kaappipakko 2

tulla ulos kaapista sitten kun löydän naisen rinnalleni jota rakastan ja jonka kanssa haluan elää.
Siihen asti olen hissukseen ja mikäs tässä ollessa.

kaapissa olemisella ja kaapista tulemisella tarkoitetaan. Aina uuden ihmisen kohdatessani ja uuteen paikkaan mennessäni olen "kaapissa". Eivät kadullakaan vastaantulijat tiedä, että olen lesbo. Vanhempani tietävät, samoin kaikki kaverini (tai no, saattaa olla, että yksi ei tiedä). Kavereille kerroin lähestulkoon heti sen jälkeen, kun olin itse jotenkin sisäistänyt asian, mihin meni suunnilleen neljä vuotta. Sinä aikana siis elin omasta mielestänikin heterona, vaikka miessuhteita ei ollutkaan. Äidille aloin vihjailla jonkin ajan päästä ja taisin saada sanottua puolen vuoden päästä ensimmäisestä "ulostulostani" . Muille sukulaisilleni en ole kertonut kunnioituksesta vanhempiani kohtaan. He kun ovat vielä kaapissa lesbotyttären vanhempina, enkä tahdo hoputtaa heitä. Se vie aikaa.

Niin, en ole kuitenkaan vieläkään alkanut kulkea megafonin kanssa ja kaiuttaa kaikille, että olen lesbo. Uusien ihmisten kanssa olen yleensä aika varautunut. Ajattelen, että mitäs se asia mihinkään kuuluu. Sitten kuitenkin, jos toista alkaakin tutea paremmin, tulee eteen ongelma, sillä taas joutuu tavallaan tulemaan ulos. Ja muut ovat useimmiten yllättyneitä (ei tosin aina, jotkut kyllä ilmeisesti osaavat epäillä) ja joskus jopa loukkaantuneita siitä, että olen salannut asian. Eli joka tapauksessa sitä elää koko ajan jonkinlaisessa pakkokaapissa, kun joutuu harkitsemaan, miten paljon missäkin kohtaamisessa puhuu ja milloin, ja "salaamaan" asioita, vaikka periaateessa ei edes salaa mitään.

vähän mutta toivoin saavani hänelle varman tiedon perille menemään... en mainosta asiaa, vanhemmat tietää ja läheisimmät ystävät. Siskokin taitaa tietää :)
muuten olen rauhassa, helpompaa ja pakon sanelemaakin niin............ t. viime kuukausina todettu........... huh huh.....