Meillä on maassa rauha, miksi siis taistelemme keskenämme.
Kaikki muistamme sota-ajan. Silloin oltiin yhtenä rintamana.
Mutta onhan ollut sisällissotia aina jossainpäin maailmaa.
Kaikki muistamme sota-ajan. Silloin oltiin yhtenä rintamana.
Mutta onhan ollut sisällissotia aina jossainpäin maailmaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei kaipaisi aloituksesi mitään kommenttia. Sehän on vain toteamus, ei siis mikään kysymys. Olen kuitenkin itsekin usein ajatellut ja miettinyt syytä sotien syttymiseen. Eihän ennen tarvittu syyksi kuin uskonto. Myöhemmin on tullut mukaan monimutkaisempia syitä. Ja vallastahan sodissa on aina kysymys, käsittääkseni.
Meissä jokaisessa on 24 kromosomia isältä, sama äidiltä ja niissä on kaikki mikä määrää meidän perusolemuksemme.
Kun sikisimme oli mahdollisuus yksi 300 000 miljardista mahdollisuudesta että juuri minä tai sinä synnyimme.
Vaikka minulla olisi nuo miljardit siskot tai veljet, silti olisimme kaikki ihan erilaisia persoonia.
Kuten huomaat, on suuri mahdollisuus ettemme tule toimeen kaikkien kanssa ja siksi taisteluja käydään rintamalinjojen ulkopuolellakin.
Taistelussa ei aina ole kyse sodasta ja rauhasta.
" Jos pääsi kohoaa joukon yläpuolelle, sinua varmasti arvostellaan."
Tyynnyttelemällä loukkaantuneita sieluja saat vihollisen heräämään.
Laurence Jones oli kiihtyneen kansanjoukon toimesta aiottu polttaa roviolla lausumiensa ja opetuksiensa vuoksi.
Kesken kaiken joku huusi; " Annetaan heittiön puhua!" Hän puhui asiasta antaumuksella, ei syyttänyt uhkailijoitansa, eikä myöhennin heitä vihannut, olihan hän rehellisellä puheellansa voittanut itsellensä elämän.
Oli tehty päätös ettei häntä hirtetä, eikä polteta, koska heidän " on mieluummin autettava tätä miestä."
Täällä taistellessa usein unihdetaan, että paha mieli ei parane moitteilla.
Kuoppaan pudonnut pitää auttaa ylös, eikä polkea syvemmälle mutaan.
Ajattelemista tässä ihmiskunnan käytöksessä toisiaan kohtaan on joka päivä, ei vain silloin kun aseet puhuvat molemmin puolin rajaa.
Täälläkin tantereella voi olla havoittuneita, kuka heidän haavansa parantaa, vai lisäämmekö vain suolaa haavoihin.
Ne 300 000 miljardia mahdollisuutta ovat tehneet meistä erilaisia sodan ja rauhan kokijoita.
Aikalailla tyhjentävästi selitetty. " Ei nokan koputtamista!" Mistähän se tuokin sanonta lie saanut alkunsa?
Se mielen muutos ja asioiden oivaltaminen näkyy arjessa, miksei sitten täällä jos istuu vuodesta toiseen.
Mitään mielenkiintoista ei enää löydä, vaan väsyy ja kiukku siitä tulee.
Riittäisi pieni paussi silloin tällöin ja joku muukin harrastus varmaan löytyy, missä olisi mielenkiintoa.
Väsynyt ihminen ei erota iloa surusta eikä arkea pyhästä, vaikeaa sellaista elämää on elää ja vielä tässä meidän iässä.
Omat surunsa kullakin.
Ihmetellä pitää.
Vanhoja viestejä nostetaan esiin, sanasotaa ja toinen toisensa moittimista.
Valtataisteluako, vai suosion kalastelua?
Että naisetkin viitsivät suoranaista suukopua, toinen sanoo sitä, toinen kysyy miksi ja sama toisin päin.
Vanhastaan tulee mieleen eräitä kirjoittajia, tyyli sama, rinta rottingilla ja ruunea vastaan.
Missä on palstan valvonta?
Tarvitaanko koko valvontaa?
Jokainen vain ottaa käyttöönsä parhaat aseensa, lataa kaikki piippuun ja antaa paukkua.
Eihän sen ole väliä kuoleeko tässä sodassa kukaan, pää asia että on saanut aikaan kaaoksen ja pakokauhun.
Pois alta, täällä ammutaan sanoilla.