Ruutuvihoissani pitämistäni käyntipäiväkirjoista näen että oli keskiviikko 7.syyskuuta vuonna 197x.
-Olin tullut maatilalle aamupäivällä n. klo 10 ja kestäisi ehkä pari tuntia tehdä pikkuhuolto ja yksi tiivisteenvaihto öljyvuodon takia tilan traktorille.
-Koko aamupäivän oli eteläiselle taivaalle noussut mustia pilviröykkiöitä ja ajattelin että kohta nousee ukkonen, joka oli syyskuussa aika harvinaista. -No, satakoon ja jyrisköön;- ajattelin koska olinhan tilan kuivurin kippaushallissa suojassa säänvaihteluilta töitä tehdessäni. -Puinti oli sillä hetkellä seisokissa parin päivän sateiden vuoksi, joten kuivuri ei ollut käytössä sinä päivänä.
-Kuulin ulkoa yhä voimistuvan tuulen pauhun ja arvelin, että se on sitä normaalia alkukiihdytystä, ennenkuin ukkospilvi ehtii päälle, ja alkaa sataa muutama ryöppy ja se lopahtaa siihen.
-Samassa saapui tilan isäntä sanomaan minulle, että keskeytän työt ja tulen päärakennukseen suojaan. -Tuulen voima oli kiihtynyt todella kovaksi ja yksi suuri pihakoivu oli jo katkennut puolivälistä runkoa päärakennuksen kattoa vasten.
-Sanoin isännälle, että menen huoltoauton ohjamoon istumaan, jos hätä tulee.
-Isäntä lähti juoosten takaisin kohti päärakennuksen kuistia, kun tuulenpuuska heitti hänet maahan kuin rukkasen.
-Samassa näin ovenraosta, miten päärakennuksen peltikatto alkoi kääntyä rullalle kuin sardiinipurkin kansi valtavan myrskynpuuskan vaikutuksesta.
-Koko kuivurirakennus vapisi ja narskui päälläni kuin aikoen lähteä lentoon.
-Silloin tuli minullekin kiire ja juoksin muutaman askeleen huoltoautoon ja sain oven kiinni. Käynnistin moottorin ja ajoin pihasta läheiselle peltotielle avoimelle paikalle ehkä sadan metrin päähän pysäyttäen siihen.
-Tuulenpuuskat yrittivät kaataa autoni, niin kova voima niillä oli, mutta eivät kuitenkaan saaneet otetta.
-Samassa näin miten valtava pyörretuuli repi läheisen metsikön suuret koivut irti maasta juurineen heittäen niitä kuin tulitikkuja.
-Pyörre oli edennyt silläkohtaa jopa kilometrin tai pari kaataen metsän puut juurineen irti repien ehkä 100 metrin leveydeltä.
-Kuivurirakennus, missä olin ollut työssä oli hajonnut mineriittikattoineen päivineen ja pirstaleita löytyi kuulemma puolen kilometrin päästä. -Massikka oli kuitenkin kutakuinkin ehjä, vaikka oli siirtynyt ehkä 20 metriä alkuperäiseltä paikaltan pihan puolelle, -ehkä vähän pientä kosmeettista laittoa tarvittiin myöhemmin.
Tässä se “kirottu rasvakoura” taas muisteli!
-Olin tullut maatilalle aamupäivällä n. klo 10 ja kestäisi ehkä pari tuntia tehdä pikkuhuolto ja yksi tiivisteenvaihto öljyvuodon takia tilan traktorille.
-Koko aamupäivän oli eteläiselle taivaalle noussut mustia pilviröykkiöitä ja ajattelin että kohta nousee ukkonen, joka oli syyskuussa aika harvinaista. -No, satakoon ja jyrisköön;- ajattelin koska olinhan tilan kuivurin kippaushallissa suojassa säänvaihteluilta töitä tehdessäni. -Puinti oli sillä hetkellä seisokissa parin päivän sateiden vuoksi, joten kuivuri ei ollut käytössä sinä päivänä.
-Kuulin ulkoa yhä voimistuvan tuulen pauhun ja arvelin, että se on sitä normaalia alkukiihdytystä, ennenkuin ukkospilvi ehtii päälle, ja alkaa sataa muutama ryöppy ja se lopahtaa siihen.
