Heissa.
Rotuehdotuksia kaivataan täälläkin.
Minulle on tärkeintä koiran luonne sekä käyttötarkoitus, mutta olisi upeaa jos siihen voisi yhdistää omaa silmää erityisesti miellyttävän ulkonäön.
Eli onko olemassa seuraavanlaista koiraa...
- pieni-keskikokoinen (max 50cm)
- miellyttämisenhaluinen (eli helppo kouluttaa)
- ei haukkuherkkä (saa ilmoittaa muttei räksyttää)
- ei riistaviettiä (nykyisen 50%ajurin kanssa menee hermot)
- ei liian pehmeä
- aktiivinen liikkuja (3-4h/vrk vähintään pitää jaksaa lenkillä)
- älykäs (vrt sakemanni/bortsu tms)
- ei jalostettu liian itsenäiseen työskentelyyn (ajuri)
- punaruskea väritys (voi olla puna-valkoinenkin)
- "koiran näköinen" (ei lyttykuonoa, typistyksiä, maata laahavia korvia tms)
Koirakokemusta siis löytyy saksanpaimenkoirista ja ajureista noin 15v ja tulevan hauvan kanssa harrastettaisiin mielellään agia ja tokoa sekä jälki olisi hauskaa myös.
Löytyykö? Kiitos :)
Rotuehdotuksia kaivataan täälläkin.
Minulle on tärkeintä koiran luonne sekä käyttötarkoitus, mutta olisi upeaa jos siihen voisi yhdistää omaa silmää erityisesti miellyttävän ulkonäön.
Eli onko olemassa seuraavanlaista koiraa...
- pieni-keskikokoinen (max 50cm)
- miellyttämisenhaluinen (eli helppo kouluttaa)
- ei haukkuherkkä (saa ilmoittaa muttei räksyttää)
- ei riistaviettiä (nykyisen 50%ajurin kanssa menee hermot)
- ei liian pehmeä
- aktiivinen liikkuja (3-4h/vrk vähintään pitää jaksaa lenkillä)
- älykäs (vrt sakemanni/bortsu tms)
- ei jalostettu liian itsenäiseen työskentelyyn (ajuri)
- punaruskea väritys (voi olla puna-valkoinenkin)
- "koiran näköinen" (ei lyttykuonoa, typistyksiä, maata laahavia korvia tms)
Koirakokemusta siis löytyy saksanpaimenkoirista ja ajureista noin 15v ja tulevan hauvan kanssa harrastettaisiin mielellään agia ja tokoa sekä jälki olisi hauskaa myös.
Löytyykö? Kiitos :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
walesinspingerspanielia ->http://www.springerspanielit.com/WSS/wsshistoriaa.htm
On toki hieman viettiä metsälle, mutta ei sen enempää kuin jackrusselilla tai mäyräkoirallakaan (useat rodut kun ovat yleensä historiassaan ollut metsästäjiä)
Eli kerron hieman "walesista"
- säkä sen 46-48 cm
- on mielyttämisen haluinen ja usein melko helppo kouluttaa kunhan pidät itsesi mielenkiintoisena
- ei suuren suurta riistaviettiä ylösajavana ja noutavana koirana (monet walesit pääosin seurakoiria nykyään), pystyy pitämään metsässä irti sillä jos walesi lähtee hieman tutkimaan, ei sen haku alue ole useinkaan 50 m kauempana
- ei haukkuherkkä, ilmoittaa, muttei räksytä
- ei liian pehmeä, kestää kovempaakin äänensävyä
- hyvin aktiivinen, jaksaa aikuisiällä touhuta koko päivän
- älykäs koira kun keksii mitä siltä pyydetään (mutta ei palveluskoiratyyppinen)
- pitää seurasta ja on aina siellä missä sinäkin
- punavalkoinen väritys
- koiran näköinen (kuva linkissä)
Muuta:
- tämä koira keksii tekemistä itse, jos ei omistaja sitä tarjoa
- tuottaa naurut jos toisetkin
- turkkia hieman siistittävä silloin tällöin (helppo opetella myös itse trimmaamaan)
- jälkeen soveltuu mainiosti
- agi ja toko riippuu yksilöstä (walesilla ei ole kovin pitkä keskittymiskyky -> lyhyet harjoitukset ja useita toistoja niin hauva oppii parhaiten), mutta olen saanut itse silloisen koirani kanssa suoritettua agiradan loppuun rivitalo alueella jossa paljon ärsykkeitä (kissoja, lapsia, toisia koiria, poroja) sekä käynyt koirakoulutuksessa, jossa paljon muita koiria. Kaikki riippuu koulutuksesta. Tee itsesi mielenkiintoiseksi.
