Hän on pitkä ja komea,
masennuskausinaan ruma ja tynkä.
Käy Mensan tapaamisessa pelaamassa pelejä, voittaa kaikki.
Raivaa metsää, kylvää pellot.
Taistelee karhuja vastaan.
Osuu kaikkeen mikä liikkuu luonnossa.
Samalla vahva ja vaatimaton.
Hän on mitä vain, mitä tahdot.
Mutta hän tahtoo vain sinut.
Keinoja kaihtamatta.
Huijaaminen perustuu unelmille.
Taitava pokaa naisen kun naisen.
Sopivalla supliikilla ja sofistikoiduilla maneereilla on vientiä.
Ei usko ikuisuuteen, vaan elää hetkessä,
kerää pisteitä.
On ihastunut ihastumiseen.
Oman kumppanin huomio on yhdentekevää.
Tyydytyksen saa vain uusista valloituksista:
tärkeintä on kerätä sydämiä.
Osaa kuunnella, hakkeroitua naisten aivojen oikeaan puoliskoon, missä tunne-elämän mystisimmät solukot sijaitsevat.
Ottaa selville, mikä naisiin kolahtaa.
Kiehnää keskustelupalstojen ykköslistoilla.
Harrastus on iskee naisia ja naida niitä –
sitten pihalle ja uutta peliin.
En kerro yhdellekään muijalle kertonut mitään totuutta, ainoastaan sukunimen,
kaikki muu on valetta.
Kun jää kiinni, uhkaa.
Pyrkii kaikella vain kohottamaan olematonta itsetuntoaan.
Ei osaa olla ilman naista.
Nainen on väline, omien tarpeiden tyydyttämisen kohde.
Alun kohteliaisuus ja huomaavaisuuden osoitukset hämäävät aluksi,
mutta nopeasti se ydinvaikeus tulee esille.
Kohtelias, hauska ja fiksuntuntuinen alussa.
Lopussa ei paljon tekemisiään selittele.
Vastaukset kiusallisiin kysymyksiin ympäripyöreitä.
Investoi valtavasti resursseja saadakseen selville, mitä nainen todella haluaa.
Ei aina pyydä seksiä, vaan hän rakentaa tilanteen sellaiseksi, että nainen pyytää sitä.
Pelaa tilanteen haluamansa kaltaiseksi.
Viehätys loistavassa puhe- ja tai kirjoitustaidossa, fiktioissa.
Kukaan nainen ei yksinään riitä.
Ei kaipaa rakastumista, vaan että häneen rakastutaa.
Kun valloitus on tehty, uhri käy tarpeettomaksi.
Iskemishimosta kärsivä on itsekin usein turtunut kumppanin loputtomaan vaihtamiseen.
Siihen kyllästyy ennen pitkää:
kukaan kumppani ei yksin riitä.
Mikään ei riitä.
Rakkaus tai mikään muukaan tunne ei voi pitää kurissa.
Sitoutuminen tuntuu kammottavalta.
Siihen taidot eivät riitä.
masennuskausinaan ruma ja tynkä.
Käy Mensan tapaamisessa pelaamassa pelejä, voittaa kaikki.
Raivaa metsää, kylvää pellot.
Taistelee karhuja vastaan.
Osuu kaikkeen mikä liikkuu luonnossa.
Samalla vahva ja vaatimaton.
Hän on mitä vain, mitä tahdot.
Mutta hän tahtoo vain sinut.
Keinoja kaihtamatta.
Huijaaminen perustuu unelmille.
Taitava pokaa naisen kun naisen.
Sopivalla supliikilla ja sofistikoiduilla maneereilla on vientiä.
Ei usko ikuisuuteen, vaan elää hetkessä,
kerää pisteitä.
On ihastunut ihastumiseen.
Oman kumppanin huomio on yhdentekevää.
Tyydytyksen saa vain uusista valloituksista:
tärkeintä on kerätä sydämiä.
Osaa kuunnella, hakkeroitua naisten aivojen oikeaan puoliskoon, missä tunne-elämän mystisimmät solukot sijaitsevat.
Ottaa selville, mikä naisiin kolahtaa.
Kiehnää keskustelupalstojen ykköslistoilla.
