Rakastaja, meri.
Maata syleilevä,
kova meri.
Katson sinua.
Sinäkin täynnä
toisten ihmisten airoja!
Nouset rannalle,
katsot syvyyteesi.
Pieksevät sinua,
mutta et pääse vettäsi pakoon.
Rannan kivet särkevät jalkojasi,
kalliosta lohkeaa teräviä kiviä.
Ainoa turva olet sinä itse.
Tyyni pisara myrskyn sisässä.
Kurota sitä!
Maata syleilevä,
kova meri.
Katson sinua.
Sinäkin täynnä
toisten ihmisten airoja!
Nouset rannalle,
katsot syvyyteesi.
Pieksevät sinua,
mutta et pääse vettäsi pakoon.
Rannan kivet särkevät jalkojasi,
kalliosta lohkeaa teräviä kiviä.
Ainoa turva olet sinä itse.
Tyyni pisara myrskyn sisässä.
Kurota sitä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
On noustava korkeammalle,
purjehdittava kauemmaksi.
Aaltojen jyrkänteellä
horjuttava hetki,
pudottava syvemmälle.
Kaikki on meissä ikuisesti
vain ikuista merta
ja hetkeä maan,
rotkon reunalla.
Kahlaa kohti veneen syliä,
seisoo keulassa
ryhdikkäänä ja epätotena.
Piiloutuu, haistaa pelon -
kala mädin.
Pimeä löytää, tulee päälle.
Ohdake katsoo silmiin.
Kun kahlaan kohti veneeni syliä,
aaltojen huulet syövät kädestäni kuun ja auringon,
jalkojeni välistä tuulen kultaiset hedelmät.
Tuulen vimma nousee -
ja aaltojen katselijat
huohottavat piikkipensaiden kätkössä.
Kun tulee puhe miehistä, he nauravat.
Loistavat kalat lentävät silmistä.