos matka pitkä, taxi kuljettaa, jonka yhteiskunta (sijoittava kunta) maksaa!
Pelkääkö lapsesi tapaamisiasi? Miksi? Kertonut syyn?
Todella kummallista?
se, jota tässä pelätään. Mikään asia ei suju normaalisti.
sijaisvanhemmat ovat "huipputerveitä"? Huomaa, käytin monikkoa, eli jotenkin: aikuiset hänen ympärillään.
Terapeutti ja psykka tietää paremmin.
Lapsellahan on toki 18 -vuotiaaksi saakka tarpeita;) Ehkä ne vanhemmat eivät "hoksaa" tätä!
Outoa peliä! Hyvänen aika tätä "vouhotusta". Aikuinen on luja ja tarmokaskin tarvittaessa, ei mikään nössöpössö. Aikuinen sanoo "kyllä" taikka "ei". Koetetaas kasvaa ; )
Tiedän erään vaikean henkilön Paloheinässä. Rajoittaa perhetään ja vaimoaan sekä kehittää outoja sääntöjä.
Hyvä kysymys, niin monet kerrat olen pohtinut samaa asiaa. Joillakin luonne, väärät motiivit joita viranomaisten voi olla vaikea tunnistaa koska kaikki ei näy / näytetä ulospäin esim. mitä perheen sisällä todellisuudessa tapahtuu tai millainen ihminen oikeasti on ja jotkut osaavat todella hyvin puhumisen taidon keskusteluissa kun sijaisvanhempia mietitään ja ollaan valitsemassa eli osaavat vetää ns. oikeista naruista. Tietävät mitä kannattaa sanoa ja mitä heiltä odotetaan. Joillakin narsismi, empatian puute, erilainen arvo mailma, epäsuvaitsevaisuus lapsen läheisiä kohtaan. Moraali joka toisilla on "kieroutunut."
Ehkä se saavat itselleen mielihyvää kun saavat kokea pätemisen tarvetta, valtaa ja uskovat onnistuvansa siinä. Uskovat, että heidän käyttäytyminen murtaa ja väsyttää muut ihmiset. Myös valta voi olla aluksi suuruuden tunnetta jolloin tullaan myöhemmin aina vaan ahneemmaksi ja ahneemmaksi.
Joissain tapauksissa voi olla niinkin että viranomaiset ovat itse väsyneitä työn kuvaansa ja kiireeseen jolloin lopulta hermostuvat biologisten vanhempien käyttäytymiseen jotka esim.haukkuu tai arvostelevat heitä ja heidän toimintatapojaan toistuvasti rankalla otteella, joilloin viranomaisilla menee hermot ja he päättävät "näpäyttää" lapsen vanhempia valitsemalla sijoitus paikan joka ei kuitenkaan vastaa lapsen tarpeita ja kehitystä toivotulla tavalla. Uskon myös, että työntekijät puoltavat toisiaan ja luovat hyviä suhteita sijoituspaikkojen kanssa.
Jos rahasta kysymys niin ehkäpä sijaisvanhemmat ovat huomanneet työn kannattavuuden jo taloudellisesti jolloin "sekoittamaan pakkaa" ei haluta välttämättä lapsen läheisiä jotka voisivat "rikkoa" pakan esim.ottamalla lapsi tai lapset luokseen asumaan, vaan haluavat pitää kiinni "omastaan." Tietävät summat jotka saa sijaisperhelapsista, siihen päälle jotkut ottavat vielä tukiperhelapsia silloin tällöin kuukaudessa. Hoitopalkkiot, kulukorvaukset, mahd.lapsilisät, tuet lasten harrastuksiin ja vaatteisiin. Eikös sijsvanhempien korvauksia olla muutenkin nostamassa, muistaakseni ensi vuoden alusta. Jotkut vaan ovat tylyjä ja itsekeskeisiä. EI toivotun, ulkopuolisuuden tunteen lasten elämässä voi aistia myös sijaisvanhempien ilmeistä ja eleistä. Sanonta: "Valta ei koskaan ole hyvä, ellei sen haltija ole hyvä."
