Minä ja veljeni olemme lapsettomia, sisarellani on kaksi lasta, yksi oma, yksi adotoitu.
Perheellämme on jakamaton, oman isäni kuolinpesä, jossa siis osakkaana leski (50%) ja me kolme sisarusta. Pesää ei ole jaettu, koska kellään meistä ei ole varaa lunastaa yksin kahta pesään kuuluvaa arvokiinteistöä, joita emme halua myydä. Muutoin pesään kuuluu jonkin verran arvopapereita ja -esineitä, mutta erityisen rikas se ei ole.
Sisareni lapset ovat jo ajat sitten osoittaneet, etteivät välitä suvun perinneomaisuudesta. Toinen asuu ulkomailla, ja on ilmaissut, ettei Suomen omaisuus häntä kiinnosta. Toinen on ollut ehdonalaisessa vankeudessa, saattaa olla nytkin, en tiedä. On päihdeongelmainen, koulut kesken, viihtyy yhdessä työpaikassa max 2kk. Murtautuu vanhempiensa kotiin jatkuvasti, teettää heidän talonsa avaimia kavereilleen, ajelee päihtyneenä ajokortitta jne. Tätä on jatkunut jo lähes kymmenen vuotta, joten en kirjoita tätä päähänpistosta.
Mitkä ovat mahdollisuuteni estää oman perintöosuuteni ja etenkin kiinteistöjen päätyminen näiden kahden minut perivän käsiin? Onko minkäänlaista? Mieluummin siirtäisin oman osuuteni esim. serkkuni lapsille, tai jopa lahjoittaisin sen hyväntekeväisyyteen, kuin näille kahdelle, joista toista ei kiinnosta ja joista toinen tuhoaa muutamassa kuukaudessa, vuosisadan työn ja tuskan tuloksen.
Lakiosuuksia ei voi välttää, mutta millaisen paperin kirjoitan, että he saavat mahdollisimman vähän? Myös äitini ja veljeni haluavat kirjoittaa samanlaisen paperin. Entä onko merkitystä sillä, tehdäänkö paperit äitini vielä eläessä? Pesä tullaan jakamaan lopullisesti hänen kuollessaan.
Kiitos jos joku osaa antaa edes osviittaa.
Perheellämme on jakamaton, oman isäni kuolinpesä, jossa siis osakkaana leski (50%) ja me kolme sisarusta. Pesää ei ole jaettu, koska kellään meistä ei ole varaa lunastaa yksin kahta pesään kuuluvaa arvokiinteistöä, joita emme halua myydä. Muutoin pesään kuuluu jonkin verran arvopapereita ja -esineitä, mutta erityisen rikas se ei ole.
Sisareni lapset ovat jo ajat sitten osoittaneet, etteivät välitä suvun perinneomaisuudesta. Toinen asuu ulkomailla, ja on ilmaissut, ettei Suomen omaisuus häntä kiinnosta. Toinen on ollut ehdonalaisessa vankeudessa, saattaa olla nytkin, en tiedä. On päihdeongelmainen, koulut kesken, viihtyy yhdessä työpaikassa max 2kk. Murtautuu vanhempiensa kotiin jatkuvasti, teettää heidän talonsa avaimia kavereilleen, ajelee päihtyneenä ajokortitta jne. Tätä on jatkunut jo lähes kymmenen vuotta, joten en kirjoita tätä päähänpistosta.
Mitkä ovat mahdollisuuteni estää oman perintöosuuteni ja etenkin kiinteistöjen päätyminen näiden kahden minut perivän käsiin? Onko minkäänlaista? Mieluummin siirtäisin oman osuuteni esim. serkkuni lapsille, tai jopa lahjoittaisin sen hyväntekeväisyyteen, kuin näille kahdelle, joista toista ei kiinnosta ja joista toinen tuhoaa muutamassa kuukaudessa, vuosisadan työn ja tuskan tuloksen.
