Hoi,
onko se nii-in noloa jos minun pitää vaikean, kroonisen sairauden vuoksi suorittaa lukio neljässä vuodessa. Nopeammin en ehdi suorittaa, vaikka haluaisin.
Sinäänsä hidas suorittaminen ärsyttää meitsiä, ja paljon, koska (melkein kaikki) kaverini suorittavat lukionsa "normaaliin" vauhtiin eli kolmen vuoden paketissa.
Toinen siskonikin jopa jaksaa hehkuttaa itseään siitä kun sai lukion suoritettua kahdessa ja puolessa, ja nyt vielä nipompana siitä, että valmistuu tradekaks 2,5 vuodessa, 4 vuoden normaalivauhdin sijasta.
En kestä, mikä kiire ihmisillä on oikein suorittaa ja päästä elämässä eteenpäin? Tarkoitan että tutkinnot ja kaikki pitää olla mahdollisimman nopeasti suoritettu.
Siskoni tosin on bulimikko, anorektikko ja pakkoneuroottinen koulunsa suhteen.
En kestä, onko se niin noloa? Ei varmaan.
Haluan vain oppia asioita, en kiirehtiä. Haaveenani on myös yliopiston oikeustieteellinen, mutta ei varmaan neljän vuoden vauhdilla mitään tule. Ei varmaan tule koko elämästä mitään.
Muuten, pääseekö "vammaiset hakijat" helposti oikeustieteelliseen? (Ps. Vammaisista hakijoista on erillinen maininta Yo:n opinto-oppaassa.)
onko se nii-in noloa jos minun pitää vaikean, kroonisen sairauden vuoksi suorittaa lukio neljässä vuodessa. Nopeammin en ehdi suorittaa, vaikka haluaisin.
Sinäänsä hidas suorittaminen ärsyttää meitsiä, ja paljon, koska (melkein kaikki) kaverini suorittavat lukionsa "normaaliin" vauhtiin eli kolmen vuoden paketissa.
Toinen siskonikin jopa jaksaa hehkuttaa itseään siitä kun sai lukion suoritettua kahdessa ja puolessa, ja nyt vielä nipompana siitä, että valmistuu tradekaks 2,5 vuodessa, 4 vuoden normaalivauhdin sijasta.
En kestä, mikä kiire ihmisillä on oikein suorittaa ja päästä elämässä eteenpäin? Tarkoitan että tutkinnot ja kaikki pitää olla mahdollisimman nopeasti suoritettu.
Siskoni tosin on bulimikko, anorektikko ja pakkoneuroottinen koulunsa suhteen.
En kestä, onko se niin noloa? Ei varmaan.
Haluan vain oppia asioita, en kiirehtiä. Haaveenani on myös yliopiston oikeustieteellinen, mutta ei varmaan neljän vuoden vauhdilla mitään tule. Ei varmaan tule koko elämästä mitään.
Muuten, pääseekö "vammaiset hakijat" helposti oikeustieteelliseen? (Ps. Vammaisista hakijoista on erillinen maininta Yo:n opinto-oppaassa.)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eihän neljässä vuodessa lukion käyminen ole noloa. Ei tietenkään. Käy lukio rauhassa, ihan omassa tahdissasi. Mitä sitä turhaan kiirehtimään. Älä stressaa moisesta. Jokainen lukiolainen opiskelee lukiossa omaan tahtiinsa. Sen takiahan on mahdollista käydä lukio myös neljässä vuodessa.
Voimia lukio-opiskeluun sinulle.
Niin kuin tuo toinenkin tuossa jo sanoi niin ei ole mitenkään noloa käydä lukiota neljässä vuodessa. Ja tämä ei vaadi edes mitään perusteluja. Jokainen omalla tahdillaan. Ja oikeustieteelliseen sinulla on aivan samat mahdollisuudet päästä kuin kenellä tahansa muullakin. Sairaus ei ole minkäänlainen este sille. Tunnen monia erittäin lahjakkaita ja menestyneitä ihmisiä, joilla on jokin vamma/sairaus. Pääasia että aivosolut pelaavat ja motivaatio on kohdallaan. Tsemppiä sulle ja voimia kohti oikista. Työtä se vaatii, ei muuta jos äly on kohdallaan.
Ei ole yhtään noloa! Munkin muutava tuttava käy lukion neljäs vuodes :) se on hyvin normaalia nykyään. Meidän koulussakin on aika monta 4v. suorittavia!!
Eihän se nyt mitään noloa ole, ja vaikka ottaisi viisi vuotta niin eihän sekään mitään haittaa. On minulla ollut oppilaita joilla se lukion suorittaminen on kestänyt sen viisikin vuotta, eikä ainakaan lakkiaispäivänä heistä ole tuntunut mitenkään nololta ainakaan hymystä päätellen.
Ei omaa tietään kannata koskaan verrata muihin, koska jokainen on erilainen.