Eiköhän olisi syytä keskustella enemmänkin siitä mikä saa sijaisvanhemmat jaksamaan, jos sattuu saamaan lapsen, jonka biologiset vanhemmat vain valittavat eikä mikään ole hyvin, teki miten päin tahansa. Ei siinä silloin paljon raha auta. Onneksi on myös biologisia vanhempia, jotka tukevat sijarin työtä. Tutkimusten mukaan lapsi voi hyvin silloin kun biologiset vanhemmat hyväksyvät sijoituksen. Tämäkin kannattaisi biovanhempien muistaa.
Ja miksi ihmeessä sossu tieten tahtoen sijoittaisi paikkaan, jonka tietää olevan lapselle sopimaton? Enemmän stressiä siitä sitä paitsi itselleen hankkii, kun mikään ei suju.
Tsemppiä sijarit, teette tärkeää työtä!
Tutkimus on tärkeä tekijä lapsen hyvinvoinnin kannalta. Kannatan enenevässä määrin tutkimustyötä ja huippuasiantuntijoita antamaan objektiivista tietäjyyttä kehiin. On ihan hyvä muistuttaa vanhemmalle että se sijaisvanhemman syli on avara, sijaisvanhempi avaa ovensa tuntemattomalle!
Raha ei kasva muuten puissa ;)
Kirjoitat "Onneksi on myös biologisia vanhempia, jotka tukevat sijarin työtä. "
Huomaatko ollenkaan sijaishuollossa vallalla olevaa ristiriitaisuutta.
Et huomaa. Olet mielestäsi oikeassa kuten sijaisvanhemmatkin mielestään ovat ja lapsen edun puolella. Eikä teidän ajatusmaailmaa voi kukaan muuttaa. Te uskotte itsekin olevanne oikeassa.
Järkyttävää lasten kaltoin kohtelua voi muuttaa ainoastaan muuttamalla sijaishuollon rakenteita.
Tämä käy epäämällä kunnilta valtionavustukset huostaanottomenoihin ja tukea kuntien päättäjiä omaksumaan avohuollon tukitoimet auttavaksi kädeksi lapsiperheille. Jokaisen lapsen on paras asua kotonaan.
Olet sossupaholainen asian ytimessä, mutta käänteisenä. Lähestyt asiaa sijaisvanhempien näkökulmasta, rahallisen tulon sekä valitettavan usean sijasvanhemman rajoitteista käsin, joiden takia he eivät pysty normaaliin työelämään.
Pitää olla "onneksi on sossupaholaisia jotka tukevat biologisia vanhempia". Huono ajatus ei myöskään ole "onneksi on sijaisvanhempia jotka tukevat biologisia vanhempia lapsen voidessa asua kotonaan.
Huono ajatus ei ole sekään, että kunnat luopuisivat lasten huostaanotto toiminnasta kokonaan ja koko organisaatio siirtyisi valtion hoidettavaksi. Kunnat eivät näin onnistuisi tekemään voittoa huostaan otoilla.
Mielestäni kunnille kuuluisi vanhustenhoito ja sijaisvanhemmille sijoitettaisiin vanhuksia. Nimittäin dementoituneille vanhuksille olisi enemmän hyötyä kodinomaisista olosuhteista. Tämä takaisi myös sijaisvanhemmille edelleen samansuuruiset tulot.
Koska sijoitetuista syrjäytyy yhä useampi, niin näyttöä on siitä, että sijaisvanhemmat eivät kykene lapsista huolehtimaan. Vanhukset ovat jo loppusuoralla, niin mitään vahinkoakaan ei kenellekään muutoksesta aiheudu. Uudistusta voitaisi ainakin kokeilla, ei vallalla oleva tilanne ainakaan huonommaksi voi mennä.
Ei ole mikään pakko hyväksyä sijoitusta, varsinkaan jos sijoituspaikassa on epäkohtia. Ei ole myöskään lapsen kannalta hyvä asia kun hän huomaa, että omat vanhemmat ovat luovuttaneet ja saa myöhemmin tietää, että vanhemmat ovat luopuneet hänestä vapaaehtoisesti. Toki on niitäkin vanhempia jotka vastustavat huostaanottoa. Viranomaiset tekevät työtään. He eivät ajattele asioita tunnepitoisesti ja lastensuojelun tarpeessa olevia perheitä voi olla useita. Riippuen kunnasta. Jos olisi heidän omasta lapsesta kysymys, asia olisi varmasti toinen ja koko huostaanottoon suhtautuminen erilaista.
