Elina Nivala ottaa tänään kantaa HS:n A2 sivulla myös kantaa yhteisöllisyyteen, sekä siihen, miten yhteiskunnan asenteet vaikuttavat lapsiin. Siitä katkelmia:
"Syrjintä, sosiaalinen välinpitämättömyys ja kyvyttömyys asettua toisen asemaan ovat yksilö- ja suosituskeskeisen ajattelun seurauksia yhteiskunnassamme.
Jos kiusaamisen ja yksinäisyyden kaltaisiin ongelmiin halutaan löytää todellisia ratkaisuja, kasvatuksessa pitää tukea lasten ja nuorten sosiaalista kehitystä. Lapsi tarvitsee tukea ja ohjausta omaksuakseen yhteiselämän edellyttämiä valmiuksia ja senteita, sekä saadakseen kokemuksia kuulumisesta johonkin ja voidakseen kokea oman merkityksensä yhteisön jäsenenä.
Olennaista on luoda mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa oman yhteisön toimintaan. Tämä vahvistaa paitsi osallistumisen valmiuksia, myös kokemusta kuulumisesta yhteisöön sen arvokkaana jäsenenä.
Lapsuudesta vanhuuteen jatkuvan yhteiselämään kasvamisen tukeminen on elinikäistä kansalaiskasvatusta. Kansalaisuus on yhteiskunnan jäsenyyttä, jonka toteutumisen välttämättömänä perustana ovat valmiudet elää ja toimia yhdessä muiden kanssa.
Nykyisessä sosiaalisesti ja kulttuurisesti moninaisessa yhteiskunnassa yhteiselämässä tarvittavat valmiudet ovat aiempaa huomattavasti monimutkaisempia. Myös tästä syystä niin julkisessa kasvatusjärjestelmässä kuin kansalaisyhteiskunnan eri toiminnoissakin on pyrittävä tietoisesti kasvattamaan ihmisiä yhteiselämään."
"Syrjintä, sosiaalinen välinpitämättömyys ja kyvyttömyys asettua toisen asemaan ovat yksilö- ja suosituskeskeisen ajattelun seurauksia yhteiskunnassamme.
Jos kiusaamisen ja yksinäisyyden kaltaisiin ongelmiin halutaan löytää todellisia ratkaisuja, kasvatuksessa pitää tukea lasten ja nuorten sosiaalista kehitystä. Lapsi tarvitsee tukea ja ohjausta omaksuakseen yhteiselämän edellyttämiä valmiuksia ja senteita, sekä saadakseen kokemuksia kuulumisesta johonkin ja voidakseen kokea oman merkityksensä yhteisön jäsenenä.
Olennaista on luoda mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa oman yhteisön toimintaan. Tämä vahvistaa paitsi osallistumisen valmiuksia, myös kokemusta kuulumisesta yhteisöön sen arvokkaana jäsenenä.
Lapsuudesta vanhuuteen jatkuvan yhteiselämään kasvamisen tukeminen on elinikäistä kansalaiskasvatusta. Kansalaisuus on yhteiskunnan jäsenyyttä, jonka toteutumisen välttämättömänä perustana ovat valmiudet elää ja toimia yhdessä muiden kanssa.
Nykyisessä sosiaalisesti ja kulttuurisesti moninaisessa yhteiskunnassa yhteiselämässä tarvittavat valmiudet ovat aiempaa huomattavasti monimutkaisempia. Myös tästä syystä niin julkisessa kasvatusjärjestelmässä kuin kansalaisyhteiskunnan eri toiminnoissakin on pyrittävä tietoisesti kasvattamaan ihmisiä yhteiselämään."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei taida sen toimiston ilmapiirissä kovin järisyttävän suuria ja uusia oivalluksia syntyä...
"Syrjintä, sosiaalinen välinpitämättömyys ja kyvyttömyys asettua toisen asemaan ovat yksilö- ja suosituskeskeisen ajattelun seurauksia yhteiskunnassamme.
Jos kiusaamisen ja yksinäisyyden kaltaisiin ongelmiin halutaan löytää todellisia ratkaisuja..."
Välinpitämättömyys toisista näkyy lähes päivittäin myös aikuisten nettikirjoittelussa, mutta ei kai kovin kummoista tulosta voi vaatia, kun yhteiskunnan taholta välitetään kaikkein vähiten heikoimmista eli lapsista.
Huostaanotothan eivät ole todellista lapsista välittämistä nykyisellään, vaan kaukana siitä.
kannanottoa odottanutkaan, mutta ei tällainen yleisen tason selitys mene läpi edes päättäjille, joille tämä ensisijaisesti olisi pitänyt kohdistaa.
Miten lapsi voi kokea olevansa arvokas jäsen yhteiskunnassaan tai omassa yhteisössään, joka ei kunnioita edes hänen oikeuttaan laillisiin peruspalveluihin?