Lakiosuuksia ei voi välttää, mutta millaisen paperin kirjoitan, että he saavat mahdollisimman vähän? Myös äitini ja veljeni haluavat kirjoittaa samanlaisen paperin. Entä onko merkitystä sillä, tehdäänkö paperit äitini vielä eläessä? Pesä tullaan jakamaan lopullisesti hänen kuollessaan.
Kiitos jos joku osaa antaa edes osviittaa.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Osviittaa näin aluksi.
Koska sinä ja veljesi olette lapsettomia, niin sisaresi lapset eivät peri teitä, eikä heillä ole oikeutta lakiosaan. Testamentilla voitte määrätä omasta osuudestanne kenelle hyvänsä.
Ongelmana on äitinne, jonka rintaperillisenä sisaresi hänet perii oman osuutensa verran ja hänellä on oikeus lakiosaan, vaikka äitinne tekisi testamenttin vain sinulle ja veljellesi.
iltatähti, eli jos ei ennenaikainen kuolo vie, niin on todennäköistä, että elän äitiäni ja sisaruksiani pitempään. Mieheni tietenkin perii minut jos kuolen ennen häntä, mutta entä jos miehenikin kuolee ennen minua? Eivätkö silloin nimen omaan sisareni lapset peri minut?
Sen ymmärrän, että äitini tilanne on kinkkinen, koska ns. hulttiopoika on suoraan alenevassa polvessa. Äitini jänkää vastaan, että poikahan on adoptoitu, eikä hän ole antanut siihen suostumustaan, mutta sitä tuskin laki ottaa huomioon`?
Äitini ei missään nimessä halua tehdä sisartani perinnöttömäksi. Onko mahdollista, että sisar perii sen minkä laki määrää, mutta että hänet aikanaan perivältä lapseltaan evätään perintäoikeus tiettyyn suvun kiinteistöön?
Siis voiko isoäiti määrätä, että tytär perii kiinteistön elinajakseen, mutta hänen kuoltuaan kiinteistön omistus ei periydy hänen lapsilleen, vaan perintökaaressa seuraavalle?
peri sinun miestäsi. Teillä kannattaa olla keskinäinen testamentti, ettei miehesi suku pyri osingoille hänen jälkeensä, varmistaa ainakin sen.
Siinä voidaan myöskin määritellä, miten sitten teidän molempien muuttaessa yläkertaan omaisuus jaetaan.
Ja mielestäni äitisi voi testamentillä määritellä juuri sen mitä tapahtuu sen omaisuuden kanssa, jonka tämä sisarus jolla on lapsia perii, tapahtuu sisaren kuollessa.
Muistelen että olen joskus selannut netissö nöitö valmiita mallilomakkeita testamentin tekoon esimerkiksi.
Eli siis jos kaikki muut ovat kuolleet (äitini, veljeni, sisareni ja mieheni) ja minä kuolen, niin eikö koko omaisuuteni menekään sisareni lapsille? Eikö siis myös mieheltäni perimäni osuus myös mene heille?
Onko siis mahdollista, että sisareni voisi periä äitini, mutta äitini voisi kieltää tämän osuuden siirtymisen sisareltani yhdelle lapsenlapselle? Näinhän hulttiopoika jäisi ilman rintaperillisen lakiosuutta. Mahdollista?
Kysyisin myös, kuinka voi olla mahdollista, että tämä hulttiopoika perii monelta suunnalta? Hän on jo perinyt molemmat biologiset vanhempansa (ne metsät juotiin parissa vuodessa, sehän tässä pelottaakin), ja nyt hän sitten vielä perii meidän sukumme. Kannattaa olla adoptiolapsi!
Perinnöttömäksi painavalla syyllä. Erittäin painavat syyt oikeuttavat perinnömäksi jättämiseen. Kuullostaa että saattaisi syyt löytyä. Painavat syyt ovat yleensä rikollinen toiminta joka kohdistuu perittävään. Muitakin varmaan löytyyy mutta tuo on erityisen painava; eli hulttiopoika on varastanut äidiltään jne.
Ainoastaan lapsilla on oikeus lakiosaan.
Jos olette lapsettomia niin voitte testamantata omaisuutenne kenelle tahansa.
