minä annoin itsestäni
kaiken, niin että kun
se loppui, ei minusta
ollut mitään jäljellä
kaikki hyvä loppui siihen
kun lapsi syntyi, ei ollut
enää aikaa tuoda herralle
aamukahvia sänkyyn
kolmen tunnin työmatka,
kauppamatkat julkisilla,
talouden hoito omilla
rahoillani, puhumattakaan
lapsen hoidosta, joka yksin
jäi vastuulleni kuluttivat
siinä naisen elämää
menevän herran takana
hänen aikansa meni
kunnostaan ja "ystävistään"
huolehtimiseen
häpesin kulkiessani
hänen perässään kotipihalla
painavien ostosten kanssa
autonavaimen painaessa
liikaa taskussaan
puhumattakaan muista
nöyryytyksistä
- eikä meillä riidelty
ei toki, kun olin hiljaa
lopulta olin kolme
vuotta puhumatta,
eikä hän huomannut
sitäkään
onnekseni yksi
hänen "ystävistään"
vei mennessään
- myöhemmin hukkuessani
katseeseesi, herätit
suunnattoman kaipauksen
siihen mitä en ole koskaan
kokenut, oikean rakkauden
tuoman läheisyyden onnen
kohtahan tässäkin täyttyy
tuo kolmen vuoden hiljaisuus?
kaiken, niin että kun
se loppui, ei minusta
ollut mitään jäljellä
kaikki hyvä loppui siihen
kun lapsi syntyi, ei ollut
enää aikaa tuoda herralle
aamukahvia sänkyyn
kolmen tunnin työmatka,
kauppamatkat julkisilla,
talouden hoito omilla
rahoillani, puhumattakaan
lapsen hoidosta, joka yksin
jäi vastuulleni kuluttivat
siinä naisen elämää
menevän herran takana
hänen aikansa meni
kunnostaan ja "ystävistään"
huolehtimiseen
häpesin kulkiessani
hänen perässään kotipihalla
painavien ostosten kanssa
autonavaimen painaessa
liikaa taskussaan
puhumattakaan muista
nöyryytyksistä
- eikä meillä riidelty
ei toki, kun olin hiljaa
lopulta olin kolme
vuotta puhumatta,
eikä hän huomannut
sitäkään
onnekseni yksi
hänen "ystävistään"
vei mennessään
- myöhemmin hukkuessani
katseeseesi, herätit
suunnattoman kaipauksen
siihen mitä en ole koskaan
kokenut, oikean rakkauden
tuoman läheisyyden onnen
kohtahan tässäkin täyttyy
tuo kolmen vuoden hiljaisuus?
Vastaukset 5
Vanhimmat
surullista luettavaa.
Jokaisen pitäisi saada kokea elämässään
rakkaus, Sinunkin.
Jos mies näkee vain itsensä eläen kuitenkin
naisen rinnalla, se on itsekkyyttä. Tosin en
ymmärrä sitä, että olet moiselle edes vienyt
kahvin sänkyyn, mutta se on sivuseikka.
Kaikesta näkee, kuinka Sinua koskee.
Ja runosi ensimmäinen säkeistö olisi sopinut
vallan hyvin viimeiseksi, se on äärettömän koskettava.
Toivon Sinulle jaksamista ja sitä, että löytäisit elämääsi
vielä oikean rakkauden ja miehen, joka osaa arvostaa
Sinua ihmisenä ja naisena.
näinki, niinkuin tähänkin asti. Eheytyminen vei aikansa, vaikka kuvittelin ettei se olotila mihin oli tottunut mitenkään vaikuttaisi, niin se oli vaan mielen tapa selviytyä ahdistavasta olotilasta. käsitellä sen verran, kuin siinä kiireessä kykeni ja loput sitten jälkikäteen pikkuhiljaa. Jaksamisesta olenkin kaikille sanonut, ettei sitä kukaan muu olisi jaksanutkaan. Vaan on tämä elämä ihanaa ja toivon itsekin tuota samaa arvostusta, jonka tuossa mainitset. Vihjeenä voi kertoa kohdanneeni sellaiset ihailevat silmät, joita ei voi unohtaa..se katse..huokaus
Vasta kahden vuoden hiljaisuus. Mutta kolmas on alkanut eikä muutosta näy. Tai mistäpä sen koskaan tietää, mitä kulman takaa ilmestyy... Kiitos sinulle lukuhetkestä ja kaikkea hyvää jatkossa.
kolmas vuosi on kohta puolivälissä. Mutta äkkiäkös sekin täyttyy. Tämä nykyinen hiljaisuus on kyllä eri juttu, kuin tuossa live-muistelossa.
Toivon sinulle iloisia kulmantaus yllätyksiä.
Kipeää.
Nainen on Enemmän arvoinen.