Luulin jo

Aurinko jättää jälkensä mereen,
niin jätät jälkesi minuun sinäkin.
Jätät kauniita sanojasi minun viereen,
minä sisältä jään tyhjäksi kuitenkin.

Minä kaipaan sinulta Rakkauden tekoja,
en taidokkaasti rakennettuja lauseita.
Ei, älä suota lisää noita sinun sanoja,
Niistä ei koskaan tule välillemme siteitä.

Vaikka sinä osaat lyoda tunnelmaa, osaat
minua hyväillä ja saada minut nauttimaan.
Se on kuitenkin vain unelmaa, minä
Rakas tahdon jotain, mikä saa minut uskomaan.

Uskomaan, niin kuin minä uskon aurinkoon
nousevaan, että illan koi sen silmän sammuttaa.
Tee minulle jotain todellista, en tahdo perhosten kuvien
täyttävän taivaan, sellaista mikä oikeasti minua haluttaa.

Murra sanojen pyramidi ja Rakasta minua.

http://www.youtube.com/watch?v=zU7JfODSG3k


Kiitos Runostasi.

Ruusunpuna ja unelmien
liehuvat liepeet ovat Rakastamisen
vihollisia.

Tarkoituksettomat sanat ja
tietoiset lauseet niiden liittolaisia.

Rakastamisessa tätyy olla persoonallista
kömpelyyttä ja aitoa kompurointia.

Todellisuutta, että se tunne
konretisoituu.

Rakkaudeksi.

Jo ensi lukemalta ihastuin tähän
Rakkaurunoosi.

Tässä on jotain persoonallisuutta ja Sinua mukana.

Puhutteleva ja rakenteitaan mukaansa
ottava ja kauniskin Runosi.

Pidin täöstä todella paljon.

Erittäin hyvä Runosi.

Iloa ja hyvää oloa päivääsi