Mikäli ette tee testamenttia niin omaisuutesi menee ensin äidillesi tai jos hän on kuollut, hänen lapsilleen tai lapsenlapsenlapsilleen.
Äitisi pystyy omassa testamentissaan määräämään mitä omaisuutta kukin saa, esim. kenelle maatila jää. Pystyy myös antamaan hallintaoikeuden jälkeenjääville, jolloin perintövero putoaa noin puoleen.
Suuri ongelma teidän tapauksessanne on perintövero joka vähänkään isommasta sivuperinnöstä on lähes kolmasosa. Tämänkin pystyy välttämään jos edes hieman näkee vaivaa.
viimeiseksi, eli äitini, mieheni, sisareni ja veljeni ovat kuolleet. Kuka silloin perii minut ellei sisareni lapset? Voinko tällaisessa tapauksessa evätä testamentilla kokonaan toisen sisarenlapsen perimisoikeuden?
Tärkein kysymys: Kun äitini kuolee, me kolme lasta perimme hänet, myös sisareni. Oleellinen kysymys on, voiko äitini tehdä sellaisen testamentin, että sisareni perii hänet normaalisti , mutta että suvun kiinteistö ei aikanaan siirry sisareni toiselle lapselle vaan äitini esittämälle taholle, esim. serkulleni tai serkkuni lapselle? Toisin sanoen sisareni perii äitinsä, mutta sisareni äidiltään perimä omaisuus ei aikanaan siirry hänen lapselleen? Sisareni luultavasti vastustaa tätä ajatusta. Pystyykö äitini tekemään mitään?
Perintöveroasia voidaan hoitaa vasta kun tämä asia on selvitetty.
Jos sinulla ei ole lapsia niin sinulla on oikeus testamentata omaisuutesi kenelle tahansa, vaikka rotukissayhdistykselle. Kukaan ei mahda mitään.
Miehelle testamenttaaminen on huono idea koska silloin menee yhdet isot perintöverot lisää, sen sijaan kannattaa antaa elinikäinen hallinta- ja käyttöoikeus joka on käytännössä sama asia.
Pientä huomiota kannattaa kiinnittää siihenkin että lopulliset perijät joutuvat maksamaan perintöveron heti vaikka eivät saa omaisuutta, joku lauseke "perintöverot saa maksaa pesän varoista" voi olla paikallaan.
Ymmärtääkseni äitisi ei pysty määräämään omaisuudesta kuolemansa jälkeen jos on sen sisarellesi testamentannut. Itse hoitaisin asian niin että testamentti menisi niille jotka tilan lopulta saavat ja sisarellasi (ja mieluiten kaikilla muilla suvun jäsenillä, jos tarvitaan kymmenen ihmisen suostumus joka asiaan niin tämä estää sooloilut) olisi elinikäinen hallinta- ja käyttöoikeus. Eli saa pitää kuten omaansa, saa kaikki tulot, maksaa kaikki menot, ei kuitenkaan saa hävittää omaisuutta.
Tietenkin sisaresi on oikeutettu lakiosaan joka on yksi kuudesosa äitisi omaisuudesta (muistelen että teitä on kolme), toivottavasti muuta omaisuutta on niin paljon että lakiosa voidaan maksaa siitä.
En ole juristi vaikka olen joutunut lakia lukemaan muista syistä.
Mikäli omaisuus on edes keskisuuri niin mene lakimiehen puheille, maksaa vähän mutta kannattaa. Printtaa nämä neuvot mukaan.
Toivottavasti näistä oli apua.
en kuitenkaan usko, että äiti suostuu tuohon, että siskolla olisi vain hallintaoikeus. Vaikka poikansa onkin hulttio, niin sisko on tehnyt niin paljon töitä perheen omaisuuden eteen, että ansaitsee oman osuutensa täysimääräisenä.
Kiitos kuitenkin tiedoista. Jos jollekin tulee vielä mieleen jotain, niin otan lisätietoa kiitollisuudella vastaan. Lakimies varmaan hommataan, kunhan nyt tässä ensin vähän selvitetään pakkaa.
Hieman sama ongelma itsellä.
