Ajattelen Samia ja Samin isää pöydän toisella puolen:
Samin verestäviä silmiä, isän kaunista katsetta.
Kahta tuntia elämästäni, spontaanina,
mitään pelkäämättä, ketään kumartamatta.
Mistä tulee voima ja väkevyys -
mistä tosi kokemus, kun sitä tarvitaan?
Sami kysyy, pidänkö häntä hulluna.
Minä käsken katsomaan silmiin.
Katsomme silmiin.
(Isäkin katsoo.)
Ei, et sinä hullu ole, sinulla on vain vakavia terveydellisiä ongelmia.
Minä kasvoin hullujenhuoneella, olen jäävi.
"Kokkareisia ajatuksia päässä", sanoo poika.
--------------------------
Ajattelen Samia ja Samin isää.
Riikkaa, Ristoa, minua.
Vanhoja sieluja, joogeja, munkkeja, fakiireita.
Erilaisuuksia, todellisia, tuntevia, hereilläolevia.
60 -vuotias on nukkunut 20 vuotta elämästään.
(Apua - montako vuotta minä?)
Samia ennen joku väitti, ettei ole nukkunut kolmeen päivään sekuntiakaan.
Oli aika virkeä ollakseen kuollut!
------------------
Ajattelen Samia ja Samin isää.
poikaa ja isää.
Nettiaikaa, sotaa.
Markkoja, nallekarkkeja.
Tupua, Hupua ja Lupua.
Pääsiäisnoitia.
Noitia, fakiireita.
-----------------------------
Ajattelen minua, ikää, vuosia, tosia asioita.
Mielikuvituksen rajoja, valheita joita en siedä.
Kirjoittajaminä ja arkiminä.
Kaksi minää, useampia rooleja.
Ajattelen henkilöitä, joilla on kymmeniä miniä,
eikä yhtään pysyvää.
Hauskoja monikkoja.
-------------------
Ajattelen Annikkia, joka on täällä varmasti,
eikä missään ruumiissa enää.
Onnia, joka makaa jalkopäässä,
eikä hauku enää koskaan.
Tuhkaa Porissa, Tampereella, uunin päällä,
pönttöuunissa.
Saa minutkin polttaa -
mutta älkää vielä!
Vastasyntyneen pää poksahti kammottavasti
Nepalissa, kun polttivat.
-------------
Ajattelen, kuinka paljon on tosia lauseita,
ilmeitä, sanoja jotka merkitsevät jotain,
jotka punnitaan lihatiskillä.
Kuinka paljon viattomuutta, vankkumattomuutta,
uskallusta, päähän potkittuja.
-------------
Ajattelen, että olisi hyväksi nukkua vähän.
Jaksaa aamulla ajatella Samia ja Samin isää,
heinäkuun viittätoista, tätä vuotta.
Kaikkia jotka tulevat ja menevät,
jäävät muistiin näkyvinä.
Samin verestäviä silmiä, isän kaunista katsetta.
Kahta tuntia elämästäni, spontaanina,
mitään pelkäämättä, ketään kumartamatta.
Mistä tulee voima ja väkevyys -
mistä tosi kokemus, kun sitä tarvitaan?
Sami kysyy, pidänkö häntä hulluna.
Minä käsken katsomaan silmiin.
Katsomme silmiin.
(Isäkin katsoo.)
Ei, et sinä hullu ole, sinulla on vain vakavia terveydellisiä ongelmia.
Minä kasvoin hullujenhuoneella, olen jäävi.
"Kokkareisia ajatuksia päässä", sanoo poika.
--------------------------
Ajattelen Samia ja Samin isää.
Riikkaa, Ristoa, minua.
Vanhoja sieluja, joogeja, munkkeja, fakiireita.
Erilaisuuksia, todellisia, tuntevia, hereilläolevia.
60 -vuotias on nukkunut 20 vuotta elämästään.
(Apua - montako vuotta minä?)
