Olemme lapseton aviopari 58-62 vuotta.Puolisoni on sairastunut vakavasti, elinaikaa on kerrottu olevan alle puoli vuotta. Meillä on keskinäinen testamentti, jossa määrätään, että leski saa omistusoikeuden ensinkuolleen osuuteen asunnosta sekä erikseen määrättyihin omaisuuseriin mm tietty määrä pankkitalletuksia ja arvo-osuuksia.
Molempien kuoltua kummankin puolison osuus omaisuudesta jaetaan määrätyllä tavalla sukuhaarojen kesken. Koska avioehtosopimusta ei ole, saavatko mieheni perilliset lesken (= todennäköisesti minä) jälkeen osan omaisuudestani?
Olen varakkaampi.
Molempien kuoltua kummankin puolison osuus omaisuudesta jaetaan määrätyllä tavalla sukuhaarojen kesken. Koska avioehtosopimusta ei ole, saavatko mieheni perilliset lesken (= todennäköisesti minä) jälkeen osan omaisuudestani?
Olen varakkaampi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Varakkaamman puolison ei tarvitse luovuttaa tasinkoa, joten se tulee mainita osituksessa ja siten saat pitää oman omaisuutesi.
Milloin tämä ositus tulisi suorittaa?
Hetikö perunkirjoituksen yhteydessä vai riittääkö elinaikanani? Entä jos ositusta ei ehdittäisikään suorittaa ?
Jos ymmärsin oikein, keskinäisessä testamnetissanne on määrätty, miten omaisuuden kanssa menetellään sen jälkeen, kun kummatkin teistä on kuollut.
Tässä tilanteessa toisen teistä kuollessa ei tarvitse tehdä mitään ositusta vaan sitten, kun leskikin kuolee omaisuus jaetaan testamentissa olevien määräysten mukaisesti.
Eikö ositus pitäisi tehdä ainakin paperilla jotta saadaan selville paljonko omaisuutta siirtyy perintöä ja kuinka paljon avioehdon mukaan.
Perintönä saadusta omaisuudestahan maksetaan perintövero ja avio-oikeudella saadusta ei veroa makseta. (olihan näin???)
Miten muuten se verottaja tietää paljonko veroa se määrää.
Kysymyksestä selviää:
"Meillä on keskinäinen testamentti, jossa määrätään, että leski saa omistusoikeuden ensinkuolleen osuuteen asunnosta sekä erikseen määrättyihin omaisuuseriin mm tietty määrä pankkitalletuksia ja arvo-osuuksia." Puoliso ilmoittaa lisäksi, että hän on puolisoaan varakkaampi ja että heillä ei ole avioehtosopimusta.
Mitään ositusta lesken perintöveron määräämiseksi ei ole tarpeen suorittaa. Leski pitää oman omaisuutensa ja maksaa perintöveron siitä omaisuudesta, joka testamentillä on hänelle määrätty. Ennen veron määräämistä veronalaisesta omaisuudesta tehdään ns puolisovähennys,joka on 6.800 euroa.
Joo tosiaan luinpas vähän huonosti. Koska leski on varakkaampi (eikä kuolinpesälle tarvitse maksaa tasinkoa) niin kaikki mieheltä saatu on perintöä eikä avio-oikeuden johdosta saatua.
Mutta senverran vielä intän ;-) että eikös puoliso saa tässä tapauksessa kaiken miehen omaisuuden ei vain testamentissa määrätyn.
Ja vasta sitten molempien puolisoiden kuoltua se menee sukulaisille kuten testamentissa (toissijaismääräys???) on sanottu. Vai kenelle se kuolleen muu kuin puolisolle testamentattu omaisuus menisi ennenkuin toinen puoliso on kuollut????
Tällöinhän leski aluksi perii kaiken ja siitä määrätään perintövero. Ja kun leski kuolee niin määrätään sukulaisille menevästä omaisuudesta perintövero uudestaan.
Mutta tosiaan jokatapauksessa ositusta ei tarvita kun saatu perinnön määrä voidaan jokatapauksessa laske ilman ositusta.
Ellei testamentista muuta johdu, perii leski lapsettoman puolisonsa. Tässä tapauksessa, näkemättä testamenttia, näyttää testamentista kuitenkin johtuvan, että leski perii vain tiettyjä testamentissa määrättyjä omaisuuseriä puolisoltaan (=puolison omistama osuus asunnosta, rahavaroja ja arvo-osuuksia). Kaikki muu puolisoiden omaisuus menee omistusoikeuksin testamentissa mainituille sukulaisille. On ilmeistä, että viimemainittua omaisuutta rasittaa lesken hallintaoikeus. Tämä on tavanomaisesti käytetty järjestely, jos puolisoiden omaisuuteen kuuluu mm vapaa-ajanasunto, jota ei ole tarkoituskaan realisoida vaan siirtää suvussa eteenpäin. Tälläs aavutetaan huomattava verotuksellinen hyöty, koska perintöveron maksaakin perinnönsaava sukulainen ja sitä pienentää lesken hallintaoikeus.
Aina on kuitenkin niin, että perintöverojen minimointi ei voi olla kaikien tarkoitus, kyllä yhmissuhteiden on toimittava. Eihän voi olla tarkoitus, että senioripäivillään joutuu riitelemään esim vapaa-ajanasunnon käytöstä.
Pidän tässä tilanteessa hyvänä lisäksi sitä, että leskelle annetaan testamentilla omistusoikeus ensinkuolleen osuuteen vakinaisesta asunnosta. Tämä mahdollistaa lesken yksin päättä mahdollisesta vakinaisen asunnon myynnistä siirtyäkseen toiseen senhetkistä tarvettaan vastaavaan asunttn.
Kiitos vastauksista. Asia tuli selväksi.
Menimme naimisiin -82 kaksi lapsetonta leskeä,nyt mieheni kuoltua näyttää käyvän niin, että hänen ensimäisen puolison suku perii puolet omaisuudesta vaikka meillä on testamentti. Miehelläni ei ollut ensimäisen vaimon kanssa mitään sopimusta ja omaisutta ei ole ositettu silloin kun menimme naimisiin. Koska tila on pieni ja hänen elämisensä tulot tuli tilalta. Ei tunnu hyvältä.