Elinikäinen hallinta -ja käyttöoikeus kyllä aika paljon vastaa omistusoikeutta, voi vaan olla vaikeaa selittää ikääntyneelle sukulaiselle. Ainoa rajoitus on se ettei omaisuutta voi haaskata tai myydä.
Kuviosta on siis monia muunnelmia, jos hulttio halutaan savustaa pois niin annetaan perintö josta joutuu maksamaan heti vaikka 100.000 euroa veroja, perinnön saa sitten 20 vuoden päästä.
Pahin vaihtoehto tuossa on se, että antaa hulttion päästää sanelemaan ehdot.
Itselläni on veli joka hankki nuorena hullun peperit eikä koskaan ole kyennyt työntekoon. Nyt on riidellyt neljä vuotta äitini kanssa perinnöstä jonka isäni toivoi jäävän äidilleni, lisäksi vaatii äidiltäni kolmasosaa hänen omaisuudestaan ennelkkoperinnöksi.
Onhan tämä toisinaan aika surkeaa. Onneksi minun suvussani terveys on aina pettänyt ennenkuin järki.
>>Jos sinulla ei ole lapsia niin sinulla on oikeus testamentata omaisuutesi kenelle tahansa, vaikka rotukissayhdistykselle. Kukaan ei mahda mitään.>Miehelle testamenttaaminen on huono idea koska silloin menee yhdet isot perintöverot lisää>Ymmärtääkseni äitisi ei pysty määräämään omaisuudesta kuolemansa jälkeen jos on sen sisarellesi testamentannut.>Itse hoitaisin asian niin että testamentti menisi niille jotka tilan lopulta saavat ja sisarellasi (ja mieluiten kaikilla muilla suvun jäsenillä, jos tarvitaan kymmenen ihmisen suostumus joka asiaan niin tämä estää sooloilut) olisi elinikäinen hallinta- ja käyttöoikeus.
>>Mikäli ette tee testamenttia niin omaisuutesi menee ensin äidillesi tai jos hän on kuollut, hänen lapsilleen tai lapsenlapsenlapsilleen.>Äitisi pystyy omassa testamentissaan määräämään mitä omaisuutta kukin saa, esim. kenelle maatila jää. Pystyy myös antamaan hallintaoikeuden jälkeenjääville, jolloin perintövero putoaa noin puoleen.>Suuri ongelma teidän tapauksessanne on perintövero joka vähänkään isommasta sivuperinnöstä on lähes kolmasosa.
Näyttää siltä että olet lakimies / lakinainen ja vieläpä varsin asiantuntematon
Todellakaan lapsettoman naisen perintö ei mene leskelle, paitsi tasinko.
Ellei testamentissa ole niin määrätty.
Toisesta osasta tekstiä olen melko samaa mieltä, näissä jutuissa pitää yrittää potkaista riitainen osapuoli pellolle niin nopeasti kuin mahdollista.
Kolmas osuus on melkein totta ja voimme olla jopa samaa mieltä. Jos sisarenlapsia tai edes ohikulkevia mustalaisia on riittävästi niin ei ole pelkoa perintöverosta.
"Todellakaan lapsettoman naisen perintö ei mene leskelle, paitsi tasinko.
Ellei testamentissa ole niin määrätty."
Voisitko ystävällisesti kertoa enemmän tästä väitteestä? Miten perinnönjako sinusta menee?
Ihmisen, jolla ei ole rintaperillisiä (=lapseton) perii hänen AVIOPUOLISONSA yksin. tähän ei tarvita minkäänlaista testamenttia.
>>Todellakaan lapsettoman naisen perintö ei mene leskelle, paitsi tasinko.
Ellei testamentissa ole niin määrätty.
Oletetaan, että äitini ja veljeni ovat kuolleet. Mieheni myös. Jos teen testamentin vaikka Pelastusarmeijalle, niin kuuluuko vielä hengissä olevalle sisarelleni (ja sitä kautta aikanaan hänen lapsilleen) vielä lakiosuus?
