- Kerropas Alvari rehellisesti siitä eilisestä kaupunkireissustasi! Miksi viivyit niin pitkään ja miksi olit ostanut kaksi kallista sohvatyynyä? Syyllisyys paistoi kasvoistasi.
- Viivyin niin kauan siksi, että olin hukannut autoni parkkipaikalle. Sitäpaitsi minun ei lainkaan pitänyt mennä Kärkkäiselle, vaan Stockmannille. Kun silmiini sattuivat nuo kauniit tyynyt, päätin ostaa ne.
- No hyvä, sanoi vaimoni - sinulla ei siis ollut mitään erikoista syytä lepyttää tyynyillä minua. Kuinkapa selität sen, että eilen ulkona lumitöitä tehdessäsi kännykkäsi soi. Nuori naisääni kyseli sinua. (Voi ei, pitikö hänen soittaa juuri, kun olin ulkona!)
- Äläpä Alvari nyt valehtele! Kännykässäsi on salainen numero. Torjuin naisen selitykset lyhyeen. Sinä siis tapasit nuoren naisen eilen. Tapahtuiko se sisätiloissa? (Voihan röpelö!) - Kyllä me olimme sisätiloissa, tunnustin. -Olitteko lähekkäin? - Kyllä me lähekkäin olimme. Tutkimme prosyyreitä.
- No niin Alvari, nyt taidettiin tulla sylttytehtaalle. Olivatko ne matkamainoksia? - No eivät. Kirjakaupassa me oltiin. Myyjätär ei löytänyt etsimääni teosta, vaan sanoi tiedustelevansa sitä kustantajalta ja sitten soittavansa minulle. Siitä tuo puhelinsoitto.
- Miksi et antanut lankapuhelimen numeroa? Niinhän aina ennen olet tehnyt. - Minä en muistanut sitä, tajuatko? En muistanut meidän KOTINUMEROA! Ymmärrätkö nyt, mitä häpesin. Ajattelin etten paljasta sinulle tätä töppäilyäni! Sekaannuin niin etten löytänyt autoani ja ajoin vahingossa sitten Kärkkkäiselle, josta ostin paremman puutteessa nuo tyynyt. Eikähän minun pitänyt Stokkiksellekaan mennä.
- Kun sinä tyttöseni joskus pilailet kutsumalla minua naisten naurattajaksi, niin eilen se toteutui. Kaupassa olevat naiset nauroivat, hyvä etteivät taputelleet olkapäitäni lohduttaessaan ettei tämä mitään. Kukapa nyt kotiinsa soittelisi.
Huh huh, toivonpa teidän, rakkaat lukijani selviävän paremmin elämänne verkoista ja siellä piileskelevästä hämähäkistä, jonka nimi on mustasukkaisuus!
- Viivyin niin kauan siksi, että olin hukannut autoni parkkipaikalle. Sitäpaitsi minun ei lainkaan pitänyt mennä Kärkkäiselle, vaan Stockmannille. Kun silmiini sattuivat nuo kauniit tyynyt, päätin ostaa ne.
- No hyvä, sanoi vaimoni - sinulla ei siis ollut mitään erikoista syytä lepyttää tyynyillä minua. Kuinkapa selität sen, että eilen ulkona lumitöitä tehdessäsi kännykkäsi soi. Nuori naisääni kyseli sinua. (Voi ei, pitikö hänen soittaa juuri, kun olin ulkona!)
- Äläpä Alvari nyt valehtele! Kännykässäsi on salainen numero. Torjuin naisen selitykset lyhyeen. Sinä siis tapasit nuoren naisen eilen. Tapahtuiko se sisätiloissa? (Voihan röpelö!) - Kyllä me olimme sisätiloissa, tunnustin. -Olitteko lähekkäin? - Kyllä me lähekkäin olimme. Tutkimme prosyyreitä.
- No niin Alvari, nyt taidettiin tulla sylttytehtaalle. Olivatko ne matkamainoksia? - No eivät. Kirjakaupassa me oltiin. Myyjätär ei löytänyt etsimääni teosta, vaan sanoi tiedustelevansa sitä kustantajalta ja sitten soittavansa minulle. Siitä tuo puhelinsoitto.
- Miksi et antanut lankapuhelimen numeroa? Niinhän aina ennen olet tehnyt. - Minä en muistanut sitä, tajuatko? En muistanut meidän KOTINUMEROA! Ymmärrätkö nyt, mitä häpesin. Ajattelin etten paljasta sinulle tätä töppäilyäni! Sekaannuin niin etten löytänyt autoani ja ajoin vahingossa sitten Kärkkkäiselle, josta ostin paremman puutteessa nuo tyynyt. Eikähän minun pitänyt Stokkiksellekaan mennä.
- Kun sinä tyttöseni joskus pilailet kutsumalla minua naisten naurattajaksi, niin eilen se toteutui. Kaupassa olevat naiset nauroivat, hyvä etteivät taputelleet olkapäitäni lohduttaessaan ettei tämä mitään. Kukapa nyt kotiinsa soittelisi.
