Noniin, avaudun nyt kaikesta paskasta mistä olen joutunut kärsimään viime vuosina.
Kaikkihan alkoi neljännellä luokalla kun muutin uudelle paikkakunnalle ja minua alettiin kiusata koulussa.
En uskaltanut kertoa kiusaamisesta kenellekkään ja se vain paheni vuosien varrella.
Kun pääsin yläasteelle ajattelin että kiusaaminen loppuisi tai edes vähenisi mutta se vain paheni. Keskiarvoni laski vitoseen koska lintsasin koulusta kiusaajia peläten.
Aloin myös viillellä itseäni eikä sekään kiusaajilta liikuntatunneilla jäänyt huomaamatta ja kiusaaminen jatkui siitäkin.
Nyt kesäloma onneksi alkoi mutta kotona on tullut uusia ongelmia.
Isäni on alkanut juoda ja hän riitelee äitini kanssa koko ajan. Selvinpäin isä on mukava mutta humalassa hän riehuu ja huutaa minulle ja äidille kaikesta mahdollisesta.
Äitinikin on niin väsynyt työhön ja isään ettei hänelläkään ole aikaa kuunnella minua.
Koko kesäloman olen istunut yksin huoneessani milloin koneella istuessa ja milloin viillellessä ja itkiessä koska ulkona törmäisin vaan kiusaajiini ja saisin kestää samaa paskaa kun koulussakin. Lomakin loppuu kohta enkä halua edes ajatella mitä kiusaajat keksivät seuraavaksi.
Olen miettinyt että paras vaihtoehto olisi luultavasti itsemurha. Pääsisi irti tästä kaikesta paskasta.
Kaikkihan alkoi neljännellä luokalla kun muutin uudelle paikkakunnalle ja minua alettiin kiusata koulussa.
En uskaltanut kertoa kiusaamisesta kenellekkään ja se vain paheni vuosien varrella.
Kun pääsin yläasteelle ajattelin että kiusaaminen loppuisi tai edes vähenisi mutta se vain paheni. Keskiarvoni laski vitoseen koska lintsasin koulusta kiusaajia peläten.
Aloin myös viillellä itseäni eikä sekään kiusaajilta liikuntatunneilla jäänyt huomaamatta ja kiusaaminen jatkui siitäkin.
Nyt kesäloma onneksi alkoi mutta kotona on tullut uusia ongelmia.
Isäni on alkanut juoda ja hän riitelee äitini kanssa koko ajan. Selvinpäin isä on mukava mutta humalassa hän riehuu ja huutaa minulle ja äidille kaikesta mahdollisesta.
Äitinikin on niin väsynyt työhön ja isään ettei hänelläkään ole aikaa kuunnella minua.
Koko kesäloman olen istunut yksin huoneessani milloin koneella istuessa ja milloin viillellessä ja itkiessä koska ulkona törmäisin vaan kiusaajiini ja saisin kestää samaa paskaa kun koulussakin. Lomakin loppuu kohta enkä halua edes ajatella mitä kiusaajat keksivät seuraavaksi.
Olen miettinyt että paras vaihtoehto olisi luultavasti itsemurha. Pääsisi irti tästä kaikesta paskasta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
olet päässyt viimein irti kaikesta paskasta. Ainakin koulukiusaamisen osalta ja se on ISO etu!! Älä tee mitään hätiköityä päätöstä elämäsi lopettamisesta, sillä olet arvokas nuori ihminen. Minuakin on kiusattu koulussa paljon ja olen pakottanut itseni vain jaksamaan. Nyt, yläasteen jälkeen, olen hyvillä mielin että jaksoin sinnitellä :) Yläasteella luulin esim. etten ikinä saisi poikaystävää ja sydänystäviä, mutta toisin kävikin! Nykyään olen suosittu ja pidetty, hyvällä itsetunnolla varustettu nuori nainen. Peruskoulussa olin itkuinen yksinoleskelija, joka ei paremmasta tiennyt.
Kannattaa elää ja katsoa. Ei siinä mitään menetäkään. Uskon, että elämässäsi suunnilleen kaikki muuttuu paremmin kun rankka yläaste loppuu!
ahahaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
:D:D:D:DD
Lol XD XD xD xD
Mene muualle, trolli. Vitsisi eivät naurata ketään.
En tiiä kirjoitinko oikein, mutta suosittelen puhumista vaikka koulukuraattorille. Älä mainitse kiusaajiesi nimiä, niin hän ei voi pilata mitään.
Mä ymmärrän.
Mä tunnon monia, jotka on viillelleet ja huonosti menny.
Viiltely on asia, joka vain ylläpitää huonoa oloa vaikka sulla menis paremmin.
Toi XD tyyppikin, joka kirjoitti tänne: Se ei ymmärrä mitä teki ja yksinkertasesti siitä ei pidä mitenkään välittää.
Ei välitetä noista.
Jos kiusaaja tulee vastaan niin sitten tulee.