>>Oletetaan, että äitini ja veljeni ovat kuolleet. Mieheni myös. Jos teen testamentin vaikka Pelastusarmeijalle, niin kuuluuko vielä hengissä olevalle sisarelleni (ja sitä kautta aikanaan hänen lapsilleen) vielä lakiosuus?>Oletetaan, että äitini ja veljeni ovat kuolleet.>Mieheni myös.
pitää kysyä moneen kertaan. Ja kun tässä välissä taisi vielä tulla aika asiantuntemattomia neuvojakin...
Tämä kohtaa hämmentää minua: "Kylläpä mahtaa. Jos ap. oli (ilman testamenttia) perinyt lapsettoman aviopuolisonsa, tämän toissijaisille perillisille kuuluu ap:n pesästä lähtökohtaisesti puolet. Tästä osasta ap. ei voi testamentilla pätevästi määrätä." Eli siis mieheni sukulaiset perivät minut myös vaikka kuolisin hänen jälkeensä? Aika epäreilua, kun sain häälahjaksi paperin - appivanhempien testamentin - jossa minut suljetaan ulos heidän perintölistaltaan. En voisi olla vähempää kiinnostunut heidän omaisuudestaan, mutta jännä, että tämä menee näin.
>>jännä, että tämä menee näin
mutka matkaan. Mieheni on ainoa lapsi. Serkuille sitten?
Säädöksen tarkoitus on, että lapsettoman avioparin omaisuus päätyy puoliksi kummallekin suvulle riippumatta siitä, missä järjestyksessä he kuolevat. Jos tällaista säädöstä ei olisi, niin lapsettoman avioparin kaikki omaisuus päätyisi viimeksi kuolleen sukulaisille ja ensiksi kuolleen sukulaiset eivät saisi mitään (koska lesken perintäoikeudessa ei ole minkäänlaista sijaantulosäännöstä toisin kuin muissa perintäluokissa). Se vasta epäreilua olisi.
ehdottomasti hyvä säädös. Nyt vain on niin, että appivanhempani ovat jo ns. heittäneet minut ulos perinnöstään, kun taas minun äitini haluaa ehdottomasti pitää mieheni mukana meidän perijälistassamme, koska hän on mieleinen vävy, josta kai jotain pelastajaakin odotetaan.
Karu totuus on kuitenkin se, että mieheni ei voisi olla vähempää kiinnostunut perheeni omaisuudesta, paitsi siinä mielessä, että minulle rakas kiinteistö pysyisi kasassa edes elinaikani, koska se on minulle rakas ja tärkeä.
Minä taas en halua mitään mieheni suvun omaisuudesta, josta on odotettavissa lihava riita. Se vain pikkaisen potuttaa, että testamentin sisältö - jossa siis minut suljetaan ulos - piti esittää juuri kun olimme menneet naimisiin. Ihmettelevät muuten kun en käy kylässä. :)
Tarkoitukseni ei ole hämmentää ajatuksiasi, koska perintökaari tuli varmaan selväksi nix naxin avulla.
Totesit edellä miehesi olevan ainoa lapsi ja että miehesi suvulle aikanaan kuuluva puolikas menisi hänen serkuillensa. Serkut eivät peri koskaan ilman testamenttia, mutta miehesi elossa olevat tädit ja sedät ovat miehesi perillisiä hänen vanhempiensa kuoltua.
Taisit mainita sisaresi "hulttiopojan" olevan adoptoitu ja perineen jo biologiset vanhempansa. Tämä viittaa ennen 1980 tehtyyn ja uudistamattomaan adoptioon.
Näin ollen sinun eläessä sisartasi pidempään, niin tämä "hulttio" ei voi periä sinua, eikä veljeäsikään, mutta sisaresi biologinen lapsi voi teidät periä.
Appesi ja anoppisi temppu evätä avio-oikeutesi ei sido miestäsi, eli voitte keskenänne tehdä millaisen testamentin haluatte. On kuitenkin hyvä muistaa, että emme kuole ikäjärjestyksessä.
>>Totesit edellä miehesi olevan ainoa lapsi ja että miehesi suvulle aikanaan kuuluva puolikas menisi hänen serkuillensa. Serkut eivät peri koskaan ilman testamenttia, mutta miehesi elossa olevat tädit ja sedät ovat miehesi perillisiä hänen vanhempiensa kuoltua.