Samia ennen joku väitti, ettei ole nukkunut kolmeen päivään sekuntiakaan.
Oli aika virkeä ollakseen kuollut!
------------------
Ajattelen Samia ja Samin isää.
poikaa ja isää.
Nettiaikaa, sotaa.
Markkoja, nallekarkkeja.
Tupua, Hupua ja Lupua.
Pääsiäisnoitia.
Noitia, fakiireita.
-----------------------------
Ajattelen minua, ikää, vuosia, tosia asioita.
Mielikuvituksen rajoja, valheita joita en siedä.
Kirjoittajaminä ja arkiminä.
Kaksi minää, useampia rooleja.
Ajattelen henkilöitä, joilla on kymmeniä miniä,
eikä yhtään pysyvää.
Hauskoja monikkoja.
-------------------
Ajattelen Annikkia, joka on täällä varmasti,
eikä missään ruumiissa enää.
Onnia, joka makaa jalkopäässä,
eikä hauku enää koskaan.
Tuhkaa Porissa, Tampereella, uunin päällä,
pönttöuunissa.
Saa minutkin polttaa -
mutta älkää vielä!
Vastasyntyneen pää poksahti kammottavasti
Nepalissa, kun polttivat.
-------------
Ajattelen, kuinka paljon on tosia lauseita,
ilmeitä, sanoja jotka merkitsevät jotain,
jotka punnitaan lihatiskillä.
Kuinka paljon viattomuutta, vankkumattomuutta,
uskallusta, päähän potkittuja.
-------------
Ajattelen, että olisi hyväksi nukkua vähän.
Jaksaa aamulla ajatella Samia ja Samin isää,
heinäkuun viittätoista, tätä vuotta.
Kaikkia jotka tulevat ja menevät,
jäävät muistiin näkyvinä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja niille, jotka ovat tulleet itsekseen.
"Yksin niinkuin kuolemasta
katson ylös, silmiin lasta.
Lasta itsessäni.
Lähden metsään, rinteelläni
aukiolla juon.
Kun tulet luo,
et tapaa nukkumasta.
Kun löydät polkuni
saviruumiini vaihdan kanssasi."
Kiitos ja hyvää yötä jonnekin korkealla, ruumiini ulottuviin tai astraaliin!
lue ja kirjoita lisää!
Tänään minä toivotan Sinulle ...
Rauhallista yötä !
Ajattelen, miltä tuntuisi olla ajattelematta.
Ajattelen nappia, jonka painalluksesta
kaikki ajatukset katoavat.
Voin juoda pääni täyteen ja nukkua
nousta aamulla pöhnässä, laahustaa vessaan.
Unohtaa kaikki ajatukseni
kunnes ne laukkaavat ja laukkaavat
kuin villihevoset aroilla.
Ja minä ajattelen miestä jonka sormet olivat poikki.
Miestä, joka kuoli sillan alla pakkaseen,komea nuorukainen,
kesti kaikki sotien kauhut ja silti
kuoli sillan alla pakkaseen.
Ihmiset vain kohauttelivat olkapäitään,
mitä se minulle kuuluu, mikä lie holisti.
Ajattelen kaikkia niitä, jotka ovat nukkuneet ikiuneen.
Niitä, jotka eivät koskaan nähneet kännykkää, heinäpaaleja,
televisiota, tietokoneita, pyykinpesukoneita ...
Silti he elivät, olivat onnellisa tai onnettomia,
mistäpä minä tiedän.
Ajattelen päivällä näkemiäni poutapilviä, jotka muuttuivat
ihmishahmoiksi ja olin näkevinäni vanhan kuninkaan,
nyrkkiä heristävän kuninkaan, joka varoitteli jostakin.
Ulkona tuulee ja sataa. Heinäkuun kahdeskymmenes ensimmäinen.
Aamuun on aikaa, ukkonen jyrisee .
Ajattelen aamua ja sitä pirunmoista hässäkkää, joka odottaa.
Liikaa ajatuksia, liian vähän unta.