Harrastus on iskee naisia ja naida niitä –
sitten pihalle ja uutta peliin.
En kerro yhdellekään muijalle kertonut mitään totuutta, ainoastaan sukunimen,
kaikki muu on valetta.
Kun jää kiinni, uhkaa.
Pyrkii kaikella vain kohottamaan olematonta itsetuntoaan.
Ei osaa olla ilman naista.
Nainen on väline, omien tarpeiden tyydyttämisen kohde.
Alun kohteliaisuus ja huomaavaisuuden osoitukset hämäävät aluksi,
mutta nopeasti se ydinvaikeus tulee esille.
Kohtelias, hauska ja fiksuntuntuinen alussa.
Lopussa ei paljon tekemisiään selittele.
Vastaukset kiusallisiin kysymyksiin ympäripyöreitä.
Investoi valtavasti resursseja saadakseen selville, mitä nainen todella haluaa.
Ei aina pyydä seksiä, vaan hän rakentaa tilanteen sellaiseksi, että nainen pyytää sitä.
Pelaa tilanteen haluamansa kaltaiseksi.
Viehätys loistavassa puhe- ja tai kirjoitustaidossa, fiktioissa.
Kukaan nainen ei yksinään riitä.
Ei kaipaa rakastumista, vaan että häneen rakastutaa.
Kun valloitus on tehty, uhri käy tarpeettomaksi.
Iskemishimosta kärsivä on itsekin usein turtunut kumppanin loputtomaan vaihtamiseen.
Siihen kyllästyy ennen pitkää:
kukaan kumppani ei yksin riitä.
Mikään ei riitä.
Rakkaus tai mikään muukaan tunne ei voi pitää kurissa.
Sitoutuminen tuntuu kammottavalta.
Siihen taidot eivät riitä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mutta kai silläkin on oikeus yrittää muuttua..? Ettei menis elämä päin prinkkalaa pelkissä fantasioissa ja muussa juoksemisessa naisesta toiseen, palstalta toiseen jne. Epäilen suuresti, että tuo on onnellinen missään noilla eväillä.
tuo iskemishimo. Kyseessä on ihmistyyppi, joita löytyy niin miehissä, kuin naisissa. Rakastumisen ensihurmeen viehätys on se mikä kiinnostaa. Se, kun toinen ihailee rakkaintaan yli kaiken. Tuo tunne ei vie arjen yli, koska kauppakassit kädessä ja paplarit päässä viilettävä juokseva väsynyt emäntä ei jaksa kiihottaa. Itsensä rakennekynsillä, meikeillä ja tiptop viimeisen muodin mukaisella seksihepeneellä koristautunut nainen, jolla on ihastuneen jumaloiva katse kiinnostaa tätä miestyyppiä ja ajaa etsimään uusia voittoja. Tai naisten osalta kaljamassuinen "uuno turhapuro" kotisohvalla. Mutta entäs, kun on vanha ja väsynyt. Huhu kertoo, että viriileillä papoilla on vilkasta kysyntää, kai hän silloin viimeistään löytää jonkun, jonka viereen jäädä.
Mielestäni taidoista ei ole kysymys sitoutumisessa, vaan juuri tuosta, että haluaa olla koko ajan vähän kuin "palvottu" ja kumppanin taidot ovat ne, jotka eivät riitä toteuttamaan tätä toivetta.
Heräsi kysymys "En kerro yhdellekään muijalle", onko painovirhe vai kuitenkin itsensä herran ja hidalgon kirjoittama?
Antaa vaan kaikkien kukkien kukkia, kunhan kukkivat muualla minusta kaukana.
Mukavaa ja sopuisaa eloa kaikille itsensä ja muiden kanssa!
Kyllä tämä on ihan naisen kirjoittamaa, en ole hintti enkä pukeudu kravattiin.
Kirjoitusvirheitä tulee, kun yrittää pitkää paapatusta tosiaiheesta, koskee ihan tutkimustenkin mukaan huomattavasti enemmän miehiä kuin naisia.
Kyllä jokainen netistä joskus seuraa etsinyt tunnistaa tyypin.