Turha niistä on välittää kun ne ei pysty teke emitään.
multa et tuu saamaan yhtään sääliä koska mua ei kiinnosta mitä sulle tapahtuu
Itsemurha on kyllä vaihtoehdoista huonoin. Voin kuvitella et itsensä satuttaminen voi tuntua helpottavalta kun saa kanavoitua sisäisen kipunsa johonkin... Mut viiltely ei oo hyvä ratkasu siihen. Ookko koskaan harrastanu mitään mihin voisit pahaa oloasi purkaa? esim, jos tykkäät piirrellä, soitella, kuunnella musaa tai vaikka jotain fyysistä harrastusta?
Suosittelisin sun menevän puhumaan jollekkin kiusaamisesta ja muusta. (Kuraattorit/ nuorisotyöntekijät/ terveydenhoitajat/ omat vanhemmat, vaikka se kohdallasi voikin olla äärimmäisen vaikeaa. Luulis kolahtavan vanhemman mielessä jos oma lapsi tulee sanomaan et musta tuntuu pahalta)
Fiiliksenähän voi olla se et en "kavereista" kerro mitään ettei ne kiusaa lisää, mut joku roti on oltava! Varsinkin jos oot tosissas pohtinu päivies päättämistä.
Pystyn kuvittelemaan, miltä susta tuntuu, vaikken itse ole koulukiusausta koskaa kokenut, mutta kotona mulla on ollut paskasti asiat yli viisi vuotta. Äitipuoli on ollut täysi hirviö. Käynyt käsiksi, haukkunut, syyttänyt asiosta, jotka ei pidä paikkaansa, puhunut paskaa selän takana, jne ja isä ei huomaa mitään. Olen koko tuon viisi vuotta ollut enemmän tai vähemmän masentunut, mutta nyt viimeisen vähän yli vuoden aikana olen ollut todella pohjalla. Olen ollut nuorten psykiatrisella osastolla itsetuhoisuuden, ahdistuksen ja masennuksen takia. Minulla on myös panikkihäiriö, jonka johdosta olin kerran viikon sairaalassa, koska kohtaus oli niin paha ja se kesti 40min ja hyperventiloin. Lisäksi minulla on lääkitys ahdistusta helpottamaan ja realiteettitajua tukemaan, koska olen nähnyt hallusinaatioita ja kokenut aistiharhoja yms. Itsekkin olen suunnitellut itsemurhaa ja olen myös ollut lähellä toteuttaa sitä, mutta ystäväni ovat aina estäneet minua tekemästä mitään. Pahimpaan aikaan en tehnyt muuta, kuin makasin sängyllä, itkin ja viiltelin, koska minulla oli henkisesti niin paha olla. Äitini kuitenkin raahasi minut koulupsykologille. Ilman sitä, en olisi varmaan ikinä hakenut apua ja luultavasti minua ei enää olisi. Olen myös kärsinyt syömishäiriöstä.
Joten kehottaisin sinuakin hakemaan apua. Itse en siihen kyennyt, mutta olen siitä tyytyväinen, että äitini minut sinne raahasi. Sulla on vielä koko elämä edessä. Voimia todella paljon!
oon samassa tilanteessa, kiusaamisen takia meenki nyt kesäloman jälkeen uuteen kouluun käymään sitte ysiluokan. monta kertaa oon yrittäny itteni tappaakkin, mutta jotenki siitä on sitte aina selvitty, tai oikeestaan vaan kerran oon niin tosissani ollu että meinasin oikeestikki kuolla. kotona mulla on kyl asiat muuten ihan hyvin onneks ja mun vanhemmat on paljon tukenu mua. mul alko myös koulu sujuu tosi huonosti tos kasilla, koska lintsasin paljon, ku pelkäsin. siinä samalla musta kehitty jotekni vastuuntunnottomampi ihminen. aloin juomaan tosi usein ja paljon, yhtäkkii huomasin olevani koukus alkoholiin, jos ei ollu viinaa kaapissa, ni minähän vedin desinfiointiaineita sekä jtn kölnin vettä (kasvojen puhdistusaine 70%)jotenki se helpotti. sit aloin kärsii krapulasta, joten siirryinki huumeisiin, ekstaasi, lsd, ja sitte erilaisia pilvilajikkeita poltin. aloin karkailee kotoota, en totellu vanhempiani yhtään, hankin itelleni tatuoinninkin, joku känniläinen senki mulle teki.. nyt oon kesäloman aikana saanu pari uutta ystävää ja poikaystävänki. mul menee nyt paljon paremmin. en enää käytä huumeita. juon joskus (niiku suurinosa muistaki nuorista). ja poltan kylläki.. oon paremmissa väleissä vanhempiini. noudatan sovittuja sääntöjä paremmin. eikä mua oo tässä kesäloman aikana yhtään kiusattukkaan, vaikka oon monesti niiden kiusaajien ohi kulkenu ja silleen. must on tullu vahvempi, enkä oo enään niin ujo.
Itsemurha ei ratkaise mitään. IM on vain omien ongelmien siirtämistä läheisille. Ja he saavat yleensä pahemmat ongelmat mitä sinulla on. Sun pitäisi puhua jollekin asiasta. Opettajalle, terkkarille, psykologille tjs...
Tsemppiä !
joku päivä sä vielä sanot takasin noille kiusaajille kun sun mitta on täysi kaikesta paskasta ellet tee sitä itsemurhaa mikä on todella turhaa koska elämää pystyy jatkamaan vaik olisi kuinka vaikeeta