Moikka! Eilen kotiuduttiin ja ajettiin Puolangalta n. 630 km pätkä kaikkiaan 3550 km:stä. Mentiin norjaan Karasjoen kautta. Suomen puolella tiet olivat pitkää suoraa, mutta mäkeä toisensa perään. Ajettiin aallon harjalta toiselle ja olis kovalla vauhdilla mennyt ilmassa muutaman metrin. Tullissa kysyivät, että ollaanko suomalaisia, ei muuta. Norjan puolella tiet olivat sellasia nopeita mutkateitä Kautokeinoon asti, jossa poikkesimme kahville muuten vaan. Kautokeinosta ajelimme sitten Altaan ja matkalla saimme esimakua tulevasta, tarkoittaen vuoren rinteillä kimurtelevaa tietä. Tie kulki kanjonin reunoilla ja maisemat olivat huikaisevat. Altassa yövyimme camping Strandilla, joka on ennen Altaa ja siisti leirintäalue. Paikalla oli muutama suomalainen motoristi ja 24 puolalaista Gold Winger ajajaa, osa kolmipyöräisellä ja peräkärryt tietty perässä! Mitenkähän mutkatiet taipuu sellasella yhdistelmällä?
Altasta lähdettiin sitten ajamaan alas skibotnia kohti ja heti alkumetreillä tuli selväksi, että keskituntinopeus ei nouse suureksi. Niin oli jyrkkää nousua ja laskua äkkijyrkkine mutkineen, että otti ns. luulot pois. kyytiläinen pelkäsi ja kiljui puhelimeen, että mennään toiselle tielle, mutta rauhoittui onneksi. Ihanan mutkaiset tiet, mutta uraiset, jotka veivät takarengasta ja kanttaaminen oli välillä hakemista. Olin kuitenkin eka kertaa vuoristoajelulla ja alku aina hankalaa. Ajaessa oppii ja siellä toistui samat mäet ja mutkat aina ennen kylään saapumista ja välillä päästeltiin jo miesmäisesti. Ajan kyllä yleensä varoen, varsinkin kaksi päällä. Siellä oli liikennemerkit jossa varoitettiin syvistä urista. Maisemat olivat edelleen huikaisevat, jos ei vieläkin paremmat. Pari kertaa pysähdyttiin sarvipäiden takia ja kerran olivat lampaat tien poskessa. Reitin loppupäähän sattui kolme tunnelia, joista pisin oli muistaakseni 3,5 km ja toinen lyhyempi yli 2 km ja viimeisenä 550 m. Kaksi ekaa meni mukavasti, kun niissä olivat valot kunnossa, mutta viimeisen sisään ajettuani säikähdin, kun en nähnyt mitään. Tunneli kaarsi koko ajan oikealle ja olin suurissa vaikeuksissa. Turun moottoritien tunnelit ovat huipputurvallisia tuohon norjan pikkutunneliin verrattuna. En tiedä, olisko pikät valot auttaneet.? Loppupätkä suomen Kilpisjärvelle oli mukava ajaa, mutta siellä oli paljon tietöitä, joissa joutui pysähtymään. Kaaresuvannon ja Palojoensuun välillä oli tietyöt myös käynnissä. Tielle oli ajettu hiekkaa 20 cm ja siinä puurossa piti yrittää pysyä pystyssä. Kerran kyytiläisen oli hypättävä pois kyydistä, ettei olis kaaduttu. Olin pyörälläni täysin väärässä paikassa.
11.07.09
Altasta lähdettiin sitten ajamaan alas skibotnia kohti ja heti alkumetreillä tuli selväksi, että keskituntinopeus ei nouse suureksi. Niin oli jyrkkää nousua ja laskua äkkijyrkkine mutkineen, että otti ns. luulot pois. kyytiläinen pelkäsi ja kiljui puhelimeen, että mennään toiselle tielle, mutta rauhoittui onneksi. Ihanan mutkaiset tiet, mutta uraiset, jotka veivät takarengasta ja kanttaaminen oli välillä hakemista. Olin kuitenkin eka kertaa vuoristoajelulla ja alku aina hankalaa. Ajaessa oppii ja siellä toistui samat mäet ja mutkat aina ennen kylään saapumista ja välillä päästeltiin jo miesmäisesti. Ajan kyllä yleensä varoen, varsinkin kaksi päällä. Siellä oli liikennemerkit jossa varoitettiin syvistä urista. Maisemat olivat edelleen huikaisevat, jos ei vieläkin paremmat. Pari kertaa pysähdyttiin sarvipäiden takia ja kerran olivat lampaat tien poskessa. Reitin loppupäähän sattui kolme tunnelia, joista pisin oli muistaakseni 3,5 km ja toinen lyhyempi yli 2 km ja viimeisenä 550 m. Kaksi ekaa meni mukavasti, kun niissä olivat valot kunnossa, mutta viimeisen sisään ajettuani säikähdin, kun en nähnyt mitään. Tunneli kaarsi koko ajan oikealle ja olin suurissa vaikeuksissa. Turun moottoritien tunnelit ovat huipputurvallisia tuohon norjan pikkutunneliin verrattuna. En tiedä, olisko pikät valot auttaneet.? Loppupätkä suomen Kilpisjärvelle oli mukava ajaa, mutta siellä oli paljon tietöitä, joissa joutui pysähtymään. Kaaresuvannon ja Palojoensuun välillä oli tietyöt myös käynnissä. Tielle oli ajettu hiekkaa 20 cm ja siinä puurossa piti yrittää pysyä pystyssä. Kerran kyytiläisen oli hypättävä pois kyydistä, ettei olis kaaduttu. Olin pyörälläni täysin väärässä paikassa.
11.07.09
Vastaukset 2
Vanhimmat
Skibotnin päässä rantatie on tosi hyvä, paljonko Alta-Skibotn välistä on hidasta serpentiiniä ja paljonko pikatien veroista?
(Tulevia reissuja suunnittelen).
Kilpisjärven tiellä on paikoitellen ajettu 1,5m sepeliä vanhalle pinnalle, mutta ehkä se osuus on jo päällystetty. Muutoin ko. osuuden tietyö kohdat oli epämääräisesti merkitty ja liikenteenohjaus ala-arvoista. (keskellä kaistaa 2m syviä monttuja ja pari keilaa varoittamassa sekä remixer asfalttikoneilla (läpinäkymätön sauhu) ei ollut liikenteen ohjaaja letkan kummallakin puolella ja nopeusrajoitusten alkaminen ja loppuminen mitä sattui).
Olisikohan serpentiiniä 2/3 välillä Alta-skibotn, joten hauskoja ajokilometrejä riittää. Olet oikeassa tietöiden suhteen, ei hyvä.