Kävin tuntimittarin määräämällä määräaikaishuollolla erään järven rannalla olleellelle tilalle.
-Koska olin käynyt paikassa aikaisemminkin, niin tiesin että pitää varautua omiin eväisiin (se nyrkkisääntö,kirj huom!), jos aikoo saada välipalaa.
-Siinä kymmenen aikoihin aamupäivällä otin evääni esiin ladossa, jossa työskentelin ja aioin pitää pienen tauon. Minulla oli vaimoni laittamia, voipaperiin käärittyjä voilla ja sipuliteemakkaralla höystettyjä tuoreita ruisreikäleivän halkaistuja lohkoja, maitoa entisessä koskispullossa, ja jälkiruoaksi vielä kuumaa maitokahvia Airamin isossa termospullossa.
-Söin siinä voileipää ja hörpin palanpainiketta maitopullosta, niin takanani olleessa heinäaumassa kahahti ja säikähdin kun eteeni ilmestyi yhtäkkiä partainen ja ryvettyneen näköinen mies resuisissa vaatteissa.
-Nyt kyllä meni leipä väärään kurkuun. -Toki tiesin missä olin!
- Mies ei tehnyt väkivaltaan vihjaavia eleitä, vaan osoitti eväitäni sormellaan ja näytti sitten omaa suutaan ja kieltään, ja popisi samalla jotain neukkukielentapaista.
-Ojensin hänelle voileivän ja sen vajaan pullollisen maitoa ja hän hotki ne muutamassa sekunnissa ahmien. -Koska oma tilanteeni oli edelleen epävarma, ojensin hänelle loputkin eväsleivät, ja ne menivät samaa tietä.
-Tarjosin hänelle vielä kahvia termospullon huuvasta ja kiitollisen näköisenä hän hörppi senkin nyökytellen päätään.
-Kaikki oli tapahtunut muutamassa minuutissa mutta olin edelleen levoton, saanko puukon kurkkuuni. -Siinä istuessani oli kädenulottuvilla ainoastaan tunkin varsi joka tulisi ehkä olemaan ainoa puolustusaseeni.
-Onneksi pihalta alkoi kuulua lähestyvän isännän ääniä kun hän puhui hiekkalaatikolla leikkiville lapsilleen.
-Mies kuuli jonkun lähestyvän, päästi korahtavan äänen ja livahti ladon takaovea raottamalla metsään.
-Talosta soitettiin vartiostoon ja ei kauaa kestänyt kun koirat heinäkasaa nuuhkittuaan löysivät sen minun “aamiaisvieraani”.
(Jälkikirjoitus: --Tuona samana kesänä pari humalaista neukkuveijaria kaappasi Aeroflotin koneen joka laskeutui Seutulaan kun pilotti valehteli kaappareille että tämä on Tukholma.
-Silloinen sisäministeri Eino Uusitalo ministeritovereineen laittoi sotilaskypärät päähänsä ja painuivat lentokentän alla sijaitseviin kallioluoliin “johtamaan pelastustilannetta”!
-Samalla NL:n silloinen Suomessa ollut suurlähettiläs ryntäsi Tehtaankadulta lentokentälle ja määräsi, että kaikki johtotoimet ovat nyt hänen hallussaan.
-Kai niitä “suoraselkäisiä” suomalaisia löytyi siihenkin aikaan sen verran, että lähettilään avulias tarjous torjuttiin.
Pitää myös muistaa, että senaikaisessa Kekkosen-Suomessa kaikki loikkarit palautettiin.)
-Koska olin käynyt paikassa aikaisemminkin, niin tiesin että pitää varautua omiin eväisiin (se nyrkkisääntö,kirj huom!), jos aikoo saada välipalaa.
-Siinä kymmenen aikoihin aamupäivällä otin evääni esiin ladossa, jossa työskentelin ja aioin pitää pienen tauon. Minulla oli vaimoni laittamia, voipaperiin käärittyjä voilla ja sipuliteemakkaralla höystettyjä tuoreita ruisreikäleivän halkaistuja lohkoja, maitoa entisessä koskispullossa, ja jälkiruoaksi vielä kuumaa maitokahvia Airamin isossa termospullossa.
