Siniväriset

Totta puhut, omituinen, sekava, liian pitkä. Aiemmin on voinut luottaa että Suomenlinnassa esitettäisiin hyvää teatteria. Kyllä epäilin kun lippuja varatessa ei tiennyt esityksestä mitään ja pahat epäilykseni osoittautuivatkin oikeiksi. Täytyy sanoa, että nykytaide valtaa myös teatterin. Ei se auta mitään vaikka olisi kuinka kivaa musiikkia, jos kokonaisuus on kehno. Menneillä hittibiiseillä vain kosiskellaan yleisöä. Kertaakaan en nauranut. Turkkamaisuudesta en tiedä mutta ainahan se teatteri on sitä samaa, ryntäillään edestakaisin ja huudetaan kovasti. Kyllä näyttelijät ovat kovilla, sääliksi käy. Parhaansa yrittävät, vaikkakin blondi tähtinäyttelijä vetääkin aina samaa roolia, samalla äänellä ja samoilla ilmeillä. Loppupuolella koko ajan odotti, että jos se nyt loppuisi mutta ei, aina vain jatkui ja jatkui. Ohjaajat ja käsikirjoittajat eivät ole yhtään luottaneet siiihen että katsojat oivaltaisivat jotain, he oikein alleviivasivat uuudestaan ja uudestaan samoja asioita, niin että oikein kyllästytti. Vähemmälläkin olisi uskonut. Kyllähän tuota jää pitkäksi aikaa ihmettelemään että kenelle näytelmä oli tarkoitettu. Ei ainakaan minulle.