tämä viljelijän elämä. Ukko ei juurikaan pane painoa omalle hyvinvoinnilleen saatikka sitten minun. Ei auta vaikka kuinka yrittää veturina olla, aina on joku pielessä, lähinnä vissiin siellä ison rattaan alueella. asenne syvältä eikä osaa hän nauttia elämästä. Yritin aikani,vuosia, nostaa miestä ylös sieltä usein itse tehdystä ahdingosta. Mikään ei erityisemmin ole vialla, vaan ei mies osaa ottaa mitään asioita asioina. Jatkuva melskaaminen tyhjästä, mielenosotus minua kohtaan, ronkuttaminen,pään aukominen,hiton mykkäkoulun pito. Pitkään ei yksinkään mies pärjäis,oisin nostanu kytkintä aikaa sitten jos ei karjaa olis eikä muksut vielä pieniä. Pakko olla ja purra hammasta, onko täällä muita,miten ootte menny eteenpäin? kun en ikääni kyllä aio tämmöstä elämää elää,nyt on pakko vielä. ukko väittää etten pärjää ilman sitä,ei sillä ole enää muhun vaikutusta,pärjään paremminki yksin vaan tää tilanne ei anna myöten tehdä muutosta parempaan. Vielä.
On joskus
Yksinäistä eloa
2230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Parasta sanoa vaan suoraan, ettei tollasta roukumista kukaan jaksa kuunnella aikuselta mieheltä ....
Kovin oli tuttua kertomaa. Minäkin riuduin vuosia ahdistavassa liitossa. Rakastin miestäni yli kaiken, olin sokea ja tyhmä. Eräänä kauniina päivänä silmani avautuivat ja huomasin eläväni väkivaltaisen piilojuopon kanssa. Siitä alkoi oman elämän rakentaminen, jota kesti yli kuusi (6) vuotta, ennen kuin sain aikaiseksi lähteä.
Mieheni kävi terapiassa kuusi vuotta kuukausittain ja minä olin mukana aina silloin tällöin. Yritimme kaikkemme, mutta ero oli väistämätön. Lasten pahoinpitelyt olivat liikaa.
Erosta alkoi meille kaikille ihmisille uusi elämä, mutta sen maatilan elämä loppui siihen. Eläimet myytiin naapuriin ja pellot annettiin vuokralle. Minulle puolet metsistä ja pelloista, vaikka en olisi halunnut. Omaisuus rasittaa minun nykyistä vapaata ja seikkailullista elämää. Mutta siitä olen kiitollinen, että yritimme kaikkemme avioliiton korjaamiseksi. Mitään ei jäänyt hampaankoloon.
Yritä Sinäkin saada miehesi terapiaan. Jos miehesi ei ole väkivaltainen, niin ennuste on parempi, kuin minun liitossa. Yrittäkää ratkoa ongelmat. Ammattiauttajia kyllä on saatavilla, jos vain uskallatte pyytää. Miehelläsi voi olla masennus, joku sairaus tms. Hän purkaa pahaa oloaan Sinuun, koska muille hän ei uskalla niin tehdä. Sinä olen lähinnä, tutuin ja turvallisin kohde.
Pidä Sinä itsestäsi huolta. Harrasta liikuntaa vähintään kolme kertaa viikossa, vaikka kuinka väsyttäisi. Väsytä liikunnalla itsesi oikein kunnolla. Liikunta on paras keino kohottaa mielialaa. Minun pää olisi levinnyt ilman liikuntaa jo 20 vuotta sitten.
Opettele sanomaan joka päivä jotakin positiivista miehellesi. Älä kuitenkaan valehtele. Jokaisessa ihmisessä on myös hyvääkin.
Arvosta ja kunnioita itseäsi. Rakasta itseäsi. Vaadi saada kunnon kohtelua myös itseltäsi. Muilta huonoa kohtelua ei pidä ensinkään hyväksyä.
Paljon olisi vielä ajatuksia, mutta tässäpä aluksi.
VOIMIA ja TSEMPPIÄ !!! Ajatuksenvoimalla lähetän Sinulle ENERGIAA !!!