Mää kävi lenkkisaunas,
talo miäsväkkee varte.
Mut ny siäl ei ollu mont,
mää ja yks riski miäs.
Mää ole nähny se
talo pihas arken
menos ko muut o töis
ja pyhäsinki, lenkil.
Vähä ole vaa ihmetelly
keski-ikäst miäst .
Ei ol puhuttu mittää,
ei se o minnuu haitannu.
Mut nyt me puhuttii,
ko muit ei ollu.
Ensi vaa mailma asioit.
Enempi mää taisi.
Se sano, ettei se muist
niit kaikkii oikee hyvi,
ko sil o ollut aivoivarkti
jo nuaren, pari kertaa.
Se oli kahrekymmeneviire
ko se vaimo löysi se.
Se makas ove eres,
ettei ovi meinannu auet.
Ko se sairaalas heräs,
se ei muistanu mittää
kahrest viikost.
Ja viäläki muisti pätkii.
Soli olllu kova paikka,
ko se pantii eläkkeel,
elämä ja kaikki eres.
Nii nuaren, riski miäs.
talo miäsväkkee varte.
Mut ny siäl ei ollu mont,
mää ja yks riski miäs.
Mää ole nähny se
talo pihas arken
menos ko muut o töis
ja pyhäsinki, lenkil.
Vähä ole vaa ihmetelly
keski-ikäst miäst .
Ei ol puhuttu mittää,
ei se o minnuu haitannu.
Mut nyt me puhuttii,
ko muit ei ollu.
Ensi vaa mailma asioit.
Enempi mää taisi.
Se sano, ettei se muist
niit kaikkii oikee hyvi,
ko sil o ollut aivoivarkti
jo nuaren, pari kertaa.
Se oli kahrekymmeneviire
ko se vaimo löysi se.
Se makas ove eres,
ettei ovi meinannu auet.
Ko se sairaalas heräs,
se ei muistanu mittää
kahrest viikost.
Ja viäläki muisti pätkii.
Soli olllu kova paikka,
ko se pantii eläkkeel,
elämä ja kaikki eres.
Nii nuaren, riski miäs.
Vastaukset 14
Vanhimmat
taipuu näin koskettavaan runoon, tunnelma lauteilta välittyi tiiviinä tänne kotikoneen ääreen
murreruno on ongelmallinen väline. Koskaan se murre, jonka itse tuntee, ei ole sama kuin naapuripitäjän, ehkä -kylänkään. Ja sitten oma murteen osaamien on maailmalla haihtunut taivaan tuuliin. Jälkeenpäin usein huomaa pahoja virheitä, mutta ehkäpä toisen murteen puhujat eivät keksi niitä. Toivotaan.
kyl maar se kuule niin o,
että Sää ole murrerunoje mestarismiäs.
Katto ny ittekki oikke ajatuksel,
kaks miäst, mää ja se riski. Ja enste ei puhut mittä,
sit kerrotaanki jo invarktist lähtie kaik.
Ajatuksiltas runo o viihtysä,
murteelttans paljo enämpi.
Kiitos.
Kiitokset ny ensti, mut sit toseks. Mikset sää jo ole siirty murreruno kiahtovaa maailmaa? Siiin o kyl omat vaaras niiku näät, virheit tullee toine puali. Mut olis kyl metkaa lukkee Lindaa omal alkuperäsmurteel. Onnee yrityksel!
ja tällainen on joskus minulta ollut;
Kulukuohoje
Jos Sää olep päättänny tullam mun lua
tuu illalla
ja kule naveta seinusta
mut äläp pelkkkä
ei siält tuoksahra enää.
Ohita sit puusse
ja koputak kolmast
kop pääse mun ovelle
se on niist kolmest se
jos omp punane verrarink kuvak keskel.
Mää orottas Sua
niinkon kuutta nousseva
levottomana pamppaileva syrämmeni
ja viäh hervottomimma kättenk kaa
* huoaks *
Olem muuten tänään leiponnu
oikee semmottista rusinanisuu
mut tiärä
tykkääk Sää siittä.
Ot nysse
ja pant tulemas jo
määkäj jaksa ikuisesti orotta.
Eikähän tuokaan ole oikeaoppista Hämeen murretta, mitä lie sekalaista jorinaa.
Ja kumma kyllä, mää tunne jotenki läheisemmäks ton Su ja Mysin murtte =)
Mää luule, et to su runos kiäle alkuperä selvitykses tarvittas salapolliisii ja kiälimiäst yhtaikaa, oli se semmone sekotus. Mut emmää sitä san, semmossii kai murteet ny o, ko isä o kotosi siält ja äiti täält ja itte o kiärtäny siäl ja tääl.
Mukava se oli lukkee ja arvail, mitä kaikkee se takan o.
Välitty niin hyvin tunnelma. Hyvä mieli on lukijalta palkka,
mutta aito.
En ole ihan varma, kummalle tovomus oli esitetty, Lidalle vai minulle, mutta kiitos kuitenkin. Toisaalta, itse en pysty kirjoittamaan runoa edes halutessani, se vain syntyy kun haluaa syntyä. Väkisin tehdyistä sen kyllä näkee.
Onko tässä kilpailu siitä kuka pystyy eniten sekoittamaan kaikkia murteita ja saamaan aikaiseksi sekasotkua. Ei kaikki ole runoa mikä kirjaimia yhdistelemällä syntyy.
mukava, kun luit ja kommentoit! Mutta kilpailusta en tiedä mitään.
Ja itse olen ensimmäisenä valmis myöntämään, etten hallitse edes omaa lapsuusmurrettani. Mutta minkäs teet; äänellään se variskin laulaa.
Näin se elämä meitä heittelee, rankkoja kokemuksia ja elämäntilanteita, joista ei voi tietää. Varmasti on ollut havahduttava kokemus kuin kertomus tuollainen.
Ja tässä murrerunossa ei hymy kareillut missään kohtaa, joten se lienee nyt varmistettu, että murteella voi kirjoittaa vakavista asioista, paino-arvon lainkaan vähenemättä.
Kyllä pidin tästä inhimillisestä, elämän rankemmasta puolesta kertovasta runostasi erittäin paljon.
Mukava saada viestisi ja kommenttisi - kun vielä piditkin, se oli hienoa. Olen nimittäin ollut kaiken aikaa ollut sitä mieltä, että murteella on äärimmäisen vaikea kirjoittaa vakavaa runoa ja varsinkaan vakavasti otettavaa. Mutta ehkä tämä oli ainakin vakava. Jälkimmäiseen on matkaa. Kauniita kesäpäiviä sinulle!
ja ne vie ja ne puree.
Sanat ja sisältö, mikä ettei
miellytä.
Totta kyllä! Kiitos kommentistasi!