Ihmisillä on minun mielestä edelleen vääränlaisia mielikuvia sijaisperheistä jotka eivät vastaa aina todellisuutta. Osa pitää heitä suunnilleen pelastajina jotka tarjoavat aidosti pyyteetöntä rakkautta ja hyvän kodin. Tähän kuvaan on varmaan osittain vaikuttanut myös median huomio. Sekin on kummallista että jotkut kunnat hakevat sijaisperheitä kaukaa pääkunnasta. Liekkö tarkoitus että lapset joutuvat mahdollisimman kauas läheisistään.
Todellisuudessa on kuitenkin tilanteita että lapsen tila on muuttunut sijaisperheessä huonompaan suuntaan. Lapsi voi olla taantunut tai kokenut kaltoinkohtelua. Hänen biologisia vanhempiaan ja läheisiään voidaan myös vähätellä. Jos ei sanoin, niin lapsi huomaa sen sijaisvanhempien käyttäytymisestä. Lapsi vaistoaa onko esim.sopivaa puhua heistä tai miten he suhtautuvat tapaamisiin ja noudatetaanko sovittuja sääntöjä yhteydenpito asioissa.
Esimerkki: Lapsen vanhemmalla tai läheisellä on lupa soittaa sovittuna päivänä ja kellon aikana lapsen puhelimeen, mutta soittettuaan lapselle, lapsen puhelin on kiinni. Häneen ei saa mitään yhteyttä. Toinen esimerkki: Tapaaminen lasten kanssa 4 tuntia 1x kuukaudessa. Viimeisen tunnin aikana, n. puolta tuntia ennen tapaamisen lopetusta lapsen sijaisvanhempi pyytää lapsia keräämään lelut laatikkoon ja sanomaan biologisille vanhemmille heipat, koska on "päiväuni aika," Aikaa lasten kanssa olemiseen olisi pitänyt kuitenkin olla vielä puoli tuntia. Kuka oikeasti valvoo sijaisperheitä riittävän usein ja kuka uskoo keskusteluissa että näin on tapahtunut. Ei yksinkertaisesti ole resusseja valvoa heitä 24/7.
Sijoitus pitäisi myös purkaa jos siihen ei ole enää perusteita, mutta näissäkin on ollut ongelmia. Ei halutakkaan luopua lapsesta.
Jos ei ole kokenut itse epäkohtia sijaishuollon suhteen, voi olla vaikea tuntea empatiaa tai ymmärtää toisten kokemuksia.
Olen kyllä valitettavasti pari kertaa törmännyt sijaisvanhempiin, jotka eivät sopineet tehtävään, joten olen kokenut epäkohtia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki (tai edes suurin osa) sijaisvanhemmista olisi sijaisvanhemmiksi sopimattomia. Sijaisvanhemmuus on tapa saada koti lapsille, jotka eivät voi asua omien vanhempien kanssa. Jos siajisvanhempia ei olisi, missä nämä lapset olisivat? Laitoksissa?
Kumpa tämä vain saataisiin jokaisen vanhemman "kaaliin" :(
Lapsella on oltava se rakastava koti jossakin, koska rakkaus ja kehitys kulkevat käsikädessä. Haasteellisuutta on ymmärrettävä: Kotien tutut valot jäävät lapsen muistoihin vielä aikuisellakin iällä!!
He olisivat läheistensä luona. Yleensä lapsilla on kummeja, isovanhempia, tätejä, enoja, serkkuja perheineen, sukulaisia tai muita tuttuja. Olen törmännyt tilanteisiin, ettei siitäkään huolimatta heitä kuulla, vaan sijoitus tehdään suoraan sijaisperheeseen. Jälkeenpäin vielä kehdataan väittää ettei lähipiirissä ollut ketään kuka olisi voinut ottaa lapset asumaan luokseen vaikkei näin todellisuudessa edes ole. On eriasia, jos lähipiiristä ei löytyisi yhtään tervettä ihmistä joka voisi olosuhteiden puitteissa ottaa lapsen/lapset, mutta kyllä heitä pitäisi ainakin kuulla ja antaa heille ensin mahdollisuus läheisneuvonpitoon / olosuhde selvitykseen, kuin että sijoitus tehdään suoraan vieraille ihmisille.
