Mikä nykyajan vanhempia vaivaa, kun eivät jaksa
jälkikasvujuaan hoitaa ? On kaikenmaailman tuet ja terapiat, päivähoidot, kerhot ja harrastamismahdollisuudet.
Elämä vain on heille niin kamalan raskasta.
Miten mummot ja papat ennenvanhaan jaksoivat, pienissä
mökeissään, ilman mukavuuksia ?
Ottaisitko kotiisi vieraan, moniongelmaisen lapsen/nuoren?
Uskoisitko voivasi kasvattaa hänestä tasapainoisen aikuisen ?
Aloitus on tietenkin tulenarka keskustelunaihe ja se
tietenkin poistetaan, kysynpähän nyt kuitenkin.
jälkikasvujuaan hoitaa ? On kaikenmaailman tuet ja terapiat, päivähoidot, kerhot ja harrastamismahdollisuudet.
Elämä vain on heille niin kamalan raskasta.
Miten mummot ja papat ennenvanhaan jaksoivat, pienissä
mökeissään, ilman mukavuuksia ?
Ottaisitko kotiisi vieraan, moniongelmaisen lapsen/nuoren?
Uskoisitko voivasi kasvattaa hänestä tasapainoisen aikuisen ?
Aloitus on tietenkin tulenarka keskustelunaihe ja se
tietenkin poistetaan, kysynpähän nyt kuitenkin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ikäluokkamme lapset ovat saaneet lapsia, heille annetaan samaa, kuin itse ollaan saatu, eli ei mitään.
yleistystä puhua "nykyajan vanhemmista" yhtenä joukkona. Suurin osa hoitaa leiviskänsä riittävän hyvin, kuten aina ennenkin.
Päihteiden käyttö lieveilmiöineen lienee suurin huostaanottojen syy? Sijaiskotien tarve on räjähtänyt käsiin ja mediassa ainakin päihteet esitetään ykkössyynä. Viime aikoina on ollut esillä nimen omaan äitien päihteiden käyttö.
Minulla on joitakin yhteyksiä sijaisvanhempiin ja sitä kautta saamani tieto olisi se, että sijoitettavilla lapsilla on runsaasti psyykkisä, sekä synnynnäisiä, että traumaattisia ongelmia ja häiriöitä. Synnynnäiset fae ja fas (sikiöaikaisen alkoholille altistumisen tuottamat kehityshäiriöt) ovat tietenkin parantumattomia. Ne eivät ole ainoa ongelma kuitenkaan. Vauvoja myös kohdellaan erittäin huonosti ennen huostaanottoa.
Kun lapsi sitten sijoitetaan muualle, hän tuo mukanaan nuo ongelmat. Kasvatustyö on usein vaikeaa ja raskasta. Olisi kohtuutonta odottaa, että sijaisvanhemmat pystyisivät "kasvattamaan" tasapainoisen aikuisen. Riittävän hyvän lapsuuden tarjoaminen mielestäni riittää. Ihan kuin muillekin lapsille: rakkautta, rajoja ja yksilöllisten piirteiden huomiointia (vaikka se tarkoittaisikin fas-lapsen elämänpituista tukemista).
Fab-Fam, nuoruusaikainen pappa-mummo syndrooma.
Kun oikein otti kakarat patiin niin vei ne sinne.
Siellä ne elivät, viikon, kuin Ellun kanat.
Ja jaksoivat taas jokusen kuukauden kotona.
Sitä sai sitten kestää kuinka ihania iso-vanhemmat ovat ja kuinka vanhemmista on voinut tulla noin pashoja.
Noh, se oli helppoa kestää.
Nykyään juoksevat nuo Fab-Fam ulkomaanlomilla tai on kesämökkinsä täynnä vieraita. Liekö viisastuneet?
että isovanhempien voimakkaampi panos jeesaisi nuorta paria nykyäänkin jaksamaan paremmin? Voihan se olla. Noissa huostaanottotapauksissa taidetaan usein olla kyllä sellaisissa elämänkuvioissa, ettei siinä enää mummi ja ukki paljonkaan auta. Syitä ja seurauksia pitäisi lähteä etsimään sen ongelmavanhemman kehityksestä. Mutta siitä minä en sinänsä halua kovin paljon lausua...
Alkuperäiseen kysymykseen vastaan vielä, että nyt 50-iässä luulisin olevani kyllin kypsä sijaisvanhemmaksi, mutta kun mietin millainen vanhempi olin omilleni, niin tuskin olisin 30-40 v välillä ollut tarpeeksi kypsä hoidellakseni sijoitettuja moniongelmaisia kersoja.
