Minua kiinnostaisi opiskella itselleni myös toinen ammatti. Kuitenkaan tarkoitus ei ole luopua välttämättä edellisestä, siis ainakaan lopullisesti. Mietin vain, että miten tällaiseen suhtaudutaan haussa? Koska monilla hakijoilla ei ole sitä ensimmäistäkään ammattia? Vai saako tämä edes vaikuttaa? Yksinkertaisesti mielenkiintoa riittäisi toiseenkin ammattiin. Ajattelin hakea kätilöksi tai terveydenhoitajaksi.
Kuinka suhtaudutaan alan vaihtajiin?
haussa
2281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
no mä hain terkkariks justiin kaupallisen alan puolelta. Haastattelija sanoi, et onhan näitä alan vaihtajia ollut ja kovasti se kyseli, että miksi. Vähän pisti räikeen johdattelevan kysymyksen kun sanoi, että sä et sitten jaksanut noita pölyisiä toimistohommia pimeessä kopissa, onneks tajusin ja en mennyt provoon mukaan.. Kerroin, että eihän ne sellasia, et ihan mukavia muuten ja ei siinä mitään vikaa, mut et saisi itsestään enemmän irti jossain muussa jutussa ja et itselle kokis niinkun jotenkin omemmalta joku tämäntyyppinen ja et sais itsestään enemmän irti.. mulla oli hirveen tällasta mututuntuma selitystä... Eli ei kannata todellakaan haukkua entistä alaansa, mut ihan järkevästi arvioida itteensä uuteen alaan.
Jotenkin sit kerroin et kun on vaihtamassa, niin tuntee itsensä paremmin kuin parikymppisenä ja että sehän ei ole mistään pois, että on monta ammattia, ehkä ne voi jopa tukea toisiaan?
Sit toisaalta mä itse jotenkin ajattelin, et siitähän voi olla jopa etua joskus töissä, et on niinku moniammatillinen (olipas hieno sana).. :D
Ainakin se haastattelija suhtautui hyvin. Ihme. Mä sain todella hyvät pisteet haastattelussa ja panostin kyllä portfolioon kunnolla. Ja pääsin, haastatelluista pääsi neljäsosa tai viidesosa ja kaikkia ei otettu edes haastatteluun. Ja nyt menee ala vaihtoon. Jotenkin rennompi nyt opiskella kun on jo yks ammatti alla, teen sit kumpaa haluan (=kummasta satun töitä saamaan).
Sit kannattaa miettiä kunnolla, et kumpaan haet. Senkin mä aavistin vähän johdattelevaks, kun sanottiin, et onhan se terkkarina ihanaa kun syntyy terveitä lapsia jne.. Mä siihen rehellisesti, että en hirveesti ole ollut lasten kanssa tekemisissä, että voihan sitä innostua siitäki puolesta, jos näkee, mut voisin kuvitella itteni aikuispuolelle terkkariks.
Sulla pitää olla hirveen selkee käsitys siitä mihin sä olet hakemassa ja mitä tekemässä. Ja selkee käsitys itsestä, kovasti ne kyseli, että miks sä just olisit hyvä. Kauheeta kehua itseensä :S.
Itse vaihdan viestinnän alalta sairaanhoito-opintoihin. Viestintäduuneissa (alalle myös yliopistotasoisesti kouluttautuneena) olen jo viitisen vuotta leipäni ansainnut, mutta nyt pitkään asiaa mietittyäni hakeuduin sh-opintoihin.
Halu tehdä konkreettista työtä ihmisten auttamiseksi suoraan oli vahva (naiivia, tiedän) ja eipä asiaa haitannut sekään, että tulevaisuudessa tulee olemaan mahdollisuus tämän myötä tehdä duunia omassa kotikaupungissa :) Hoitotyön faktat on kyllä erittäin hyvin tiedossa, luin esimerkiksi Kaarina Davisin kirjan "Rankka kutsumus" ennen kuin päätöksen lopullisesti tein. Ja kun näin poikamiehenä on helppoa vaihtaa kotipaikkakuntaakin taas, niin päätös oli pitkän pohdinnan jälkeen helppo.
Mutta itsekin jatkan myös "vanhan" alani parissa, töitä on jo freelance-pohjalta sovittu syksylle. Tuo opiskelijan leipä kun ei ole todellakaan niin leveä, että ihan pelkällä tuilla eläisi... Ja kun hoitoalan duuneihinhan pääsee kunnolla kiinni vasta ehkä keväällä ensimmäisten harjoittelujen jälkeen, niin jostain on rahaa revittävä.