Mitä käytännössä tapahtuu kun otetaan sijoitusrotta? Mitä velvollisuuksia/ vastuuta ottajalla on? Onko se lopulta kasvattajan vai ottajan oma??
Kaikki mitä pitää tietää sijoitus nassun ottamisesta! Kiitän!
Kaikki mitä pitää tietää sijoitus nassun ottamisesta! Kiitän!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sjoitus rotta kasvattajalta tarkoittaa sitä että jos se on naaras niin kasvattaja saa teettä yhden poikueen tai jos ei toisin sovita vaikkapa 2 poikutta ja sen jälkeen se rotta siirtyy sijaiskodin omistukseen.
Jos se on uros 1 tai astutusta ja sitten sen saa omakseen.Ihan niinkuin koiralla tai kissalla.
yst.terv.Oma rotta.
Saat sijoitusrotan maksutta itsellesi, mutta kasvattajalla pysyy osittainen omistusoikeus ja hän voi vaikuttaa esim. rotan saamaan eläinlääkärin hoitoon ja mahd. lopetukseen. Jos rotta ilmoitetaan näyttelyyn (kasvattajan kustannuksella), nlyilmoittautumiseen merkitään omistajaksi myös kasvattaja.
Rotta kuuluu myös kasvattajalle niin kauan kunnes sijoitussopimus on täytetty, esim. yksi poikue/ astutus, tämän jälkeen rotta on omasi.
Naaras voi asua luonasi kun se saa poikaset, mutta voit myös antaa sen kasvattajan luo siksi ajaksi. Toisaalta sijoitusrotan ottaminen on loistava tilaisuus seurata poikasten kasvua ja kehitystä ilman, että sinulla on vastuuta esim. kotien etsinnästä. Hoidat luonnollisesti poikaset hyvin, ruokit oikein sekä käsittelet päivittäin, tähänkin saat tukea kasvattajalta.
Uroksen sijoitus on samantapainen kuin naaraan, tällöin naaras tulee jossain vaiheessa sijoituskotiin kylään (yleensä pariksi viikoksi) ja uroksen omistaja huolehtii astutuksesta (johon vinkkejä saa kasvattajalta).
Sijoitusrotta ei tietenkään elä yksin kunnes esim. naaras saa poikaset, vaikka poikueesta olisi tarkoitus pitää poikanen. Sijoitusrotta elää normaalia kotirotan elämää sijoituskodissa, se vain saa poikasia ja saattaa käydä näyttelyissä silloin tällöin. Yhteistyöhalua ja -kykyä sijoitusrotan ottajalta vaaditaan. Kasvattajan kanssa sovit yksityiskohdista sun muista, ne vaihtelevat jonkin verran.
Minulla on kerran ollut sijoitusnaaras, joka sai poikaset kotonani. Kokemus oli antoisa mutta myös rankka. Poikasia oli 11, mutta niistä oli pakko karsi kaksi poikaa, toisella oli outo kuoppa päälaella ja lisäksi poikaset olivat kuivuneita; emolta ei riittänyt maitoa niin monelle. Loput 9 selvisivät ja sain makeat naurut monta kertaa seuratessani niiden kehitystä. Oli myös mielenkiintoista seurata, kuinka turkki alkoi kasvaa, kuinka silmät aukesivat ja kuinka ne sitten alkoivat tutustua ympäröivään maailmaan. Omalla kohdallani sijoitus sytytti kipinän; haluan kasvattajaksi. Vielä se ei ole mahdollista, mutta kunhan opinnot päättyvät ja siirryn työelämään, silloin..! :)
http://www.geocities.com/leenanrotat