Hulttiopoika on adoptoitu 2000-luvulla. Hän ehti sitä ennen lapsena periä kuolleet vanhempansa. Hän oli tuolloin sijaislapsi sisareni perheessä.
Olenkin arvellut, ettei appivanhempieni testamentilla ole kauheasti merkitystä. En ole viitsinyt sitä heidän kuullensa kuitenkaan kyseenalaistaa, sillä asia on ilmeisesti heille tärkeä. Minua taas ei voisi vähempää kiinnostaa heidän tuleva perintönsä, joten olen lähinnä yrittänyt unohtaa koko asian.
Kerrotko vielä kerran minulle tyhmälle, mitä keskinäinen testamenttimme auttaisi, ottaen huomioon, että kumpikaan ei ole kiinnostunut toisen perimästä omaisuudesta, ainoastaan yhteisestä omaisuudesta, ja siitä, että hulttiopoika saisi mahdollisimman vähän. Tämä on se ydinkysymys, ja olen vieläkin vähän sekaisin mitä kannattaisi tehdä, kun vastauksia on tullut niin monenelaisia.
Jos mieheni tädit perivät hänet, niin silloinhan aikanaan perintö menee mieheni serkuille. Ei silti, tämäkin asia on meille kummallekin aika yhdentekevä.
Pääasia tässä nyt on se, että tuo hulttiopoika perii ilmeisesti sen verran ison osan tilastamme joka tapauksessa, että tila on myytävä. Ja sitten hän juo ne rahat, eli omaisuutta jonka eteen vanhempani ja me muutkin olemme tehneet hirvittävästi töitä. Se tässä surettaa.
tuo keskinäinen testamentti tarkoittaa siis mieheni ja minun keskinäistä testamenttia.
>>Jos mieheni tädit perivät hänet, niin ...
vaivaa ja olen siitä kiitollinen. Edelleenkään en tosin tiedä ihan tarkalleen mitä pitäisi tehdä.
1. Minä ja veljeni teemme omat testamentit, joissa kiellämme omaisuutemme päätymisen sisarenpojallemme
- Ei auta, jos me, sisareni, äitini ja mieheni kuolemme hulttion kannalta "sopivassa" järjestyksessä
2. Äitini tekee testamentin, jossa sivuuttaa hulttion
- Ei auta, koska sisareni voi kumota tuon ja luultavasti tekeekin niin
3. Mieheni ja minun välinen keskinäinen testamentti
- ei auta, sillä sisaruksillani ja äidilläni on oikeus lakiosaansa mieheni kuoltua minun jälkeeni tai minun kuoltuani mieheni jälkeen
4. Kukaan ei tee mitään
- sama tulos kuin kohdissa 1-3
Näinkö se todella menee?
Teen tähän nyt yhteenvedon kaikista oikeista vastauksista, jotta asia helpompi käsitellä:
TILANNE ILMAN TESTAMENTTEJA:
Toisen teistä (sinä tai miehesi) kuollessa eloonjäänyt perii kaiken.
Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.
Eli jos miehesi on kuollut ensiksi, perii hänen sukuhaaransa puolet vain siinä tapauksessa, että hänen isänsä tai äitinsä on elossa. Jos hänen isä ja äiti eivät ole elossa, sinun perilliset perivät kaiken.
Jos sinä olet kuollut ensiksi, perii sinun perilliset puolet miehesi kuolessa vain siinä tapauksessa, että isäsi, äitisi, veljesi tai sisaruksesi tai heidän jälkeläisenä on elossa. Jos ainoa elossa oleva on "hulttiopoika", perii hän puolet. Miehen sukuhaara perii toisen puolen, vaikka siellä olisi vain sedät tai tädit elossa (eli sedät ja tädit todellakin perivät, MIKÄLI kyseessä on viimeksi kuolleen puolison sedistä ja tädeistä eikä lähempiä sukulaisia ole jäljelle). Jos miehelläsi ei ole perillisiä elossa, perii sukuhaarasi kaiken.