Ei tämä miksikään haukkumisjutuksi ollut tarkoitettu. Ehkä halusin tiivistää sen, minkä erittäin hyvin tiedän. Siitä pitäisi oikeastaan kiittää: että sai tutustua tämänkaltaiseen olentoon, avata silmänsä kunnolla ja saada selville niin kovia tosiasioita, että vihdoin uskoi näidenkin miesten olevan olemassa.
Tämä tyyppihän luulee kaikkien naisten olevan niin typeriä, että eivät missään vaiheessa ota selvää, kuka kukin oikeasti on. Silti meissä jokaisessa on joku kirkas kohta, johon joku voi ihastua. Jopa niin, ettei hevin unohda. Jossain vaiheessa lähes unohtaa.
En edelleenkään ole feministi, en miesvihaaja - enkä itse asiassa enää kovin kaunainenkaan. Mitä vähemmän liikun tässä epätodellisuudessa, sitä tyytyväisempi olen.
Perusteellisena naisena en jätä moniakaan asioita puolitiehen.
Miehet ovat ihan kivoja, kunhan eivät sikaile.
Ps. Älkää nyt alkako haukkumaan naisia vain siksi, että keisarilla ei ole vaatteita.
Mä olen pitkään, lähes koko ikäni, ihmetellyt kaikkia tapaamiani ihmisiä, jotka ovat jääneet katselemaan ja kuuntelemaan mitä minulla sinä samaisena hetkenä on heille asiaa. Tässä ei ole mitään eroa niin naisten kuin miestenkään välillä. Minussa on jotain outoa, jota he tuijottavat, äänenpainoja sanoissa, joihin he kietoutuvat.
Sellainen on pienoishelvetti.
Olen pitkään ajatellut, lähes koko ikäni, että ainoastaan kirjoittamalla kykenen elämään sellaisen elämän jota jokainen heistä elää: en ole paikalla, en kenenkään sängyssä enkä kenenkään mielessä. Olen olematon, kuin tuulta kadulla, kuiskattuja sanoja kulmissa.
Rakkaus on teemana niin vaikea että jätän sen tällaiseen lyhyeen anekdoottiin, kuin kärpäslätkän huitaisuun keskelle pöytää.
Eräänä päivänä eräässä kaupungissa törmäsin naiseen joka oli kuin femiini peilikuvani. Meitä ei erottanut mikään. Mitään välimatkaa ei ollut, ei mitään itsellisyyttä, ei edes ympärillä piirtyvää ohuen ohutta rajaa tuntemattomaan. Tiesimme saavamme mitä tahansa. Tiesimme, että me olimme, muut eivät. Kiipesimme väistämättä ammateissamme, elämässämme. Mutta toisissamme kohtasimme rajan - rajamme.
Siinä kohtaa missä olimme, maailma oli mikroskooppisen pieni, vaikka sen piti olla juuri se kaikki tahtomamme.
Tässä kohtaa näin rakkauden ensimmäisen ja viimeisen kerran, sen, miten pieni ja mitätön kimallus se hänen silmissään oli, niissä, jotka itsensä kaikesta tästä kielsivät. Ja tiesin, että näytin hänen silmissään aivan samalta.
Emme eronneet koskaan, miten olisimme voineet, sillä ympärillämme ei ollut meille mitään.
t. zakus
Osuvasti kirjoitit aiheesta, ja noita vastaavia löytyy. Voisin myös kirjoittaa eräästä, mutta jääköön toisten arvioitavaksi, sellainenkin päivä koittaa.
Nämä ovat niitä elämän "saastuttajia", joihin ei haluaisi koskaan törmäävän.
yllättävän usein täällä netissä kohtaa tälläisiä naisiakin. Jotenkin tuntuu, että tässä kirjoituksessa tahallaan jätetään mainitsematta se tosiasia, jotta epäilykset kohdistuisivat pelkästään miehiin. Tälläiset naiset peilaavat omaa kuvaansa miesten silmistä, mutta ei ole kykyä antaa mitään itsestään mahdolliselle parisuhteelle. Saalistaminen on hauskaa, mutta kun saalis on tavoitettu ei millään ole väliä. Teeskennellään jopa uskovaista, jos huomataan saaliin olevan uskonnollinen. Narsistien uhreille on onneksi saatavissa vertaistukea niin täällä netissä, kuin elävässä elämässäkin.