Otan mielelläni vastaan rotuehdotuksia seurakoirasta joka olisi pieni- tai keskikokoinen (alle 20 kg).
Olisi hyvä jos koira ei olisi haukkuherkkä tai että haukkumisen saisi helposti kitkettyä (kerrostalossa asun). Omistan jo uroskoiran joka painaa noin 20 kg ja urosta haeskelen. En ole suunnitellut mitän kilpailujen harrastamista, vaan koti/perhekoiraksi ja arkipäivisissä askareissa mukana olisi. Normi ulkoilut toisen uroksen kanssa ( enemmän pisukertoja pentuna). Ei saa kuitenkaan kiintyä emäntään liikaa, jotta riski eroahdistukseen olisi suuri! Suotavaa olisi myös että koira voisi pysyä pihassa vanhempien luona. Turkinhoidosta sen verran että suht helppohoitoinen, eli ei pävittäistä hoitoa kaipaa.
Löytyykö rotuehdotuksia?
Olisi hyvä jos koira ei olisi haukkuherkkä tai että haukkumisen saisi helposti kitkettyä (kerrostalossa asun). Omistan jo uroskoiran joka painaa noin 20 kg ja urosta haeskelen. En ole suunnitellut mitän kilpailujen harrastamista, vaan koti/perhekoiraksi ja arkipäivisissä askareissa mukana olisi. Normi ulkoilut toisen uroksen kanssa ( enemmän pisukertoja pentuna). Ei saa kuitenkaan kiintyä emäntään liikaa, jotta riski eroahdistukseen olisi suuri! Suotavaa olisi myös että koira voisi pysyä pihassa vanhempien luona. Turkinhoidosta sen verran että suht helppohoitoinen, eli ei pävittäistä hoitoa kaipaa.
Löytyykö rotuehdotuksia?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jackrusselinterrieri? Säkä 25-30 cm. paino 5-6 kiloa. Luonteeltaan eloisa ja valpas. Ei kiinny emäntäänsä liikaa, mutta kaipaa toimintaa. Kaksi karvamuunnosta: karkeakarvainen ja sileäkarvainen. Karkeakarvainen nypitään karvan ollessa "kypsää", sileäkarvaisesta lähtee jonkun verran karvaa, mutta pesu auttaa varmasti. Sopii kerrostaloon, kunhan se saa tekemistä. Tykkää pitkistä lenkeistä. Kaikinpuolin hyvä harrastus-ja seurakoira.
Pidän terriereistä ja olen jopa harkinnut sellaisen ottamisen, etenkin Jackrusseli tai Parsonrusseli. Olen vaan kuulluut että terrierit ovat melko kovapäisiä ja "kovaluontoisia" joten en ole varma pystynkö hallitsemaan sellaista. Siksi olen alkanut miettimään seurakoiriakin. Tulevaisuudessa voi myös perheenlisäys tulla kyseeseen, joten koira ei saisi olla liian vaikea hallittava. En ole bvarma pystynkö panostamaan terrieriin niin paljon kuin pitäisi!
Russelit ovat erittäin aktiivisia, riistaviettisiä ja melko haukkuherkkiä. Terriereistä löytyy paljon helpompiakin, esimerkiksi kettuterrierit (ei metsästyslinjaista), manchesterinterrieri, wales- tai lakelandinterrieri, ja monia muita.
joissa omat rajat tunnetaan ja pohditaan asioita :)
Mites olisi mopsi? Herttaisia (joskin jalostuksen pilaamia) otuksia.
Jos löytäisi sellaista linjaa millä ei ole naamaa ihan lyttyyn asti jalostettu? (Hengitysvaikeudet....)
Minä en suosittele kyllä mitään terrieriä, sillä ne kaikki ovat melkoisia energiapakkauksia. Eniten suosittelisin kiinanpalatsikoiraa.
Mopsi on muuten ok, mutta sen ulkonäkö ei oikein puhuttele minua... Siskoni sen sijaan harkitsee mopsin ottamista!
tipsu eli tiibetinspanieli.
Ne on kanssa hyvin kasvatettuina loistavia perhekoiria.
Pennusta asti rakkauta ja rajoja, niin hyvä tulee :)
Muutamia vaihtoehtoja olen tutkiskellut ja ne ovat: Japanese chin, Lancaster Heeler ja Cavalier. Näistä vahvimmillaan on ehkä Cavalier nykytietojen perusteella. Perhetuttavalla on Cavalier sekä kaksi alle kouluikäistä lasta ja nämä tulee toimeen, joten tulevaisuutta ajatellen olisi hyvä vaihtoehto...
Haluaisin kuitenkin kuulla enemmän kokemusta kyseisistä roduista ja myös lisää ehdotuksia muista roduista.
Kiitollinen ehdotuksista ja kokemuksista!
Jos haluat koiran, joka ei kärsi kovin herkästi eroahdistusta, älä ota Cavalieria. Kaverillani repi sohvan, kun oli joutunut olemaan kotona yksin 3 tuntia...
Perhetuttavan Cavalierit (kaksi) eivät taas ole kärsineet eroahdistuksesta. Kotona koiralla on kaverina toinen koira, helpottaisiko se? Meillä koirat eivät pääse mm. makuuhuoneisiin eikä olohuoneeseen poissa ollessamme, joten ei pääsee tuhoamaan mitään arvokasta... :)
tännekkin suosittelen yhtenä vaihtoehtona japanese chiniä.
meille on mahd. tulla tutustumaan ko rotuun
googleta ja hae pino kirjoja kirjastosta sieltä se oma rotu alkaa hahmottua ja ota rohkeasti yhteyttä kasvattajiin ja pyydä päästä tutustumaan heidän kotiin.
kirjat ei kerro kaikkea.
Omistan 5v ikäisen lancashire heeler-tytön, se on 1.koirani, joten vertailukohteita ei kauheasti ole. Koiralla on erittäin helppohoitoinen turkki, se on melko itsenäinen (ei viihdy sylissä, mutta toisaalta ei ole hankalaa eroahdistustakaan) , oppii nopeasti, on ollut hyvin terve. Heeleri luokitellaan paimenkoiriin, se on älykäs ja kaipaa kyllä aktivointia, voi turhautua pelkkään oleiluun. Kaikki tuntemani heelerit suhtautuvat varautuneesti pieniin lapsiin. Koiraani voi huoletta pitää vapaana esim metsälenkeillä, se pysyy välittömässä läheisyydessäni, mutta rusakon havaitessaan voi juosta sen perässä 50m kääntyen sitten takaisin. Koira pysyy matalaalla aidalla vareustetussa pihassamme, mutta ilman aitaa lähtisi kyllä tutustumaan lähiseutuun.
Mistä saisi enemmän tietoa näistä heelereistä? Olen lukenut kennelliiton rotumääritelmän sekä jonkun yhteisön/järjestön sivuja... Vaikuttaa siltä että heeleri on melko "harvinainen" koira Suomessa. Katselin rekisteröityjä pentuja Kennelliitosta eikä montaa pentua synny vuodessa (olikohan se siinä 20 paikkeilla)... Itse asun Etelä-Suomessa.
Ranskanbulldoggi. Pärjää isommankin koiran kaverina.