TESTAMENTTIEN VAIKUTUS
Voit testamentilla määrätä kaikesta muusta omaisuudestasi PAITSI jos miehesi kuolee ensin JA PERIT HÄNET ja sinun kuollessa hänen isänsä tai äitinsä on elossa, menee heille puolet pesästä. Miehesi kannalta tilanne on ongelmallisempi: jos kuolet ensin ja miehesi perii sinut, näyttäisi tosiaan siltä, että miehesi kuollessa puolet pesästä menee sinun toissijaisille perillisille (mahdollisesti hulttiopojalla), eikä siitä omaisuudesta voi testamentilla määrätä!
Teidän molempien pitäisi siis tehdä testamentti, jossa eloonjäänyt saat käyttö- ja hallintaoikeuden omaisuuteen toisen kuollessa ja omistusoikeus menee esim. serkkusi lapsille suoraan (jos sinne nyt se omaisuus lopullisesti halutaan päätyvän, tai oma puolikkaasi serkkusi lapsille ja miehen puolikas hänen halaumilleen sukulaisille). Tässä tapauksessa ette peri toisianne ja tämä teidän kannalta ikävä toissijaismääräys ei astu voimaan. Nix nax voisi vielä varmistaa, onko tämä oikea tulkinta.
Kaiken täällä oppimani mukaan tuo ei pidä paikkaansa, että toisen puolison eläessä jäljelle jäänyt puoliso perii vain puolet. Tuo pätee vain silloin, jos pariskunnalla on lapsia. Meillä ei ole.
Onhan se järkeenkäypääkin, että esim. minun äitini ei voi periä minun ja puolisoni yhdessä hankkimaa omaisuutta jos minä kuolen. Kyllä siinä vaiheessa puolisoni perii kaiken. Jos olisi lapsia, he toki perisivät puolet.
Tuosta on esimerkki ihan lähipiiristäkin noin kymmenen vuoden takaa. Lapsettoman tätini mies kuoli. Kyllä täti peri miehensä kokonaan, vaikka isoäiti oli vielä silloin hengissä. Tästä olen ihan satavarma, sillä lähiomaiseni hoitaa dementoituneen tätini asioita.
Minun ongelmani on nyt se, että oletetaan, että olen tuo lapseton leskitätini, niin kuinka täti voisi estää, etten esim. minä aikanaan peri häntä? Mutta tämä asia taitaa olla liian vaikea täällä ratkaistavaksi.
Lue teksti uudestaan. Kirjoitin "Toisen teistä (sinä tai miehesi) kuollessa eloonjäänyt perii kaiken". Loppu teksti ko. kohdassa koskee tilannetta, jossa te molemmat olette kuolleet.
Luin tosiaan liian hätäisesti, anteeksi.
Minulle ja varmasti miehellenikin sopii hyvin jos jomman kumman serkut tai heidän lapsensa perivät meiltä sitten mitä perivät. Siitähän tässä ei nyt päästä, että tila on pakko myydä. Olisimme tietysti toivoneet, että se voitaisiin säilyttää, mutta tilanteen ollessa tämä olisi levollista ajatella, että perijät edes käyttäisivät pilkotusta tilasta saamansa rahat jotenkin täysjärkisesti.
Odotan jos nix nax jaksaisi kerran vielä vastata. Olette olleet todella avuliaita, kyllä tämä tästä pikkuhiljaa selkenee. Kiitos sinulle!
>>Kaiken täällä oppimani mukaan tuo ei pidä paikkaansa, että toisen puolison eläessä jäljelle jäänyt puoliso perii vain puolet. Tuo pätee vain silloin, jos pariskunnalla on lapsia. Meillä ei ole.
tasingon ja peringön eron sentään ymmärrän. Luin tosiaan liian hätäisesti tuon ...:n kirjoituksen.
Ilmeisesti on niin, että oikeastaan mitään ei ole tehtävissä ellei ole selvänäkijä. Pitäisi tietää missä järjestyksessä kuolo korjaa tämän porukan.