Huh huh, toivonpa teidän, rakkaat lukijani selviävän paremmin elämänne verkoista ja siellä piileskelevästä hämähäkistä, jonka nimi on mustasukkaisuus!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Juttusi kuuluu sarjaan: selityksiä, tiedä häntä totta vai tarua.
en jaksanut vastata kysymyksiin, rakkaus ei kestänyt luottamuksen puutetta, omistamista.
Onko kertomukseni muistikatkoksista uskottava? Tässähän on vain sana sanaa vastaan, niinkuin eräässä parhaillaan käynnissä olevassa oikeudenkäynnissä. Mitä tuumitte?
oli vieras numero, niin sinähän siihen soitat, siis niin päin eikä niin että myyjätär soittaa.
Siis ontuva selitys. Kotinumero voi kyllä unohtuakin nykyään kun numerot on ohjelmoitu puhelimeen eikä niitä usein tarvitsekaan muistaa.
Minä en kerran muistanut kännykkäni numeroa joten piti soittaa tyttärelle ja kysyä.
Päätelmä: Valehtelit.
Saskia panee minut seinää vasten, mutta annahan kun selitän. Minulla oli kännykkä mukanani. Myyjätär sai numeroni kirjakaupassa, kun en muistanut lankapuhelimemme numeroa. Enhän muistanut kännykkänikään numeroa, mutta sen poimin kaupassa kännykkäni asetuksista. (Ottaapa tiukoille!)
tässä on yksi pieni sivuhuomautus joka ei kuitenkaan vähennä tarinasi arvoa, mutta joka minua kummastuttaa.
Miksi valitsit sohvatyynyt tuomisiksi? Sohvatyyny on merkittävä sisustuksellinen elementti. Väheksymättä ollenkaan makuasi, on kuitenkin niin, että sohvattyynyt yleensä valitsee vaimo tai sitten se tehdään yhteisymmärryksessä neuvotellen.
Tuli mileeni että jos mieheni olisi tullut kotiin kahden sohvatyynyn kanssa olisin kyllä kohottanut kulmakarvojani monestakin syystä. Olisinkohan hyväksynyt elleivät ne olisi olleet arpajaisvoittoja tai aivan ehdottoman soveliaita muuten. Tuskin näin olisi ollut.
Tämä realismista, mutta dekkaritarina on tietysti ihan muuta.
JK Olen varma että vastaat tähän: vaimoni oli ne valinnut ja minä vain noudin ne.
Ihailen päättelykykyäsi, Saskia hyvä! Jos olisin keksinyt tarinani, olisin pulassa. Mutta kun se on taivahan tosi, kykenen vastaamaan kysymykseesi.
Arvelet vaimoni aikaisemmin valinneen tyynyt ja minun vain noutaneeni ne. Ihan noin se ei mene. Vaimoni kyllä useaan otteeseen oli maininnut sellaisten hankinnasta.
Se, että uskalsin omin päin (suin päin) ostaa tyynyt, kun en muuta keksinyt, johtuu sellaisesta hämmästyttävästä seikasta, että meillä on näissä (esteettisissä) asioissa täsmälleen sama maku. Tietenkään tyynyjen ostamisessa tuossa yhteydessä ei ollut mitään järkeä. Ne vain sattuivat silmiini.
Tiesin vuorenvarmasti, että hän pitää tyynyistä ja että ne sopivat ympäristöömme hänenkin mielestään. Absurditeetti syntyi sitten, kun tyynyt olisi voitu tulkita hyvitykseksi epämääräisestä kaupunkireissustani. Dekkarijutultahan tämä maistuu!
Kiitos Saskia älykkäistä kommenteistasi!
Olette onnellinen pari.
Pyäää - ei minusta tullut Mrs Marplea!
Huono on selityksesi vaimollesi.
Jos olisin hän, en tippaakaan uskoisi.
Mutta kuitenkin...Emme kukaan omista toinentoistamme, emmekä voi jokaista toisen tekoa tuomita, niin ettei tuo ollut mitenkään kummallista.
Uskon selityksesi.
Luulen, että vaimosi on ainoasi, vaikka ihastut helposti.
Kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan, sanoi äitini muinoin. Yritin salata vaimoltani huonomuistisuudesta johtuvat sekoiluni kaupungilla. Puhelinsoitto kännykkääni sekoitti kuviot. Jouduin puolustautumaan samalla asialla, mitä olin yrittänyt salata.
Tämä taitaa olla kouluesimerkki siitä, kuinka väärinkäsitykset syntyvät. Muistihäiriöt tuottavat selityksiä ja aiheuttavat ärtymystä vastapuolessa. Eikä kysymyksessä tarvitse olla dementia.
Halusin ottaa tämän itseäni sangen vähän mairittelevan episodin esille, koska arvelen vastaavien tapausten olevan hyvinkin yleisiä. Arvelenpa myös monien mustasukkaisuusdraamojen johtuvan väärinkäsityksistä.
