Joutavat. en halua näitä jättää kellekään.
Vaimo on jo vuoden pysytellyt uurnassaa.
Hävitän kaiken, josta eivät lapset ketään tunnista.
Oikeastaan, palakoon kaikki...
Vaimo on jo vuoden pysytellyt uurnassaa.
Hävitän kaiken, josta eivät lapset ketään tunnista.
Oikeastaan, palakoon kaikki...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä se siitä.
Otat vain rauhallisesti.
Huomiseksi on luvassa aurinkoisempaa.
Kerroit että vuosi sitten ja viellä sulla on tollaset ajatukset. Miten minä kestän, mieheni kuolemasta on vasta pari kuukautta. Mä en ainakaan pysty polttamaan vaatteita ja kirpputorillekaan en viellä pysty niitä viemään. Valokuvat vanhat eivät ole edes tulleet mieleen. Sekin on kai edessä kun ilmeisesti joudun muuttamaan kodistamme pois. Saatikaan miehen kaikki tarvikkeet.
Mäkin näin kuolin yönä sellasen seksi unen tai itseasiassa heräsin siihen, kävi ilmeisesti heittämässä hyvästit et jaksaisin elää. Välillä on helvetinmoinen ikävä ja tekis mieli koskee ensimmäistä sopivaa miespuolista vastaantulijaa. Ihmisen ikävä on kauhee tunne. Yleensä ottaen koitan jotenkin selviytyä tästä elämästä vaikka välillä sitä vaan aamulla herätessä aattelee miks mä heräsin. Mitä ihmeen tarkoitusta mun elämällä enää on, lapsetkin on jo isoja.
Vuosi ja kk sitten minulla oli kaikki. Vaimo,Akateeminen, monikielinen maisterityttö, toinen kirjoittamassa.
Toki he nytkin ovat. Vaimo on tosin poissa.
Mä en pysty edes katsomaan niitä.
En voi edes käsittää.
Vuosi tuntuu tuskaisen pitkältä ajalta.
En usko koskaan lakkaavani unelmoimasta.
Kun ei nainen satu.
Kerään itselleni näitä korvikkeita, joita korjaan ja huollan.
...että viestissäsi on draamaa ja dramatiikkaa. Ja se johtuu siitä että sinä olet tehnyt päätöksen, sinä poltat ja hävität, sinä tuhoat menneisyyttä.
Paljon kiinnostamattomampi variaatio olisi jos käy niin, että kirottu kovalevy sanoo poks ja 20000 varmistamatonta digikuvaa on ikuisesti poissa.
Eli lopputulema on sama, syyt vaihtelee... ;)
Tämä Delete on äärimmäinen toimi.
Monta päivää poltin takassa Hänen alusvaatteitaan.
Mutta jotenkin ne on käytävä pois...
Yks albumi on jo hyvinkin mennyt.
Kuvia hänen nuoruudestaan Sveitsistä, Ruotsista, ja Alankomaista.
Mitä näitä esiliiton kuvia jättää...
Ei menneisyys minnekkään häviä kuvia polttamalla. Jätä kuvat, kun aikaa kuluu tuska ja ikävä laatuu, sitten voi kuviakin taas katsella ja muistella. Ja täytyyhän kuvia jättää tuleville sukupolville, lapsille, lapsenlapsille.