Kummallista buddhismia

Sanon nyt ensiksikin, että valtio on mielentila, mutta tietyssä mittakaavassa... Kun puhutaan länsimaista, niin buddhismin perusaate on se, että se asettaa vastapainon kaikelle turhalle, ollen ankara monessa suhteessa... Siksi länsimaalainen buddhalaisuus on intellektuellia, sille ihmistä ei muuten kuunnella... Eikä länsimaalainen suoranasiesti ymmärrä sitä mielentilaa jossa buddhalainen istuu hyvässä rauhassa meditoiden. Siellä Aasiassa heillä on mielelle tilaa... Siitä kuvailu mielentila... Kuinka pitkälle mieli voi levittyä on suuri kysymys... eri paikoissa sille annetaan tietynlainen vapaus... Ja buddhalainen käyttää jokaisen vapaakulkureitin hyväkseen... Länsimaailma on armoton kusetuksessaan, joten uskon ihminen taistelee sitä vastaan. Minän harhasta voi vapautua, mutta se vaatii huomiota hektessä moneen suuntaan ennenkuin itse omaa henkeä voi ravita... Kaikki omalla ajallaan.. Se on tietenkin yksilöstä itsestään kiinni mikä on hänen ajankäyttönsä "kaliiberi". Olen ainakin itse hyvin onnellinen tilanteestani, että luotan henkeen ja uskon asioihin ja osaan samalla spekuloida ovatko ne asiat aiheellisia enään tässä ajassa... Olen päässyt pisimmälle kärsivällisyydessä mielenrauhan suhteen... Kun mieli on rauhassa ja auki, se ottaa parhaiten vastaan rakautta. Toinen puoli onkin se maailman illuusio jota meille kaikille yritetään syöttää kurkusta alas... Yksilö on yksilö, eikä siitä pääse mihinkään.. Sen takia Buddhalaisuudesta kannattaakin muistaa vain tämä perusarvo... Ja että yksilö ei ole yksilö ilman toista ja että yksilö voi valita kenen kanssa se yhtyy hengessä. Kaiken kaikkiaan maailmassa on vallittava hierarkia ja siitä pitävät huolen jumalat jotka jatkuvasti rakentaa tulevaa aikaa. Ainoa asia mitä buddhalainen tekee ulkopuolelle on että hän pyytää apua. Puheessaankin voit helposti kuulla nöyryyden, oli se sitten kuinka intellektuellia tahansa. Kun osaa pyytää oikein, tapahtuu sen mukaisia ihmeitä.