Olen eronnut reilu vuosi sitten, ja siitä lähtien olen nähnyt kahta lastani (nyt 19 ja 15 v.) ainoastaan muutaman tunnin. Olen ollut yhteydessä lapsiini yleensä viikottain, mutta yhteydenpito on ollut täysin yksipuolista ja keskustelut ovat jääneet lyhyiksi ja niukkasanaisiksi. Se sattuu todella paljon ja minun on todella vaikea hyväksyä sitä.
Eksäni on manipuloinut lapsia minua vastaan jo viimeisinä vuosina jotka asuimme yhdessä, mutta en olisi koskaan uskonut kuinka tehokasta toimintaa se oli.
Lapset ovat unohtaneet minut täysin, vaikka olen kaikki nämä vuodet kantanut kodin vastuuta niin käytännön kuin taloudellisella tasolla eksäni kyvyttömyyden tähden.
Elatusmaksuja nuoremmasta lapsesta maksan huimat 300€/kk, ja luulisi sille rahalle jotain vastinettakin saavan, mutta kun ei. Lastenvalvojalle lähettämäni kirjeeseen en ole saanut mitään vastausta ja eksäni vaan lupailee "jutella aiheesta", mutta ensimmäistäkään tapaamista ei todellisuudessa järjesty.
Olenko siis lopullisesti menettänyt lapseni vai kuuluuko tämä jonkinlaiseen eroprosessointiin. Miehet (ja naiset): kertokaa, pliis, asiallisia kokemuksia jos olette kokeneet jotain samantapaista. KIITOS!
Eksäni on manipuloinut lapsia minua vastaan jo viimeisinä vuosina jotka asuimme yhdessä, mutta en olisi koskaan uskonut kuinka tehokasta toimintaa se oli.
Lapset ovat unohtaneet minut täysin, vaikka olen kaikki nämä vuodet kantanut kodin vastuuta niin käytännön kuin taloudellisella tasolla eksäni kyvyttömyyden tähden.
Elatusmaksuja nuoremmasta lapsesta maksan huimat 300€/kk, ja luulisi sille rahalle jotain vastinettakin saavan, mutta kun ei. Lastenvalvojalle lähettämäni kirjeeseen en ole saanut mitään vastausta ja eksäni vaan lupailee "jutella aiheesta", mutta ensimmäistäkään tapaamista ei todellisuudessa järjesty.
Olenko siis lopullisesti menettänyt lapseni vai kuuluuko tämä jonkinlaiseen eroprosessointiin. Miehet (ja naiset): kertokaa, pliis, asiallisia kokemuksia jos olette kokeneet jotain samantapaista. KIITOS!
Vastaukset 12
Vanhimmat
juttuun jossa ne käyttää häikäilemättömästi lapsia aseena isää vastaan. et oo kuule ainoo joka on kokenu ja kokee saman paskan sillä tuollasia vittupää yhärireppanoita on suomessa kymmeniä tuhansia! sossu ei tosiaan piittaa paskaakaan ku äiti on niille se pyhä LEHMÄ..
että sanot kantaneesi sekä taloudellisen että käytännöllisen vastuun perheestäsi, mutta silti eksäsi on saanut noinkin isot lapset käännettyä sinua vastaan. Kyllä lapset nimittäin yleensä tajuaa asioiden laidan paremmin kuin aikuiset arvaavatkaan. Olisiko tässä taustalla se, että olet pettänyt lastesi äitiä - se voi nimittäin olla asia, jota lapset eivät anna anteeksi.
Olen todella pahoillani tilanteestasi. Pystyisitkö ehkä juttelemaan lapsillesi eroon johtaneista syistä - jotta he ymmärtäisivät myös sinun näkökulmasi. Vanhempi lapsesi kun on jo aikuinen, niin hän osaa varmaan muodostaa omiakin mielipiteitä. Paras tapa loukata lasta on loukata hänen äitiään.
Väität ihan vakavissasi että ex-vaimo on manipuloinut AIKUISEN lapsesi sinua vastaan? Onko kyseinen lapsi vajaaälyinen vai vaimosi jonkinlainen guru?
hyvää vauhtia aikuistumassa. He päättävät, milloin haluavat tavata ihan itsenäisesti. Exälläsi on tuskin mitään yhteyttä siihen asiaan, että lapsesi ovat halunneet tavata sinua harvoin. Ole itse tavattavissa ja seuraa ja tue heidän elämäänsä. Et ole menettänyt lapsiasi. Tuon ikäisille vain kaverit ovat paljon tärkeämpiä kuin vanhemmat.