-Samassa saapui tilan isäntä sanomaan minulle, että keskeytän työt ja tulen päärakennukseen suojaan. -Tuulen voima oli kiihtynyt todella kovaksi ja yksi suuri pihakoivu oli jo katkennut puolivälistä runkoa päärakennuksen kattoa vasten.
-Sanoin isännälle, että menen huoltoauton ohjamoon istumaan, jos hätä tulee.
-Isäntä lähti juoosten takaisin kohti päärakennuksen kuistia, kun tuulenpuuska heitti hänet maahan kuin rukkasen.
-Samassa näin ovenraosta, miten päärakennuksen peltikatto alkoi kääntyä rullalle kuin sardiinipurkin kansi valtavan myrskynpuuskan vaikutuksesta.
-Koko kuivurirakennus vapisi ja narskui päälläni kuin aikoen lähteä lentoon.
-Silloin tuli minullekin kiire ja juoksin muutaman askeleen huoltoautoon ja sain oven kiinni. Käynnistin moottorin ja ajoin pihasta läheiselle peltotielle avoimelle paikalle ehkä sadan metrin päähän pysäyttäen siihen.
-Tuulenpuuskat yrittivät kaataa autoni, niin kova voima niillä oli, mutta eivät kuitenkaan saaneet otetta.
-Samassa näin miten valtava pyörretuuli repi läheisen metsikön suuret koivut irti maasta juurineen heittäen niitä kuin tulitikkuja.
-Pyörre oli edennyt silläkohtaa jopa kilometrin tai pari kaataen metsän puut juurineen irti repien ehkä 100 metrin leveydeltä.
-Kuivurirakennus, missä olin ollut työssä oli hajonnut mineriittikattoineen päivineen ja pirstaleita löytyi kuulemma puolen kilometrin päästä. -Massikka oli kuitenkin kutakuinkin ehjä, vaikka oli siirtynyt ehkä 20 metriä alkuperäiseltä paikaltan pihan puolelle, -ehkä vähän pientä kosmeettista laittoa tarvittiin myöhemmin.
Tässä se “kirottu rasvakoura” taas muisteli!
Vastaukset 4
Vanhimmat
muisti väärin.
väärin.....
http://www.helsinki.fi/~pzkorpel/myrskyt.html
Puumalan myrskyn muistan hyvin 8.7. 1972..olin armeijassa Mikkelissä...tykkihalliin tuli puolimetriä vettä kyseisen ukkosmyrskyn sateen mukana ..
Noihin aukkoihin syntyneitä männiköitä harvennettu jo vuosia
Sillon 70-luvun alussa oli joku isompi myrsky ja se kaato paljon metsää kun meiltäkinpäin lähti miehiä metsätöihin oliko tuo paikka nyt Puumala vai mikä en muista. Hyvä kuvaus myrskystä ja tarina taas.
7.9.1977
PAIKOIN HIRMUMYRSKYN VOIMAN saavuttanut syysmyrsky raivosi aamulla merell� ja p�iv�n kuluessa sis�maassa suuressa osassa Etel�-ja Keski-Suomea. Myrskytuuli paiskoi taloista kattoja, rikkoi ikkunoita, kaatoi mets��, mykisti s�hk�-ja puhelinlinjoja ja lamautti junaliikenteen. Palokunnat ja s�hk�-ja puhelinmiehet joutuivat enn�tysm�isen moniin h�lytysteht�viin. Pahimmin k�rsiv�t rannikkoalueet ja H�meen-Savon alueet.
Myrsky oli tuhoisampi kuin kuuluisa ukkosmyrsky Maire v. 1961. Pelk�st��n H�meess� kaatui 700000 runkoa, Tampere-H�meenlinna rataosuuden junaliikenne katkesi useiksi tunneiksi, s�hk�- ja puhelinlinjojen korjaukset kestiv�t useita p�ivi�, jopa viikon, TV-2 pimeni osittain, rakennuksia ja autoja j�i kaatuneiden puiden murjomaksi. My�s tieliikenne k�rsi ongelmista monin paikoin ennen kuin raivausryhm�t ehtiv�t apuun. Yksitt�isist� tuhoalueista mainittiin Hyvink��n pohjoispuoliselta harjulta kaatuneen runsaasti puita.