..kun sait sen syöpädiagnoosin?
Ensimmäinen ajatus ainakin minulla oli kuolenko nyt , onko ehtinyt levitä
Toisaalta en tuosta päivästä paljoa muista mutta silkkaa kauhua se oli.
Ensimmäinen ajatus ainakin minulla oli kuolenko nyt , onko ehtinyt levitä
Toisaalta en tuosta päivästä paljoa muista mutta silkkaa kauhua se oli.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Minulla meni pari viikkoa ennenkuin uskalsin käyttää sanaa syöpä. Puhin ainoastaan pahanlaatuisesta kasvaimesta. lääkäri paikallisessa keskussairaalassa sanoi heti että syöpäni paranee ja syksyllä olen terve )Tämä oli siis 2006 minun ensimmäinen syöpäni). OYS:n dosentti sanoi myös heti että paranee. Ja niinhän se parani. Kontrollit on kolmen kuukauden välein eikä mitään ole niissä näkynyt. Tämä nykyinen syöpä oli sitten niin että kolonoskopiassa lääkäri sanoi että kyllä tämä on sitä itseään. Minä ajattelin että voi ....u niinpä tietenkin. Kun sitten ct-kuvauksessa kävi ilmi että syöpä on jo levinnyt niin en jaksanut enää sen kummemmin riehaantua. Aloin vaan pikkuhiljaa kasvattamaan itseäni siihen että kohta tämä päättyy. Ja nyt olen oppinut.
kasvatit itseäsi pikkuhiljaa siihen että hyväksyt tosiasiat sellaisena kuin ne on?
Oliko kova kamppailu noin henkisesti
Toisaalta et kai ajattele että luovutat , sanotaan että sisulla ettei luovuteta..:)
Viime syksynä onkologi kiitteli minua hyvästä asenteesta. Tällaiset asiat ovat aina hyvin henkilökohtaisia. Se miten joku työstää ajatusmaailmaansa ei välttämättä toimi toisella ihmisellä. Minä en tässä rupea tämän tarkemmin erittelemään omaa työstämistäni. Jokusen kerran istuttiin ja tuijotettiin tyhjyyteen.
Luovuttaminen ei ole käväisyt edes mielessä ja sitä henkeä olen näissä kirjoituksissani yrittänyt ylläpitää. Tämän palstan kirjoittelu on mennyt enimmältään sellaiseksi ettei se ketään sairasta tue tai ilahduta. Alkanut mielessä käydä ajatus ettei minunlaisiani täällä enään tarvita.
Älä nyt Raspis "hulluja" puhu, kyllä juuri sinunlaisia täällä tarvitaan. Meidän muidenkin pitäisi ottaa mallia sinusta. Meistä jokainen, kun on niin erilainen, niin ei välttämättä edes aina ymmärretä oikein toisten kirjoituksia. Kaikkihan me täällä maailmassa ollaan samanarvoisia ja tärkeitä; yritetään muistaa se. Rauhaa rakkautta ja hyvää tahtoa kaikille!
huomioni tähän Raspiksen positiiviseen asenteeseen,sehän antaa kummasti voimia meikäläiselle,ei luonteeltaan aina niin positiivisesti ajattelevalle syöpäläiselle:)
vaimosi,poikasi,ja lapsenlapsesi he kaikki tarvitsevat,sekä myöskin me kirjoituskaverit.Toiset kun olivat masentuneita,niin osasit keksiä oikeat sanat.Sinulle kaikkea hyvää ja siunausta,toivotaan jotta ne pirulaiset kuivuvat olemattoniin.Voimia sinulle.
edes harkitse lopettamista sinä nimenomaan kuulut tänne olet syöpäpotilas
Haluamme tukea sinua ja jokaisella kirjoituksellasi sinä
annat meille toisille syöpää sairastaville tukeasi.
että sinulla on ollut ensimmäinen syöpä vuonna 2006 , miten tämä uusi elikkä nykyinen syöpä,
onko näillä jotain yhteistä?
Onpa sinua koeteltu todella kovin näin lyhyellä ajalla uudelleen sairastuit.
Onneksi näytät olevan vahva kestämään ja mitä muuta tähän voisikaan sanoa:))
itse aloittaa ketjun samasta aiheesta mutta ehdit ensin. Hyvä niin.
Minulla kyseessä peräsuolisyöpä. Olen monesti ajatellut miten mulle oli kovin paikka se kun ulosteesta löytyi verta. Siitä sitten passitettiin tähystykseen muutaman viikon päähän, ja kun siellä heti havaittiin syöpä, olin kai alitajunnassa tähän jo varautunut sillä se ei niin enää järkyttänyt. Tähystänyt lääkärikin neuvoi menemään mielenterveystoimistoon. Hölmöimmältä tuntui, että seuraavan yön unet meni sen vuoksi kun mietin, että miten kerron tämän töissä. Kuoleman pelkoa en juurikaan ole tuntenut. Nyt kasvain on leikattu pois ja sytostaattihoito on juuri aloitettu. Sitä olen miettinyt, että juuri miksi minulle, olen hyväkuntoinen, ei ylipainoa, ei kulje suvussa, olen alle 50-vuotias. Pitää vain ajatella, että mikä ei tapa se vahvistaa.
oletteko itkeneet syövän takia?
mutta kertaakaan en ole itkenyt,kyyneleet aikoja sitten loppuneet,Ehkä helpottaisi,jos pystyisi itkemään.Lääkäriltä lähdettyäni ajattelin kuolemaa,ja että täytyy järjestää kaikki paperit,ja turhat tavarat roskiin,ettei lapsille jää sitä taakkaa,Hoitojeb alettua alkoi pieni toivonkipinä tulla mieleen,Ajattelin jotta muutaman vuodeb saan lisäaikaa,en edes kuvittele että olisin parantunut,Aina puhutaan paljonka 5v, jälkeen on ekossa,muttei koskaan edes 10v,jälkeen,En hakuaisi olla pessimisti,mutta mielestäni syövästä ei voi parantua,muutanan lisävuodeb voi saada.
kirjoitusvirheet,kirjoitan niin hämärässä huoneessa.
ja rintasyöpään sairastuneilla on paranemis prosentti todella korkea.