Mun exällä oli yhteisinä vuosinamme todella etäiset välit isäänsä, eikä hän yleensä juurikaan uskaltanut edes tavata tätä. Syy siihen li se, että jos kävimme samalla reissulla tapaamassa sekä silloista anoppiani, että appiukkoa (he siis olivat eronneet 20 vuotta aikaisemmin), niin tää anoppi veti herneen nokkaan ja katkaisi välit exääni puoleksi vuodeksi. Kaikkein pahinta oli se, jos olimme käyneet appiukolla ENNEN tälle anopille menoa... aikuisia ihmisiä VOI siis vallan mainiosti manipuloida. MAinittakoon, että tuolloin meillä exän kanssa oli jo pikkuinen tytär, joka siis jäi mummia vaille joka kerta, kun exä "teki jotain väärin" anopin mielestä...
lapsen iällä mitään väliä ole, jos ei halua tavata etää niin mitään sille ei kukaan voi. eikä myöskään sille, että lähin välityksellä tulee viesti että lapsi/lapset ei halua tulla tapaamiseen.
kuuleppa kun tietyssä iässä "meidän pienet lapset" alkavat ihan itse ajatella ja tehdä jopa itsenäisiä/vanhemmista riippumattomia päätöksiä. Pieniä lapsia voi tietyissä asioissa manipuloida toimimaan aikuisen tahdon mukaan, mutta minkään 15-vuotiaan kanssa tällainen enään harvoin onnistuu.
Kiitos vastauksista.
Olen todellakin kantanut perhettäni käsilläni - koen tehneeni kaiken mikä inhimillisesti ottaen on mahdollista.
Minäkin olen alkanut miettiä, osaavatko lapseni miettiä omilla aivoillaan, ja epäilen sitä vahvasti. Syynä tähän voi olla se että lapset näyttävät olevan äidille tärkeämpiä kuin äiti lapsille.
Pelokas ja elämänhallintansa menettänyt ex-puolisoni välittää pelkojaan eteenpäin lapsilleni ja lapset kokevat velvollisuudekseen "pitää äitiä hengissä" (lue: tyytyväisenä ja mielen tasapainossa).
Vielä yhdessä asuessamme henkisten ongelmien kanssa kamppaileva ex-puolisoni manipuloi lapsia kiistatilanteissa huutamalla suureen ääneen: äiti kuolee!!
Kai se "äiti kuolee" taas kerran jos lapset pieraisevatkaan tähän suuntaan... ja molemmat asuvat viiden kilometrin säteellä.
Nyttemmin 15-vuotiaalla tyttärelläni on (netistä löytynyt) poikaystävä 800 kilometrin päässä ja sinne mennään jatkuvasti joko junalla tai koneella. Isin elareilla pääsee "iskän korvikkeen", mutta ei vieressä asuvan iskän luokse.
Itse olen aloittanut uuden suhteen ja olen kertonut siitä avoimesti lapsilleni. He ovat puoleltaan kertoneet hyväksyvänsä tämän (ko. hlö ei asu pysyvästi kanssani).
En tiedä, jaksanko odottaa pidempään lapsiani. Kaikki tehty työ ja annettu rakkaus tuntuu niin turhalta, NIIN TURHALTA!!!! Miksi enää vaivautuisin jos lasten mielestä isyydessä on kysymys pelkästä biologiasta, eikä mistään muusta...?
Vääryys sattuu joka hetki niin per****sti.
Hehee, kuulostaapa tutulta... Meillä homma menee näin:
"Me ei pärjätä täällä ilman sua"
"meetkö iskälle, vai jäätkö kotiin jos ostan sulle yllärilahjan"
"mulla katkeaa verisuoni päästä ja *pikkuveli* joutuu lastenkotiin ja se on sun syy"
"mulla on patti rinnassa, se on syöpä ja kuolen, sitte *pikkuveli* joutuu lastenkotiin"
"jos et tottele, niin seuraava osoite on *isän katuosoite*"
"mulla ihan sydän verta vuotaa ku mulla on niinn ikävä sua aina ku oot iskällä"
"*pikkuveli* vieraantuu, jos oot pois kotoa monta yötä"
"meille tulee *kivoja ihmisiä* kylään just tänä viikonloppuna ku sun pitäs mennä iskälle"
"meillä on nyt herkutteluviikonloppu ja sun pitää mennä iskälle"
"iskällä joudut menemään nukkumaan aikasin"
"iskällä joudut syömään aamulla puuroa"
"iskällä et saa herkutella ku karkkipäivänä"
"iskällä et saa katsoa telkusta sitä ja sitä ohjelmaa"
"iskällä et saa olla netissä vapaasti"
"iskä ja *puoliso* menee varmaan taas joka päivä muka päiväunille, kyllähän sää tiiät mitä ne oikeasti tekee"
"kukahan tuon *pikkuveli* perään oikeen katsoo ku mulla on parturi/töitä ja sun pitää mennä iskälle"
