Niin mielelläni näkisin LUOTETTAVAN videon kummituksesta. Mutta ei.
En ole koskaan nähnyt, enkä tule näkemään.
Syy on kovin yksinkertainen: KUMMITUKSIA EI OLE!!!!!
Nyt ihmiset järki käteen ja happihyppelylle!!!
En ole koskaan nähnyt, enkä tule näkemään.
Syy on kovin yksinkertainen: KUMMITUKSIA EI OLE!!!!!
Nyt ihmiset järki käteen ja happihyppelylle!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Time Slips - ajassa matkustaminen.
Minusta sama asia kuin "kummittelu", mutta nämä tyypit olivat jotenkin sujahtaneet "aika aallosta" menneeseen aikaan. Normaalisti kummitukset kummittelevat toisesta ajasta ja ovat ikään kuin kaikuja vanhasta ajasta, mutta nämä tyypit olivat hetkellisesti "kummituksien" kanssa samassa aikatasossa :)
http://www.youtube.com/watch?v=FdWXMD4rOGQ&feature=PlayList&p=9061AD70EDC20F02&index=13
monia paradoksaalisia ilmiöitä, jotka on tieteellisesti todettu paikkansapitäviksi:
Ajan kulun muuttuminen painovoiman tai liiketilan vaikutuksessa, jopa hetkellinen
kulkeminen tulevaisuudesta menneisyyteen ( hiukkasfysiikassa lyhytkestoisia ilmiöitä tutkittaessa).Aistifysiologiamme on on lisäksi hyvin rajoittunut aikaa havainnoimaan. Elämme häviävän lyhyttä hetkeä
(nykyhetki) kerrallaan, menneisyys ja tulevaisuus on tavoittamattomissa.
Voisiko olla niin, että joissakin hyvin harvinaisissa olosuhteissa aistimme voisivat ottaa havaintoja yht´aikaa nykyisyydestä, menneisyydestä ja tulevaisuudesta?
Tuollaisen tilanteen voisi varmaan helposti rinnastaan kummitteluun.
// Voisiko olla niin, että joissakin hyvin harvinaisissa olosuhteissa aistimme voisivat ottaa havaintoja yht´aikaa nykyisyydestä, menneisyydestä ja tulevaisuudesta?
Tuollaisen tilanteen voisi varmaan helposti rinnastaan kummitteluun. //
Voisiko myös olla niin, että evoluutio aikojen saatossa laajentaisi havaintomaailmaamme niin, että myös tapahtumien havainnointiin saisimme laaja-alaisuutta,
ts. kokisimme niistä enemmän kuin pelkästään nykyhetken silmänräpäyksen?
Useinhan puhutaan eläinten (miksei myös ihmisen)kyvystä vaistota tulevaa. Olisiko tämä evoluution haparoiva ensi askel kohti tuota aikadimension laaja- alaisempaa kokemista?
Kun lennämme nykyaikaisella suihkumatkustajakoneella esim. USA:han, sirrämme kuolinhetkeämme muutaman millisekunnin (=1/1000 sek) myöhemmäksi.
Ilmiö, mitä jälkipolvet eivät varmasti pysty toteamaan, ja josta meille itsellekään tuskin mitään merkitystä on, mutta joka nykyaikaisilla atomikelloilla on todistettavissa
Entäpä, jos tekniikka kehittyy niin, että käytössämme on laitteita, joilla pystymme matkustamaan valon nopeutta (n.300000 km/sek) lähentelevillä nopeuksilla.
Lähdemme avaruusmatkalle, jonka aikana vanhenemme esim. 10 vuotta. Palattuamme takaisin maahan, havaitsemme täällä kuluneen 100 vuotta.
Siis, olemmeko nyt palattuamme kotiplaneettamme asukkeista kehityksessä 90 vuotta edellä?
Päinvastoin: olemme jääneet kotiplaneettamme kehityksestä 90 v. jälkeen. Hyvä jos enää ymmärrämme omaa äidinkieltämme, uudet murteet ja sanonnat ovat meille outoja.
Voitaisiin sanoa, että olemme tuon kotiplaneetallamme kuluneen 100:n vuoden aikana olleet sen ajanlaskun mukaan ikään kuin "syväjäädytetyssä" tilassa. Elintoimintamme (sydämen lyönnit, verenkierto, ajatustoiminta ym.) ovat hidastuneet niin, että kotiplaneettamme ajankulun mukaan olemme kehittyneet vain 10 v. sinä aikana, kun kotiplaneetan asukit ovat ehtineet kertyttää tietojaan 100 vuotta.
Luonto on järjestänyt näköjään asiat niin, että sen määräämiä aikatauluja ei ole mahdollista nopeuttaa. Kuvaannollisesti:
Fenix-lintu voi nousta tuhkasta, mutta ei nopeuttaa kehitystään.
Miten edellä esitetty, luonnontieteisiin sitoutuva esitys liittyy kummittelupalstaan, siis yliluonnollisiin ilmiöihin?
Siten, että yliluonnollista ei ole. Koemme vain yliluonnollisena sen, minkä selittävät luonnonlait eivät vielä ole tiedossamme, tai ,joita aistifysiologisten rajoitustemme takia emme pysty selittämään.
Tuo rajoitteisuus, että kykenemme tapahtumista aistimaan vain ohikiitävään nykyhetkeen liittyvän "välähdyksen" , on aiheuttanut monenkaltaisia filosofisia ja uskonnollisia pohdintoja, usein tulevaisuuteen liittyviä.
Predestinaatio-oppi tiukimmin tulkittuna olettaa kaikkien tulevien tapahtumien olevan ennalta tarkoin määrättyjä. Ne ovat aikaulottuvuuden tulevaisuudessa omalla paikallaan odottamassa toteutumistaan.
Onko oppi paikkansapitävä, on täysin mahdotonta ratkaista johtuen juuri aikaulottuvuuden rajoittuneesta hallintakyvystämme, ei voida tieteellisesti todistaa, että pystyisimme täydellisesti ennustamaan tulevaisuutta.
Suhteellisen luotettavia ennusteita kokemuksemme perusteella toki pystymme useistakin tapahtumista laatimaan, ne ovat kuitenkin vain ennusteita, täysi varmuus saadaan vasta kun niiden aika on koittanut.
Aikaisempi kirjoittaja puhui toteen käyneistä aavistuksista (ilm. enneunet ja sen kaltaiset)
Voisi hyvin ajatella, että tässä evoluutio kehittelee meille laajempialaista aikadimension havainnointikykyä.
Voisi myös kuvitella, että aikaulottuvuuden menneisyydessä historian tapahtumat ovat sitten yhtä reaalisia kuin tulevaisuudenkin.
Jos sitten pystymme nykyhetkenä aistimaan kumpiakin,
voisimme tapahtumaa hyvällä syyllä kuvailla yliluonnolliseksi.