Joskus kuulee myös outoja "perusteluja" ettei lapsen läheiset ehdi valmistautua tilanteisiin ja sijaisvanhemmuuteen samalla tavalla kuin sijaisvanhemmat, mutta mielestäni tämä ei ole totta ja riippuu miten sijoitus on tehty, ihmisestä. Päinvastoin, ongelmia on voinut olla perheessä pitkään. Heille on todennäköisesti tarjottu ja annettu erilaisia tukitoimia. Tässä välissä lapsen läheiset tietävät missä mennään ja ehtivät käymään halutessaan vaikka tukiperhe tai sijaisvanhemmus koulutuksen tai ovat käyneet sellaisen aijemmin. Joillakin lapsen läheisillä voi olla jo ammattinsa puolesta valmiudet tehtävään. Olemassa olevan tunnesiteen lisäksi.
Sijoitettu lapsi hymyilee vaikka iskisi päänsä seinään, olen nähnyt.On niin kiltti,ei kyllä kiukuttele kun saisi vain ivallisen katseen.Kyllä ärsyttää noi sossuntädit kun eivät näe totuutta ihmisistä,kaikille sitä lapsia annetaan.
Olipa suuri myönnytys myöntää, että "pari kertää" olet törmännyt työhänsä sopimattomiin sijaisvanhempiin! Onhan se vaikea myöntää tietysti oma epäonnistumisensa, koska monet haluavat pitää sossuja erehtymättöminä, vaikka monet eivät edes pyri olemaan sitä ja tietävät sen kyllä itse sisimmässään - työn jäljen näkevät vanhemmat ja sen tuntevat myös lapset nahoissaan.
Sossut eivät ole arvioinneissaan sen erehtymättömämpiä kuin keskimäärin muutkaan ihmiset, eivät arvioidessaan tulevia sijaisvanhempia, eivätkä yhtään sen enempää virheettömiä kun arvioivat lapsen vanhempia. Virhearvioita sattuu hyvin, hyvin paljon, mutta lastensuojelun kyseessä ollen tämä on tietenkin sossuille ja huostaanottojen intohimoisille kannattajille hyvin vaikea asia myönnettäväksi.
"Onneksi on myös biologisia vanhempia, jotka tukevat sijarin työtä. Tutkimusten mukaan lapsi voi hyvin silloin kun biologiset vanhemmat hyväksyvät sijoituksen. Tämäkin kannattaisi biovanhempien muistaa.
Ja miksi ihmeessä sossu tieten tahtoen sijoittaisi paikkaan, jonka tietää olevan lapselle sopimaton?"
Ei siinä vanhempien tuki auta kun lasta rankasti kaltoinkohdellaan sijaispaikassa. Vanhempi pystyy kyllä lapsen edun nimissä tukemaan lasta sijoitukseen jopa laittoman huostaanoton kyseessä ollen - tiettyyn rajaan asti. Mutta kun asiat menevät niin pitkälle, että lapsen vointi alkaa pahasti taantua sijoituksessa, hän kertoo sieltä aivan järkyttäviä juttuja ja hoitaja jopa satuttaa lasta vanhempien silmien edessä, niin pitäisikö tukea vielä siinäkin vaiheessa?
Sijaishuolto jatkoi vielä tuossa tilanteessa lauluaan siitä, miten vanhempien on tuettava lasta sopeutumaan sijoitukseen! Sossu ei tehnyt hoitajista rikosilmoitusta, koska "lapessa ei ollut näkyviä pahoinpitelyn jälkiä" kun he tapasivat tämän, siis 3 kk tapahtuneiden pahoinpitelyjen jälkeen! Kun lapsi oli kaltoinkohtelusta aivan hysteerinen, niin olen aivan vakuuttunut siitä, että hänen mielenterveytensä ei olisi kestänyt sitä, jos jopa omat vanhemmatkin (lapsen ainut todellinen turva) olisivat vielä tuossa vaiheessa kehuneet hoitajia ja sijaispaikkaa.
