Piilotettu pelko

kaikkia meitä pelottaa enemmän tai vähemmän. Minä voitan pelkoni sillä, että ajattelen millaista elämä olisi, jos en koskaan häntä enää näkisi. Ikävöisin vaan yksikseni kaiket illat. Minä olen rakkauden vanki, muut kun ei kiinnosta ollenkaan. Mieluimmin olen sitten vaikka yksin, jollen häntä saa.

Tänään kun olin huoltoasemalla päivystämässä, syödessäni asemalta ostamaani jäätelöä ja katsellessani josko hän käy tankkaamassa, tunsin pitkästä aikaa hetken onnellisuutta. Tunsin tekeväni asian eteen jotakin, enkä vain pyöritteleväni täällä samoja ajatuksia päivästä toiseen.

Niinkuin näit, runosi oli koskettava. Otat vaan reippaasti itseäsi niskasta kiinni äläkä tyydy mihinkään puolinaiseen ja vähään.

Rakastamisen riski ja menettämisen pelko piilossa, mutta niin inhimillistä kuitenkin. Silti sen uhallakin, että menettää kaiken, kannattaa rakastaa...

jos hän on sinun onnesi, ehkä sinun pitää kertoa ja osoittaa miksi hän on sinun onnesi. olisi hyvä toisesta kuulla miksi sinä olisit hänen onnesi, miten tekisit onnelliseksi. pyydät mahdollisuutta osoittaa sanasi oikeaksi, ja jos epävarmuutta toisessa päässä niin et anna periksi. voi tuntua utopistiselta teolta siellä päässä mutta mietinpä vain mitä toinen voisi haluta tuossa tilanteessa.