Ristiriitaista on viestissäsi se, ettet halua riistaviettistä koiraa, mutta haluaisit harrastaa jälkeä ?
Walesia olen tosiaan joskus ajatellutkin :)
Todella kaunis koira. Siinä vaan mietityttää, että miten osaan kouluttaa niin erityyppistä koiraa kun tosiaan pk puolelta ainoastaan omaa kokemusta.
Tosin oppiihan sitä toki itsekkin muiden harrastajien opastuksella sitten kun se on ajankohtaista.
Mitä tuohon riistaviettisyyteen tulee ja jäljen harrastamiseen niin eipä sakemannejakaan voi järin riistaviettisiksi luonnehtia ja jälkeä harrastetaan niidenkin kanssa? Voinhan toki olla ihan hakoteilläkin kun jälkeä en itse ole koskaan harrastanut. Tokoa ja esinehakua vain.
Olet kyllä oikeassa, sakemannia käytetään jälkeen. Ehkä periaate on vain eri, spanieleilla kun on tarkoitus etsiä ammuttu riista (vaikka pääasiassa ovat vain ylösajavia koiria). Saksanpaimenkoirilla se menee varmaan enemmän juuri palvelustyylisiin tarkoituksiin (etsitään kadonnutta, tms)
Mutta jos pelkäät että koira karkaa mökillä riistan perään ei se walesin kanssa ole ongelma. Jos veden ääressä sorsan näkee, niin totta kai ui hetken perässä, mutta uskon että ei kauaa jaksa mielenkiinto säilyä kun sorsa lentää jo kaukana.
Ja tosiaan jos pihapiiristä aktiviteettia löytyy niin ei ole mitään ongelmaa (uimista, palloilua, noutoa, mitä vain jaksat keksiä). Ja jos pitkiä lenkkejä käyt mökillä, ei tuttu maasto enään niin paljoa jaksa kiinnostaa.
Koulutukseen saat apua kasvattajilta sekä muilta harrastajilta.
(pahoittelen että puhun vain walesista, mutta muista tässä mainituista roduista, minulla ei kauheasti ole kokemusta, joten muut kertokoot niistä itse lisää)
Niin tuosta jäljestä vielä.. miten se koulutus ja itse jäljestys eroaa mettäkoirilla ja palveluskoirilla? Osaiskohan kukaan kertoa?
Mutta joo, walesi on kyllä koira joka on aika napakymppi vissiin mun "vaatimuksiin" koska tuo agilitykin on sellainen laji, että ajattelin vain omaksi ja koiran iloksi harrastaa. Ei siis tarvi olla mikään huippu keskittymiskyky.
Lisäksi kiehtoo walesin erikoinen huumorintaju. Ei se ainakaan taatusti tylsä koira olisi?
Spanielien jäljestys (otettu suoraan spanieliliiton sivuilta)
Kokeen tarkoituksena ja ensisijaisena tehtävänä on arvioida koiran kykyä haavoittuneen riistaeläimen jäljestyksessä. Kokeessa pyritään mahdollisimman tarkasti jäljittelemään haavoittuneen riistaeläimen käytöstä ja koira-ohjaajaparin toimintaa mahdollisessa tosi tilanteessa
Jälki
Verijälki tehdään kokeessa naudan tai hirvieläimen verellä riistarikkaaksi tiedettyyn maastoon. Jäljen muoto, pituus ja ikä vaihtelevat koeluokan mukaan. Jälki tehdään maastoon verellä kastettua sientä perässä vetäen. Jokainen kokeeseen osallistuvat koira kilpailee omalla varta vasten sille tehdyllä jäljellä, joka kokeen alkaessa ao. koiralle arvotaan. Metsässä jälki on "piilomerkattu" sitten ettei koiran ohjaaja periaatteessa sitä kykene havaitsemaan. Jälki päättyy nk. kaatoon, joka yleensä on kuollut kani.
