Poikaystävälläni on kotona vaikeaa. Hänen äitinsä on vainoharhainen ja mustasukkainen mulle omasta pojastaan. Poikaystäväni pappa väittää että kundin pitäisi huolehtia äidistään ja kundi ei muuta mihinkään kuin vasta 20-vuotiaana. Olemme miettineet yhteenmuuttoa maalis-huhtikuussa, jolloin poikaystäväni täyttää 17. Kundi ja hänen äitinsä ovat lastensuojeluksen piirissä. Tämän äiti juo päivittäin kaljaa, on vain sisällä, ei lähde ollenkaan ulos. Sairaslomalla ollut jo vuoden. Järkyttävää tappelua heillä on joka päivä, ja hänen äitinsä on yrittänyt estää tapaamistamme. Juuri ollessani siellä sekä hänen äitinsä että pappansa huusivat siellä ja sanoivat, että hänen täytyy pitää äidistään huolta. Muutenkin sen äiti käyttää henkistä väkivaltaa poikaansa. Onko mitään mahdollisuutta pystyä muuttamaan ilman hänen äitinsä lupaa? Oma äitini antaa luvan, ja puolen vuoden päästä kun muuttaisimme olisin 18. Rahat on laskettu ja riittävät hyvin menoihin. Haluamme muuttaa yhteen, mutta kun lastensuojelu on mukana, on sijaisperhe toinen vaihtoehto. Poikaystävälläni on masennus ja univaikeuksia, mutta nukkuu meillä hyvin, kun sanoo että hänen äitinsä käy öisin tämän huoneessa.
Onko tässä mitään tehtävissä, vai pitääkö odottaa kunnes kundi täyttää 1,5 vuoden päästä 18?
Onko tässä mitään tehtävissä, vai pitääkö odottaa kunnes kundi täyttää 1,5 vuoden päästä 18?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mun poikkiksella oli vähän samankaltainen tilanne, ja se huostaanotettiin 17-vuotiaana, asu nuorisokodeissa parisen kuukautta ja nyt sillä on "oma" kämppä. Siis lastensuojelun kautta saatu, joku tukiasunto tms. Tuskin sijaisperheeseen sun poikaystävääs ton ikäsenä laitettais. Olis kyllä hyvä jos se sais just jonkun tukiasunnon tms, ainakin siksi aikaa kun/jos muutatte yhteen. Lastensuojelun kautta sais sitten ruokarahaakin ja rahaa muihin menoihin, jos ei omat riitä, ja vaikka opiskelee. Käykö poikaystäväsi esim. psykologilla? Sen kautta voitaisiin olla yhteydessä sinne sossuun jos se itte tuntuu vaikeelta. Pitää kyllä olla itte aktiivinen ja kertoa missä oikeesti mennään (kotona on tosi huono olla), kun noita huostaanottoja tuskin tehdään kevyin perustein. Tukiasunnot yms. taitaa myös olla välillä aika kiven alla...No mun mielestä tilanne kuulostaa sen verran pahalta, että kannattais sinne sossuun olla yhteydessä, se masennus tuskin noissa olosuhteissa paranee, päinvastoin.
Auttoi paljon kuulla samankaltainen tapaus. Kiitos että vastasit, nyt tiedämme mistä aloittaa ja miten edetä =)
hyvä että auttoi ees jotenkin. En tainnu sanoa että ekan kerran lähettiin ton poikaystävän kanssa turvataloon kun se ei vaan enää voinu olla kotona. Sieltä sitten otettiin yhteyttä sossuun yms. Noihin turvataloihin voi siis mennä kun vaan soittaa ja kertoo tilanteen, siellä sitten selvitellään tilannetta enemmän. Poikkis tais olla parisen päivää siellä ja sieltä sitten nuorisokotiin, neuvottelujen yms. jälkeen. Nyt on onneks rauhallista eikä tarvii enää "vaihtaa paikkaa", ainakaan vuoteen, kun on toi tukiasunto.:)