Rakas pihlajani
sinä
seisot taas siinä
niin vahvana
löydän jaloillani
juurtesi suonet
oksasi
antavat suojan
polttavalta auringolta
vihreän kudelman läpi
voin aavistaa valoa
jossain
suljettujen luomieni lävitse
tunnen sinun voimasi
surusta kostean poskeni
painan
karheaa pintaasi vasten
muinaisen oksan
jättämään haavaan
kuiskaan
oman ikäväni
kierrän kaarnassasi
kasvavia naavasuortuvia
sormieni lomaan
- ja tiedän -
olen osa
sinua
sinä
seisot taas siinä
niin vahvana
löydän jaloillani
juurtesi suonet
oksasi
antavat suojan
polttavalta auringolta
vihreän kudelman läpi
voin aavistaa valoa
jossain
suljettujen luomieni lävitse
tunnen sinun voimasi
surusta kostean poskeni
painan
karheaa pintaasi vasten
muinaisen oksan
jättämään haavaan
kuiskaan
oman ikäväni
kierrän kaarnassasi
kasvavia naavasuortuvia
sormieni lomaan
- ja tiedän -
olen osa
sinua
Vastaukset 3
Vanhimmat
runosi on pirteän raikas,erilainen.Hienoa!
kertakaikkisen upea,
oikea sanojen ja lauseiden kimara.
Kiitos !
kiitollisena sulosaneloistanne
narahtaa pihlaja ja neitokin naurahtaa,
kas,
tätä puurakastaan ei
saa itse koskaan puhumaan...