Tätäkin palstaa lukiessa huomaa että vanhukset vaeltavat sinne sun tänne.
Vaikka tilanne on toivoton niin olisi, joskus, hauska huomata että tänne kirjoittelisi ihan oikea, naimisissa oleva, pariskunta.
Luulen kyllä että heille on oma palstansa.
Täällä on vain yksiköt, ja nekin parisuhde-elämään kyllästyneet.
Pätkääkään en usko että yksikään, tänne kirjoittava, parisuhteessa elävä, on onnellinen.
tai ihan pienen voisin ottaakin, - ja sitten kun olen eläkkeellä otan, jos saan, kesälapsia, niin olen ajatellut.
Mutta, - kamalaa on lukea kun vauvojakin jo jätetään heitteille, että päästään kapakkaan juhlimaan, - ei mee minun kaaliin ei..
Olisiko tasa-arvo ajattelu mennyt jo niin pitkälle etteivät edes naiset/äidit voi uhrata omaa vapaa-aikaansa edes lapsilleen. Mielletäänkö jo lapsikin kesäkissaksi, sellaiseksi leluksi, jonka voi hylätä kun ei enää huvita...
Monella ja kai suurimmalla osalla meijjän ikäisistä on ollut itsestään selvyys että ainakin äiti pitää lapsista huolen, ja tietysti joissain tapauksissa päinvastoin isäkin.
me, lapseton, jo vanhuutta lähentelevä pariskunta.
Eivätkä kyllä ole mitenkään "otettavissa".
Tuttavaperhe "otti" aikanaan, sen semmoisetkin tarkastukset piti läpäistä, mikä on, totta kai, vain hyvä asia.
Ei taitaisi olla monikaan isä ja äiti, jos omia lapsia suunnittelevien pitäisi sama läpikäydä.
Vaikeaa oli heillä aikoinaan, nyt on lapsesta tullut jo aikuinen.
Siis olenko nyt ymmärtänyt väärin koko sijaiskotijutun? kirjoitat näin "Ottaisitko kotiisi vieraan, moniongelmaisen lapsen/nuoren?
Uskoisitko voivasi kasvattaa hänestä tasapainoisen aikuisen ?"
Eikö sijaiskoti ole vain turvapaikka lapsille joiden vanhemmilla on ongelmia?
Nämä ongelmanuoret ja -lapset hehän saavat aivan eritasoista hoivaa aivan eripaikoissa, eikös vain?
On ollut kovin ahkerat vanhemmat, aina töissä...tv on ollut kasvattajana, entisaikaan on turha edes vedota.
Nyt nämä meidän lapsemme eivät osaa kotileikkejä nuoriensa kanssa, koska emme sitä ehtineet opettaa.
On talot, tavarat, kesämökit jne...Katsotaanpa peiliin!
Monikaan tämänpäivän murkkuikäisen vanhemmat , eli meidän lapsemme ei tiedä miten perhettä eletään, ja se valtava työnpaljous jatkuu....
Miten osaisivat tiedostaa yhtikäs mitään, ennenkuin ollaan vaikeuksissa?
Tämän päivän lapsilla on moninkertaisesti enemmän vaaroja kuin meillä aikanaan, ollaan vaan menty kehityksen kelkkaan.
Enpä ottaisi, se vaatii todella ammattitaitoiset ihmiset korjaamaan vauriot, en kykenisi niin vaativaan tehtävään.
Peilistä näkyy totuus!
kenenkään kakruja kotiini räyhäämään.
Ite olen omani joutunut/saanut kasvattaa, vaikeuksienkin keskellä.
En kanna syyllisyyttä siitä että, olen tehnyt paljon töitä jotta lapsillani
olisi sitä, mitä mulla ei koskaan ollut!
On niitä vaaroja ennenkin ollut, mutta tuntuu että nykyihmisille elämän täytyy
olla pelkkää onnea ja helppoutta.
Mummoille ja papoille ollaan työntämässä kakruja joka viikonloppu jotta saadaan
rentoutua ja " hoitaa" parisuhdetta ?
Kyllä sijaiskodin puitteet ja ihmissuhteet syynätään hyvinkin tarkkaan, ennen kuin
lasta/nuorta sijoitetaan perhehoitoon ja niin, koulutus täytyy olla.
Tiedän tästä asiasta, koska olen ollut perhekotitoiminnassa mukana, ei
tarvi kenenkään alkaa vänkäämään vastaan.