-Söin siinä voileipää ja hörpin palanpainiketta maitopullosta, niin takanani olleessa heinäaumassa kahahti ja säikähdin kun eteeni ilmestyi yhtäkkiä partainen ja ryvettyneen näköinen mies resuisissa vaatteissa.
-Nyt kyllä meni leipä väärään kurkuun. -Toki tiesin missä olin!
- Mies ei tehnyt väkivaltaan vihjaavia eleitä, vaan osoitti eväitäni sormellaan ja näytti sitten omaa suutaan ja kieltään, ja popisi samalla jotain neukkukielentapaista.
-Ojensin hänelle voileivän ja sen vajaan pullollisen maitoa ja hän hotki ne muutamassa sekunnissa ahmien. -Koska oma tilanteeni oli edelleen epävarma, ojensin hänelle loputkin eväsleivät, ja ne menivät samaa tietä.
-Tarjosin hänelle vielä kahvia termospullon huuvasta ja kiitollisen näköisenä hän hörppi senkin nyökytellen päätään.
-Kaikki oli tapahtunut muutamassa minuutissa mutta olin edelleen levoton, saanko puukon kurkkuuni. -Siinä istuessani oli kädenulottuvilla ainoastaan tunkin varsi joka tulisi ehkä olemaan ainoa puolustusaseeni.
-Onneksi pihalta alkoi kuulua lähestyvän isännän ääniä kun hän puhui hiekkalaatikolla leikkiville lapsilleen.
-Mies kuuli jonkun lähestyvän, päästi korahtavan äänen ja livahti ladon takaovea raottamalla metsään.
-Talosta soitettiin vartiostoon ja ei kauaa kestänyt kun koirat heinäkasaa nuuhkittuaan löysivät sen minun “aamiaisvieraani”.
(Jälkikirjoitus: --Tuona samana kesänä pari humalaista neukkuveijaria kaappasi Aeroflotin koneen joka laskeutui Seutulaan kun pilotti valehteli kaappareille että tämä on Tukholma.
-Silloinen sisäministeri Eino Uusitalo ministeritovereineen laittoi sotilaskypärät päähänsä ja painuivat lentokentän alla sijaitseviin kallioluoliin “johtamaan pelastustilannetta”!
-Samalla NL:n silloinen Suomessa ollut suurlähettiläs ryntäsi Tehtaankadulta lentokentälle ja määräsi, että kaikki johtotoimet ovat nyt hänen hallussaan.
-Kai niitä “suoraselkäisiä” suomalaisia löytyi siihenkin aikaan sen verran, että lähettilään avulias tarjous torjuttiin.
Pitää myös muistaa, että senaikaisessa Kekkosen-Suomessa kaikki loikkarit palautettiin.)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Homma meni niin, että Seutulasta sammutettiin valot, joista olisi voinut päätellä laskeutumispaikan. Kun kone laskeutui, olivat poliisit vastassa.
Parikin kertaa tuollainen kaappaus tehtiin. Kummallakin kerralla kaapattiin Neukkujen sisämaanlennolla olut kone, joten lentäjät eivät osannet englantia. Laskeutuminen piti hoitaa niin, että Aeroflotin koneen rinnalla lensi pienkone, jossa oli Finnairin lentäjä ja tulkki. Siten yhteys lennonjohtoon pelasi.
ensinnäkin aeroflotinkaan koneella ei taatusti lentänyt englanninkieltä täysin taitamattomia pilotteja edes -70 luvulla
toisekeen kappaus tapahtui päiväsaikaan joten mitään "valojen sammutusta" ei tarvittu ja pimeänkin aikaan se olisi ollut mahdotonta yleisten turvavaatimusten vastaisesti
kolmanneksi vastaavaa toista kaaapausta en tiedä neukkupuolelta tulleen suomen puolelle matkustajasuihkarilla.
Hurjahan tilanne oli, kun kaapparit vaativat pääsyä Ruotsiin. Marraskuussa oli hämärää, joten tilanteen huomioon ottaenkin oli syytä viimeiseen asti salata, että kone laskeutuikin Helsinkiin.
Neukkulentäjien kielitaidottomuudestakin puhuttiin yleisesti. Sillä kai haluttiin varmistaa, että vähemmän luotettavat lentäjät pysyivät koneineen kotimaassa. KGB oli tarkkana..
Tuossa linkissä on jotakin:
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=2&t=270&a=1187