En ikinä ajattele noin,etteikö minun rintasyöpäni parantuisi,ajattele parhaillaan sairastavia ehkä he pelästyvät negatiivisesta kirjoittelustasi...
asun täällä Etelä Uudellamaalla:))
asia kuin negatiivinen ajattelu!
2 ystävätärtä,jotka elivät 2v,toteamisesta,ja saivat hoidot.Toinen oli 42v, ja toinen 47v.Ei kovin hääville tunnu.Miksikähän kauemman sitten sairasteneet eivät kirjoita rohkaisua.Kirjosieppo on ainut.
parantuneet enää jaksa käydä täällä palstalla,sama ilmiö cancerilla:)
Sitäpaitsi,tuhannet rintasyöpään sairastuneet ja parantuneet eivät ole koskaan lukeneet näitä syöpäpalstoja.
on ollut kai muutaman vuoden?
Siis he,jotka ovat sairastaneet rintasyövän vaikkapa 10 - 15v.sitten,eivät varmaan ees tiedä,että tällainen palsta on olemassa:))
Äitini on sairastanut rintasyövän 88.luvulla,ja on elossa.Eikä ole kiinnostunut tänne kirjoittamaan,ei ole opetellut tätä tietotekniikkaa...
Minulla itselläni on eri syöpä mutta tässäkin ennuste on hyvä.
muutakin elämää kuin netti, ainakin itselläni on.
hain netistä kaikkea tietoa,löytyi tämäkin palsta samalla.
Mutta täytyy sanoa että petyin jotenkin,täällähän melkein tuomitaan rintasyöpäpotilas kuolemaan.
sairastin rintasyövän jo vuonna 2007.
Löysin syöpäpalstan ( myöhemmin erotettiin tämä syöpäyhteisö osuus) ja täällä oli silloin jotenkin erilaista kuin nyt,
esimerkkinä että nimimerkki ira¤ kirjoitti jo silloin,mutta jokseeenkin täysin eri persoonana kuin nyt,onko hän jotenkin masentunut tai
jotain hänelle on tapahtunut?
IHMESOPA oli silloin palstan vetäjä, hänen tukensa oli jotain mahtavaa
Muistelen että tämä raspikurkku oli silloin palstalla ja useita muita,jotka ovat nyt lopettaneet tai ainakin vähentäneet kirjoittamisen,heillä varmaankaan ei enää riitä
mielenkiintoa palstalle,elämä on kutsunut takaisin terveiden pariin.
Lääkärit sanovat,että kun on kulunut 5.vuotta syövästä,on uudelleen sairastumisen riski heillä sama,kuin kaikilla terveillä.
Jos joku v.2007. syöpäläinen vielä sattuu lukemaan täällä niin terveiset parantuneelta rintasyöpäpotilaalta:-)
oli mahtava yhteishenki,ja kannustimme toinen toisiamme.Täällä oli Ihmesopa,Kevätmielinen,Kirjosieppo.Raspikurkku,Metastaasi,Loistavapolku,mumsku,Vilmuska.Kukkamaaria
ja monta muuta mahtavaa tyyppiä.Yksi kun masentui toiset yrittivät piristää.Koskaan täällä ei haukuttu ketään,ennenkuin yksi uusi piru saapui masentamaan mumskua,kun tiesi hänen olevan masentunut.Nyt täällä on pelkästään riitaa tukemisesta ei tietoakaan.
Minä olen saanut monelta kannustavia kirjoituksia:)
Joko ira¤ kävit saaressa ja heititkö talviturkin,näin aioit tuossa aamupäivällä?
Minä olen uinut muutamia kertoja,uisin useammin mutta rantaan on pitkä matka eikä aina ole tarjolla kyytiä.
Ei tällä palstalla tarvita vetäjää, kaikki saavat kirjoittaa, ketkä haluavat tänne, ei kukaan ole ylempänä toista ei pomo...vaikka jotkut luulevat olevansa ylempiä...
ihan suoranaisesti ole itkenyt, niin herkistänyt se on. Esim. jokin biisi voi saada palan nousemaan kurkkuun, siis jos osuvat sanat. Sairaalasta myös muistan tapauksen leikkauksen jälkeen kun kotiinpääsy oli jo useana päivänä siirtynyt, ja kun se taas yhtenä lauantai-iltana siirtyi, se oli kova paikka.
Minäkin sain rintasyöpä-diagnoosin silloin.
Hyvää jatkoa teille, oli ilo keskustella kanssanne.
Menin töihin heti sairasloman loputtua,joka olinvirhe stressaannuin ja piti mennä neurologille kun en tuntenut kelloa ja änkytin.
Neurologi kirjoitti eläkepaperit. Mutta diagnoosia ei pystytty antamaan-
Ja nyt käyn kontrolleissa ja syksyllä uudet neurologin testit kun mitään ei ilmene
vaikka on erlaisia oireita. Lääketieteellisesti ei todettu mitään oireista huolomatta.
Mutta elossa ollaan.