Minun olisi kannattanut avoimesti kertoa vaimolleni sekoiluistani kaupungilla. Olisimme yhdessä nauraneet sille niinkuin vanhalle Suomi-Filmin komedialle. Nyt, kun asia kävi mutkan kautta selville, hän huolestui tilastani todella.
Ei minun kotona tarvitse enää selitellä puhelinsoiton alkuperää. Sitäpaitsi aion kohta soittaa kirjakauppaan tiedustellen tilaamani kirjan kohtaloa.
oltiikohan enne vanhaa enenpi mustankippeitä ko tänä päivänä.
mie vaan siitä päätellen ko ihmiset suhteissaa on niin lyhyt aikasii, erroovat usseemmin,vaihtavat paria,käyvät vieraissa ja sukupuol asiat on enenpi esillä ko enne,ne ei ennää ole kahenkeskisii. ihmis suhteist on tullu kevyempii. tämä on vaa minun käsitys:))
enne jos joku petti siit oltii hiljaa ja kärsittii,sitä en tiiä mite mustasukkasuus ilmeni seinien sisäpuolella.tai sitte tehtii semmosta että jäi historiaan ,tapettii pettäjä.vaik onha se hengen menetys tänä päivän viel herkemmässä.
mie en ole koskaa ollu mustasukkanen,en ainakaa tiiä ite,mille se tuntus.ei minul ollu syytäkää mistään olla.
jalmari oli vaik hää ei mittää mustasukkasuus kohtauksii järjestänt,eikä koskaa kuulustellu minnuu mistää. mutta mie sen vaa tunsin nahossain.
meil ol kirjottamattomat säännöt jota piti noudattaa.avioliiton alussa hää totes,et eikös minul ole hommii koton ko ehin kylillä juosta,kävin sillo viel tanhuseurassa.
se olkii meiän ainoo riita ,ku siit mie panin hanttii ,en olis tahtonu tanhuumisesta luopuu. mutta luovutavahan siit oli sopusan yhteiselon takkii.
minul ei tullu mieleenkää yhteisen vuoskymmenien aikan lähtee yksin kaupunkii tai kylille. naapuris kävin jollain asialla noppeesti,en muute kyläilemässä.
sillo ko minun lapsuusystävä viel eli , hää oli myös bertta nimeltää, niin hää sai käyvä meillä, mutta mie en hänen luonaa. avioliiton alus kävin pari kertaa,mutta jalmari sano, että parempi ko bertta käyp meillä.
päättelen meiän elin tavoista että jalmari ol mustankippee. siitäkin jos meil ol talkooväkkee tai päiväläisii hommissa,vaik heinän teossa. niin jalmari halus et mie hoian huushollii vaa koton,enkä tuu pellolle.
mutta miepä olin sutki ja tein hommat noppeesti niin et kahvii viiessä saatoin jäähä pellolle vähäks aikaa toisten seuraa hommiin.
siel oli niin mukava tunnelma,ko huumorii viljeltii ja naurettii paljo. etenkin sillon ol yks kylän vilho, joka ol oikia vitsinikkari;))))
hää on jo manan majoilla,mutta muistan häntä lämmöllä, ilon ja naurun tuominen työn lommaa oli virkistäävvää.
sitä ei niin paljoo enneaikaa naurettu,turhan nauraminen ol yleisesti kielletty;)))ainakin anopin ja äitin elläissä;)))
mie oon sitä mieltä nykyää, ko oon tullu sivistyneemmäksi, että vaik männää naimisiin ihmsen pittää saaha pitää oma harrastus,eikä toine saa eppäillä että siin on jottain pahaa.
yhenlainen vapaus pittää saaha olla,ja se onkii nykyajan ihmisellä.käyphän monet yksinää ilman puolisoo kuntosalillakin ja muissa harrastuksissa.
uskollisuus on jottain muuta ko harrastukset.
toeen lopuks ettei passaa alvarin salailla mittää vaimolta;)))etenkää muistin häipymistä. luulen että sie oot hyvin uskollinen mies ja arvostat vaimoa.:)))
mukavaa alkanutta viikkkoa toivoo lyyli
joka asia vääntyy sairaanmustasukkaisella ongelmaksi vaikkei olis mitään syytä.
Luottamus ei toimi ja sillä mustasukkaisella on niin heikko itsetunto että siitä se johtuu.
En jaksanut mustasukkaisen miehen kanssa joten oli erottava ,onneksi sen tein .
Nyt elämä on hyvin ja mustasukkaista miestä en ota ikinä jos vähnkin ilmenee mustasukkaisuutta se on siitä poikki koko juttu .
Mustasukkaisuus se on sellainen peikko ettei lähde millään pois vaan pahenee aina suhteessa eikä siihenole mitään lääkettä tai hoitoa . Ero on silloin paras .
Suhde pitää perustua luottamukseen rehellisyyteen täysin ja jos sitä ei voi olla paras on pistää samantien kantapäät yhteen . Mitkään selitykset ei auta mitään vaan on ihan typeriä .