Kun vanhempi näkee lapsensa pahoinpitelyn, on terve reaktio puolustaa lasta ja vaikka hyökätä pahoinpitelijän kimppuun, mutta huostaanotolla riistetään vanhemmilta oikeus kaikkeen lapsensa puolustamiseen. Monet tilanteet vaativat vanhemmilta yli-inhimillisiä henkisiä voimia pysyä kasassa, koska he ovat oman lapsensa parhaita asiantuntijoita, mutta he menettävät kaikki oikeutensa lapsen puolustamiseen väärin toimivaa sijaishuoltoa vastaan.
Edellä kuvatussa tilanteessa sossut eivät siis syyttäneet sijaishoitajia pahoinpitelyistä, vaikka uskoivatkin niin tapahtuneen, mutta sentään kotiuttivat lapsen, mikä oli vähintä, mitä oikeudenmukaisuuden eteen pystyi tuossa tilanteessa tekemään. Kotiuttaminen todisti myös huostaanoton laittomuudesta alun alkaenkin, Tuskin sossu tieten tahtoa sopimattomille hoitajille lapsia antaa, mutta taas törmätään sossujen epätäydellisyyteen ihmisten arvioinneissa ja toisaalta kiireeseen... On tärkeämpää hutkia huostaanottoja kuin selvittää etukäteen, mitä sijaisvanhempien pyhäpuheiden ja kiillotetun julkisivun takana mahtaa piilläkään.
Ja koska sossu ei voi ikinä elää lapsen elämää sijaisperheessä, olisi mahdottoman tärkeää, että sossut voisivat mahdollisimman usein jutella lapsen kanssa kahden niin, että sijaishoitajat eivät ole kuuloetäisydellä. Aina ei sekään riitä lapsen olojen selvittämiseen, niin peloteltuja monet lapset ovat puhumaan ulkopuolisille oloistaan.
Ei pidä vähätellä viranomaisten väärää toiminta tapaa. Varsinkaan jos virhearvioita sattuu usein. Sen sijaan tulisi miettiä, miksi niin tapahtuu ja miten laittomuudet saadaan loppumaan? Sehän olisi aika kummallista jos kaikki laittomuudet ja epäkohdat tulisi vaan hiljaa hyväksyä mielessään ja antaa ihmisten kävellä yli, tehdä mitä haluaa. Kyllä tavallisena kansalaisena haluan luottaa siihen että jos joskus tähän mailmaan lapsia teen, että saan myös asianmukaista kohtelua virastoista. Jos huostaanotto olisi kysymyksessä, sama asia. Odotan, että viranomaiset hoitavat työnsä hyvin, ammattimaisesti ja asiallisesti.
Huostaanoton virhearvioinnit, laittomat huostaanotot, ihmisoikeuksien loukkaukset ja henkinen tai fyysinen väkivalta vaikuttavat ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Jaksamiseen. Ei kukaan halua kantaa traumoja läpi elämän.
Miksi ei olisi paha pala purtavaksi jos kysymys on virhearvioinnista tai laittomasta huostaanotosta. Huostaanoton vaikutukset kuitenkin vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen pitkälle tähtäimelle. Jos niissä on epäkohtia, laittomuutta ja ihmis oikeuksien polkemista, ihmiset sairastuvat. Osa jää varhain työkyvyttömyys eläkkeelle. Osa kantaa kokemiaan traumoja koko loppu elämän. On luonnollinen ja normaali reaktio puolustautua ja saada oikeutta kokemiinsa vääryyksiin. Aina on ihmisiä jotka eivät halua nähdä sitä mikä on totta ja mitä vääryksiä maassamme tapahtuu mm. lasten oikeuksien ja lasten aseman osalta.
Niinmut täällä halutaan keskustella että saako siitä luuserisakista toivoa omalle lapselle jotain parasta tai siedettävää jämää:O
Ja täällä ei vällätä kun kouluissa vedetään tyyppejä turpiin.
Täällä tiedetään tietotaitoa:D Täällä OSATAAN. Tää on vähän kun Inno!!!
Humaani kannanotto menee kylmille kiville tällä osastolla. Hyyyyi uh.