Usko nyt ihmeessä nix naxin tekemä virheeni korjaus, että tässä teidän lapsettomien aviopuolisoiden jälkeen tehtävässä pesänne puolittavassa jaossa sivuperillisinä eivät olekaan puolisosi sedät ja tädit.
Näin ollen puolisosi vanhempien ja isovanhempien kuoltua vain sinun suvustasi löytyy pesänne sivuperillisiä. Juomisensa kanssa elossa pysyttelemällä hulttiopoika ja ulkomailla elelevä sisaresi tytär voivat aikanaan saada kaiken.
//Hulttiopoika on adoptoitu 2000-luvulla. Hän ehti sitä ennen lapsena periä kuolleet vanhempansa. Hän oli tuolloin sijaislapsi sisareni perheessä.//
Niinpä tietenkin tämäkin adoption vaihtoehto, eli vanhempiensa kuoltua adoptoitu poika perii vanhempiensa lisäksi myös sisartasi.
Koska ette puolisosi kanssa ole tippaakaan kiinnostuneet toistenne nykyisistä ja perintönä tulevista omaisuuksista, niin unohda keskinäinen testamenttinne. Ellei asia sinulle aukea, niin käykää yhdessä asiantuntijan luona tekemässä tahtonne mukaiset testamentit. Muista mahdollisuus, että kumpikin puoliso voitte rustailla niitä myös toistenne ja etenkin apeksiesi tietämättä.
Puolisoni ja minä olemme hyvin kiinnostuneita siitä, mitä minun isäni kuolinpesän omistamalle kiinteistölle tapahtuu. Tosin eri syistä. Minä tunnesyistä ja hän siksi, että tietää asian olevan minulle tärkeä. Puolisoni ei ole kiinnostunut perimään isäni kuolinpesää enkä minä ole kiinnostunut hänen vanhempiensa perinnöstä. Tämä on ihan eri asia kuin välinpitämättömyys.
Mieheni ei odota innolla sitä päivää kun hän periin omien vanhempiensa kiinteistön. Hänellä ei ole siihen tunnesidettä - toisin kuin minulla oman sukuni kiinteistöön- ja kokee sen pelkkänä rasitteena. Näin etenkin siksi, että osakkaita on useita ja heidät tuntien asiasta tulee aikanaan iso riita. Mutta emme siis rasita mieheni vanhempia näillä asioilla, koska he eivät sitä kestäisi.
Mieheni voi puolestani tehdä ihan millaisen testamentin haluaa minun tietämättäni. Tosin satun tietämään, ettei hän sitä tee.
Jospa lopetetaan tähän. Kannattaa olla hulttio. Kiitos kaikille!
Koska kyseessä lapseton aviopari, niin ei puoliso ole silti perillinen eikä mielestäni peri ilman keskinäistä testamenttia. Eihän aviopuoliso ole kuolleen puolison lapsi tai muukaan perillinen. Hän on yleensä ihan vieras ei edes mitään sukua, eikä mielestäni näinollen peri puolisoaan. Parempi kysyä lakimieheltä tai lukea netistä lakitekstiä.
Jos kuolleella ei ole rintaperillisiä (siis kyseessä on lapseton pari, eikä kuolleella ole lapsia myöskään aiemmista liitoista ja suhteista) niin hänen ainoa perijänsä on hänen aviopuolisonsa!
Ei tarvita mitään testamenttia. Puoliso perii jopa silloin jos pariskunnalla on avioehto! Siinä tapauksessa hän toki maksaa enemmän perintöveroa kuin muuten maksaisi; tietystikin vain siinä tapauksessa että kuolleen osapuolen omaisuus on suurempi.
Tämä on täysin selkeästi perintökaaressa sanottu, ei sitä tarvitse miltään lakimieheltä erikseen varmistaa.
Tätä perimäänsä omaisuutta saa puoliso aivan vapaasti hallita, käyttää, myydä, luovuttaa yms. yms. tarvitsematta tehdä mitään selkoa kuolleen muille sukulaisille. Nämä pääsevät osille vasta sitten kun tämä toinenkin osapuoli on kuollut.