"isäs kuuluu maksaa taas tästäki puolet, mutta se ajattelee vaan itseään"
"kyllä mää ymmärrän kuinka hirveää sen sun iskäs kans on, siksihän otin eron, voi sua raukkaa ku isästä ei voi ottaa eroa"
"isäs on haukkunu mua sillä ja sillä nimellä"
"isäs on pettäny mua sen ja sen kans"
"isäs on uhannu sitä ja tätä"
"isäs on taas ilmottanu soskuun valheitaan"
"isäs on taas puhunu paskaa mun kavereille minusta"
"oot just yhtä hankala ku isäs"
"isästäs ei oo miehen malliksi, mutta onneksi sulla on *äidin uus mies*"
"isäs oli taas soitellu koululle ja puhunu niitä valheitaan"
"kysykö iskä mitään? lasta ei saa kuulustella, on se hullu"
"isäs on vaan kateellinen ku mulla on elämässä kaikki hyvin"
"isäs on vaan kateellinen ku mulla on kavereita"
"isäs osote ei oo sun koti, lapsella voi olla vaan yks koti, muuten sun pää menee ihan sekaisin"
"isäs on vaan kateellinen ku mulla on rahaa"
"en voi ostaa sulle sitä ja sitä, ku isäs ei maksa"
"isäs kuuluu maksaa mulle se sulle antamani reissuraha"
"isäs on niin hermoheikko ja sillä semmonen sairaus, että se kuvittelee kaikkea ja soittelee sitte niitä harhojaan soskuun"
"isälles ei saa puhua tästä, se suuttuu sulle ja alkaa huutamaan, mutta eikö ookki kuvottavaa se mitä ne tekee sängyssä"
"ei sun tarvi, kyllä mää ymmärrän, eikä lasta saa pakottaa, sen sanoo lastenvalvojaki"
"mun sydän ihan verta itkee ku nään miten paljon kärsit niistä isäs tempuista"
...lista on loputon...
Sitten kun lasta sattuu ahistamaan isälletulo, tai muuten vaan ei oo innokas lähtemään, vedotaan "lasta ei saa pakottaa" -pykälään. Lapsihan ei tietenkään tarvi mitään apua, joten isä ei saa sitä turhaan perheneuvolaan raahata, lapsi vaan ahistuu siitä, isän pitää hankkia itselleen psykiatrista hoitoa. Missään muualla ei ole mitään ongelmia.
enää olla manipulointia vaan ihan suoraa kiristystä. Jos anopilla/äidillä on noin vaikea hyväksyä yhteydenpito isään niin miksi pitää kertoa, että on menossa tai tulossa isää tapaamasta?
jättäisit lähin syyttelyn. Aikuiset lapset eivät tule tapaamaan isäänsä sen takia ettei isän tapaaminen ole jostain syystä kivaa. Jos suhteet ovat kunnossa ei siihen toisen vanhemman manipulointi vaikuta mitenkään.
Sitä paitsi lähivanhemman manipulointi alkaa ärsyttämään nuoria hyvin varhaisessa vaiheessa ja manipuloinnilla lähi vain ertoo mitä nuoren kannattaa tehdä ärsyttääkseen häntä ja osoittaakseen omaa itsenäisyyttään.
Jos tapaamattomuus johtuu lähin tekemisisitä tai puheista voit todeta, etteivät he ole kyenneet itsenäistymään eivätkä todellakaan ajattele omilla aivoillaan. Heillä on vielä pitkä matka aikuisuuteen.
Sinulle ikävämpi, mutta todennäköisempi syy on sinun ja lasten välinen suhde, joka ei kiehdo nuoria. Koita irrottautua exän syyttämisestä ja tarkastele omia tekemisiäsi, puheitasi ja suhtautumistasi. Parannuskeino löytyy siitä. Epäilysi exän maipuloinnin tehosta halventaa lapsesi ja osoittaa, ettet ihan kirkkaasti näe heidän olevan omia persooniaan. Sellainen suhtautuminen välittyy lapsiin ja lapsesi ovat sen ikäisiä, että heitä varmasti loukkaa ja kyllästyttää oletuksesi, ettet ota heidän näkemyksiään tosissaan vaan selität sen aina exän vaikutuksella. Jos olet aidosti kiinnostunut lapsistasi etkä haudo katkeria ajatuksia exäsi olemisesta voit vapautua luomaan ihan oman suhteen lapsiin, jotka todellakin tuossa iässä ovat jo ihan omia persooniaan ja toinen jo täysivaltainen aikuinen.
koska se osui niin nappiin kuin vain voi. 17v. poika ei halua enää tavata isäänsä, koska aina kun hän sanoo jotain mielipiteitään tai kertoo jotain niin isä väittää pojan ajatuksia äidin, eli minun ajatuksiksini. Poika sanoi ettei viitsi seurustella ihmisen kanssa joka pitää häntä idioottina.