Mitä tulee mahdolliseen vammaisuuteen, niin tiedän esimerkiksi neurologin jolla itsellään on aika paha neurologinen vamma ollut koko ikänsä, mutta ei se ole hänen opiskeluaan lääkäriksi ja erikoistumistaan näköjään mitenkään haitannut. Eli kaikki mahdollisuudet ovat avoinna!
Ei valitettavasti voi yleistää, etteikö päätöstä suorittaa lukio neljässä vuodessa tarvitsisi perustella.
Oma oponi ei millään meinannut suostua, vaikka sairastan diagnosoidusti vakavaa masennusta ja lääkityskin käytössä, ja vaikka kuinka yritin selittää, etten vain jaksa käydä koulua. Terveydenhoitaja ymmärsi asiani ja selitti opolleni, joka sitten lopulta suostui, että saan jääd 3,5 vuoteen. Sen koommin en kyseiselle opolle puhunut ja jäin neljännen vuoden keväälle asti.
Näin eräässä suositussa lukiossa 80 000:n asukkaan kaupungissa...
Siis mä en tajua lainkaan mitä opoilla ym on tekemistä sen kanssa kuinka kauan joku käy lukiota.
Jos on värkissä varaa eli ei tule rahaongelmia niin sama kai se vaikka käyt lukiota koko ikäsi.
On teillä ongelmat, etten tule ja paremmin sano. Pikkumaista ajattelua osoittaa että kauhea niuhotus ei olekaan vapaaehtoista vaan pakkoa.
Sitäpaitsi jopa siinäkin tapauksessa että olisit todella tyhmä sinulla olisi oikeus olla oma itsesi. Tymä saa olla. Ja silti on ihan OK. Mun mielestä.
En minäkään ymmärrä, miksi ihmeessä oli niin kovin vaikea saada LUPA jäädä neljännelle vuodelle.
No, asia on ohi, ja siitä jäi paha mieli, mutta enää sillä ei ole väliä.
Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Opolle vain joutui meidän koulussa asiasta kertomaan, sillä alkoi tulla kyselyitä minun suuntaani, kun opiskelut eivät edenneet kuin muilla. Ja koska meillä tehtiin kurssivalinnat opojen kautta, ja kolmannen vuoden valinnat oli edessä (olin siis sillon kakkosella), asiasta oli sanottava.
Tiedän, että kouluni on aivan äärettömän typerä eräissä asioissa. Onneksi pääsen nyt pois!
Meidän suositussa koulussa me neljännelle vuodelle jäävät tunnumme olevan jotenkin häpeätahra, siitä kai tämä yltiömäinen estely. Mutta ainakin omasta mielestä itselläni on todellakin pätevä syy opiskelujen pitkittämiseen. Opo ei vain ollut sitä mieltä. Ilmeisesti ois pitäny vetää ranteet auki siinä sen eessä, et ois tajunnu.
Hei,
kaikenlisäksi vaikka kaverini niin hehkuttavat koulunsa menestyksestä ja että saavat sen kolmessa, minun sijasta. Eivät ne silti ymmärrä hölkäsen pöläystäkään asioista, jotka ovat tärkeämpiä elämässä: sujut itsensä kanssa.
Heillä on hirveä kiire ja tarve suoriutua. He eivät suoriutumisen johdosta tiedä sitä, mihin mennä koulunsa jälkeen. Kamoon! Käydä koulua, eikä tietää mitä sen jälkeen. Mitä vitsiä koulussa silloin mitään on?
Nämä kaverini ovat "ihan terveitä" niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta eivät vain ole elämäntajuisia. Harrastavat lumilautailua ja extreme-lajeja eivätkä piittää elämän hyvyydestä pennosen vertaa. Elämää ja sitä mikä siinä on tärkeintä, oppia jotain kärsimyksestä. Sitä mikä on kaikkein tärkeintä, mm. kaikki Jeesuksesta Sokratekseen asti kärsivät syrjinnästä, mutta he kuolivat marttyyrisesti, saivat kuolemansa jälkeen sen arvostuksen, mitä eivät saaneet; kun eivät suorittaneet "lukiota" hyväksytyssä ajassa.
Hyvänä esimerkkinä voin mainita tuossa aikaisemmin tulleen Hawkinsin joka vasta äijä on. Tosiaan! Sen elämä on sentään jotain, toisin kuin "kiireiden ihmisten" joilla on tarpeensa täytettävä mahd. nopeasti.
Elämä on elämää.
Olen lukiotani käyvä, ja käyn sen kunnolla. En aio suoritua siitä 5-6 kurssin tahtiin, kello 9-16 ajalla. Vaan ennemmin ajalla joka takaa minulle kasvun ja hyvän kehityksen. Aika voi antaa minulle myös kypsyyttä yo-kokeeseen, siltä osalta, että saan hyvät paperit. Laudaturia ja eximiaa muun muassa =) Jaa nojoo.
Olen suht. rikkaasta perheesä ja kaikki tarpeeni täytetään, vaikka en pysty tekemään oman hyvänolon eteeni mitään "varsinaisesti".