Jäljestystapahtuma
Jäljestystapahtumaan osallistuu n. 6 metrin jäljestysnaruun kytketty koira, koiran ohjaaja, tuomari sekä jäljen kulun tunteva opas, joka yleensä on tehnyt jäljen metsään. Koiralle osoitetaan jäljen alku, joka esittää riistan haavoittumispaikkaa tämän jälkeen koiran tulisi itsenäisesti seurata jälkeä aina kaadolle saakka ilman sille pitää näyttää jäljen sijainti uudelleen. Ohjaajan tehtävänä on vain seurata koiraa jäljestysnarun päässä ja mahdollisesti "lukea" ja samalla kannustaa koiraa jäljestystyössä. Ohjaaja ei saa auttaa koiraa kokeen aikana. Tuomari arvostelee koiran työskentelyä koko jäljestystapahtuman ajan ja hän tekee merkintöjä koiran jäljestämistavasta (maa-ilmavainu), kiinnostus muusta riistasta, poukkoilu jäljen sivuun, into seurata jälkeä jne.. Kaikki nämä osa-alueet on pisteytetty ja kun koira saavuttaa tietyt pistemäärät se palkitaan luokkansa 1, 2 tai 3 palkinnolla. Mikäli koira on kolmasti täytynyt opastaa uudelleen jäljelle koe keskeytetään. Samoin jos koiralta kuluu liiaksi aikaa. Koiraa ei myöskään voida palkita mikäli se ei ole riittävän kiinnostunut tai toisaalta pyrkii raatelemaan kaadon. Ennen koiran pääsyä maastoon suoritetaan nk. laukaisunsietokoe jolla tutkitaan koiran mahdollista arkuutta kiväärinlaukaukselle. Jos koira todetaan "paukkuaraksi" sitä ei päästetä jäljelle.
Koiran koulutus jäljestämiseen
On heti alkuun lähdettävä siitä, ettei kaikista koirista koskaan tule jäljestäjää ei edes välttävää sellaista. Useimmista kuitenkin hyvällä ja asiantuntevalla koulutuksella saadaan kokeeseen hyvinkin osallistua kannattava koira, jolla on myös hyvät mahdollisuudet JVA-arvoon. Koulutus kannattaa aloittaa jo melko nuorella koiralla. 4-5 kk ikäiselle pennulle voidaan jo vetää lyhyitä verijälkiä vaikkapa kotipihalle. Samalla kannattaa opettaa koiraa käymään metsässä jolloin pentu tottuu metsän tuoksuihin ja maastoon yleensäkin. Isännän ja pennun yhteiset metsälenkit ovat molemmille hyvää ja antoisaa ulkoilua samalla myös ohjaaja tutustuu metsän ihmeisiin. Liian tiheää verijäljen tekemistä on nuorelle pennulle syytä välttää, jottei tule kyllästymistä. Mikäli pentu suoriutuu verijäljestä hyvin on se syytä aina jotenkin palkita, jolloin se tajuaa että hyvin loppuun suoritetusta työstä seuraa palkinto,
_________________________________
Ja tämä palveluskoiraliiton sivuilta:
Jälkikoe on koemuodoista suosituin. Palveluskoirakokeissa koira jäljestää ihmisen tekemää jälkeä. Jälki tehdään siten, että jäljentekijä, koiralle vieras henkilö, kävelee maastossa suunnitellun reitin ja jättää kävelyuralleen 6 jälkiesinettä, n. 10 cm pitkiä kuivia, radan tunnuksella merkittyjä oksan pätkiä.
