Miksen uskalla puhua tytöille? Tai muillekkaan? Olen kotona aika rento jne. mulla ei ole kotona kavereita, koulussa niitä on pari, mutta tämän koko kesänkin olen vehdannut "yksin kotona". Koulussa en ole koskaan yksin, mutta olen yleensä se hiljainen, joka vain roikkuu mukana, saattaa joskus sanoa jotain, mutta on suurimman osan ajasta hiljainen. Ala-asteella olin se ns. "hauska", eli todellisuudessa sellainen pelleilevä kusipää "Bart Simpson", mutta sitten jokin asia muuttui 6.- luokalla ja olen siitä asti ollut hiljainen. En ole oikeestaan koskaan silleen ollut kavereiden kanssa, esim. kylässä tai kaupungilla. Ala-asteella pelleilin, jotta olisin saanut yhden söpön tytön kiinnostumaan minusta, mutta olin jo silloin lihava ja ruma, eikä tullut kaivattua vastakaikua. Mutta m´sitten seiskaluokalla se hiljaisuus meni niin pitkälle, että eristäydyin kokonaan kotia neljän seinän sisälle, enkä kehdannut enää mennä ulos ja tällasta tää on ollut siitä asti. En vain tiedä mikä siinä on, mutta aina ku yrittäisin puhua tytöille, tai kavereille, niin tuntuu ku tulis räystäällinen lunta niskaan, enkä saa sanoja sanotuiksi, vaan alan änkyttään. Kotona tätä vaivaa ei ole.
Mikä tähän auttaa?
Ainiin, ja 15v pojasta on kyse.
Mikä tähän auttaa?
Ainiin, ja 15v pojasta on kyse.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suosittelisin että kannattaa alkaa tutustuu siihen kätee vaa sitte.
Lallaslaa, tuttua on. Mulla tää alko kutosella. Olin koko ala-asteen ollu ulospäinsuuntautunu ja sosiaalinen ja kaikkee muuta kivaa. Nyt oon sit hiljanen, eikä keskustelusta tuntemattomien kanssa tuu oikee mitää. Vastakkaisesta sukupuolesta nyt puhumattakaan.
Kotona vietän koneella aika suuren osan, mut mistään ei tuu mitää.
Mutjoo, luotan siihen et se on vaan tästä iästä kiinni, ja ajan myötä alkais helpottaan. Huolestuttaa vaan lähinnä toi lukio, miten mä ikinä löydän kavereita sieltä, ku en saa mitää sanottua?
Enkä todellakaan oo keksinyt mitään keinoa millä parantaa tätä. Monet neuvoo tekemään jotain mitä ei ikinä tekis, alottais harrastuksen tai jotain.
Mutjoo, alotin uuden harrastuksen, mut en oikeen sopeutunu sinne joukkoon ni lopetin.
Että sillälailla, hyviä jatkoja sullekki (:
ahooniijoo, oon samaa ikäluokkaa, tyttö vaa.
Kotona yleensä ollaan rentoja, tottakai, onhan siellä eletty pitkään, kaikki on tuttuja eikä missään ole ns. "uhkaavia tekijöitä".
Mutta mulla muuttu ylä-asteella kans toi puhuminen, oli vaan 3 tai 4 sellasta kaveria joiden kanssa uskalti puhua... Kuitenki nyt lukiossa uskaltaa puhua kenelle vaan jos itse tulevat vaan juttelemaan, mutta en kuitenkaan itse mene juttelemaan kuin kavereille... "Jos haluavat kaveerata niin kaveeratkoon, mutta mukaan en häsläämään mene jos ei pyydetä tai haluta!" periaatteella mennään :P