Saan kaiken mitä tarvitsen, salkkutietokoneen, haluamani kirjat kaupasta, television kaupasta, laskukoneen, pyörän, ison 20 neliöisen oman huoneen, vaatteen, auton.
Mitä järkeä tehdä mitään? Kunnan väkikin on niin hyvää mulle. Antaa kuntoutusrahaa jopa 400 euroa seuraavan viiden vuoden ajalta, ja lisää jos tarvetta, ja myös saan vammaistukea 300 euroa KELALTA kaiken näiden perusopintotukien lisäksi!
Kiitos Suomen maata tässä pitäisi kiittää! ja sitä että saa opiskella maksuttomasti vaikka kuinka hitaasti kuin mieli vain tekee.
Itse olen joka vuosi joillekin oppilailleni jopa suositellut neljättä vuotta, että he ehtisivät kunnolla oppia asiat ja keskittyä paremmin opiskeluunsa. Jotkut noudattavat suosituksiani, jotkut eivät.
Mutta meidän koulussa pidetäänkin kunnia-asiani sitä, että oppilaamme pääsisivät ylioppilaiksi vaikka siihen menisi useampi vuosikin, emme niinkään halua välttämättä viedä heitä lukion läpi kolmessa vuodessa jos tuntuu että neljä vuotta olisi parempi heille itselleen.
Siihen ei siis mitään lupaa todellakaan tarvita, joska virallisestikin lukion käyminen kestää 2-4 vuotta ja jo lakikin sanoo että neljä vuotta saa käydä ilman mitään lisävuosien anomisia.
Tunnetko kaverin?
Ja vielä sanoisin että ei ole noloa tehdä asioita omassa tahdissaan.
Suomessa on ihan sairasta tuo asenne että pitää kauhealla kiireellä valmistua ja että on pakko olla jotakin merkittävää.
Kun ottaa rauhallisemmassa tahdissa niin ehkä asiat ymmärtää syvemmin ja sitä kypsyy ihan eri tavalla kuin jos äkkiä vain hosuu.
En voi sanoa tuntevani kysymääsi kaveria, Cambrigelaista proffaa. Voin ennemmin sanoa tietäväni hänen ajatuksensa ja muut jutut, en tuntevani.
Jos sanon tuntevani, täytyisi minun kuulua Hawkinsin lähipiiriin. Tajuat täten varmaan mitä tarkoitän tuntemisen ja sen erolla, ja sillä miten se yleensä ymmärretään?
Ensinnäkin sairastan APECEDIA, astmaa, CF:ää ja minulla on vielä krooninen maksatulehdus. Lisäksi sairauteni käsittää näiden takia mätäiset korvakäytävät, jonka johdosta minulla on kuulokoneet, ja silmälasit kuivien silmien takia, ja vielä elimistöni tuhoja-reagtion takia minulla on myös kalju ja kiiltävä pää =)
Olen sairastanut jo lapsesta lähtien, aina yksivuotiaasta, jolloin kyseinen räjähti. Geenini nimittäin vaikutti sairauteni puhkeamiseen, se kun oli harvinaisten geeni-geeni -yhdistysemin takia vanhemmiltani saamani perintö.
Kiitoksia vain harvinaiselle Suomen geeniperimälle! oi kiitos.
Ps. kirjat ovat yksi elämäni pelastuskivistä.
PSS. Hawkins on nero äijä, samaten kuin Einsteinkin joka on idolini.
PSSS. onko Hawkinsista muuten tehty elämänkerta? Opus jossa kerrottaisi vähän enemmän sen elämästä.
PSSSS. aion itse muuten tehdä elämänkerran vaiherikkaasta elämästäni.
Olen lopettamassa 4-vuotista lukioaikaani, kirjoitan nyt vihdoin ylioppilaaksi.
Minulle ei ole ollut niinkään noloa käydä 4 vuoteen, on vain rasittavaa vastailla epäluuloisten ihmisten kysymyksiin, miksi jäin neljännelle vuodelle.
Sairastan vakavaa masennusta, josta en kyselijöille tahdo mainita, niinpä on keksittävä jotakin muuta.
Tee asiat omaan tahtiisi, niin selviät - niin kävi minullekin. Älä välitä muiden suhtautumisista, vaan ole ylpeä siitä, että pystyt ja jaksat edes käydä lukiota.
Ja muuten, kannattaa tutustua ihmisiin, myös niihin vuotta nuorempiin, sitä jää kovin yksinäiseksi, kun oman ikäiset lukiokaverit kirjoittavat pois, ja itsellä vielä vuosi jäljellä...
Miksi ajattelet, että 4 vuoteen käyminen olisi noloa? Onko se omasta mielestäsi?
Älä todellakaan murehdi tuota, siitä on vain haittaa Sinulle!
Toivon Sinulle kaikkea hyvää! :) Keskity siihen, niin kun sanoitkin, että todella opit asioita lukiossa, niin valkoinen lakki tulee olemaan entistä kirkkaampi!