Jälki pitenee luokittain, 1 luokassa jäljen pituus on 500, 2-luokasa 1000 ja 3-luokassa 1500 metriä. Myös jäljen vanhentumisaika pitenee siten, että jälki on tehty 1 luokassa noin tuntia ennen jäljen ajoa ja 2-luokassa n. 1½ ja 3-luokassa 2 tuntia ennen jäljen ajoa. Koira etsii jäljen 30 - 40 - 50 metriä pitkältä suoralta linjalta, jonka yli jostain kohdasta jäljen tekijä on kävellyt. Kokeessa koiranohjaaja ei tiedä, mistä kohtaa jälki kulkee linjan poikki. Aikaa jäljen ajamiseen ja jälkiesineiden ilmaisemiseen on 1-luokassa 20, 2-luokassa 30 ja 3 luokassa 40 minuuttia.
Koiralla tulee olla n. 10 m pitkä jälkiliina, joka on kiinnitetty joko kiinteään pantaan tai jälkivaljaisiin. Ohjaaja lähettää koiran etsimään jälkeä tuomarin osoittamasta kohdasta etsintälinjan päästä. Ohjaaja seuraa koiraa n. 10 metrin etäisyydellä. Tultuaan jäljen kohdalle koiran tulee lähteä seuraamaan sitä oikeaan suuntaan eli samaan suuntaan kuin jäljentekijä on kulkenut. Koiran tulee seurata jälkeä tarkasti siten, että se löytää kaikki kuusi jälkiesinettä, jotka sen tulee ilmaista tai viedä ohjaajalle.
Jälkikokeessa tuomari arvostelee vain koiran jäljen etsimisen ja jäljestämään lähdön. Löydetyt esineet palautetaan tuomarille, joka arvoi löydettyjen tavaroiden perusteella koiran jäljestyksen
Tulee mieleen islanninlammaskoira, kooikerhondje ja punavalkoinen irlanninsetteri:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Islanninlammaskoira
http://www.koirat.com/rotu.phtml?id=298
http://www.kooikerhondje.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=129&Itemid=27
Saattaa olla kumminkin tarvetta >>hiukan>> joustaa, sillä punavalkoisella irlanninsetterillä ja kooikerhondjella saattaa olla metsäöstysviettiä, muttei kumminkaan mitään ajokoiramaisen voimakasta, punavalkoinen irlanninsetteri on ehkä hiukan mainitsemaasi maksimikorkeutta korkeampi ja islanninlammaskoira saattaa olla hiukan haukkuherkkä, joka kumminkin hoituu oikealla koulutuksella.
Nämä nyt olivat vain ehdotuksia welesinspringerspanielin lisäksi, joka saattaa myös olla hiukan metsästysviettinen.
Koikkerikin on joskus ollut harkinnassa ja miellyttää silmää kovasti ja on vissiin ominaisuuksiltaan myös "käyttökelpoinen". Koosta en oikeastaan tahdo joustaa, saisi olla mielellään vielä pienenpikin kuin tuo 50cm :)
Sehän tässä tietysti ongelmana on, että mistä on valmis joustamaan, tuskin samassa paketissa kaikkia ominaisuuksia onkaan.
Ulkonäöstähän joustetaan sitten ensimmäisenä :)
Metsästysvietin on oltava kuitenkin niin pieni, että koiraa voi esim mökillä pitää pihassa irti.
Kyllä kooikerhondje uskollisesti omistajansa lähellä yleensä pysyttelee. Rusakon tai muun riistaeläimen nähtyään se kyllä saattaa pinkaista sen perään, mutta tulee heti takaisin sen hävitettyään näköetäisyydeltä. Ja yleensä koikkari hävittää sen melkein heti perään pinkaistuaan. Eivät noutajat yleensä (...joihin kooikerhondjekin kuuluu) ajokoirien tapaan lähde itsenäisesti tarkoituksella riistaa etsimään ja jäljestämään.
Ja tuli muuten mieleen tänään kadulla näkemästäni walesinterrieristä, että sekin vastaa hyvin kriteereitäsi: http://www.walesinterrieri.fi/fin_rotu.php
http://fi.wikipedia.org/wiki/Walesinterrieri
Metsästysvietti saattaa silläkin putkahtaa esiin sopivaa riistaa havaittuaan, mutta eipä sitä ja kooikerhondjea riistan ajoon ole juurikaan käytetty, vaan koikkaria noutajana ja walesia luolakoirana.
Mutta itsehän sinä sen päätät. Onnea rotuvalintaan, kyllä se ratkaisun hetki pian koittaa.