Näin sinusta unta
kai ensimmäistä kertaa
niin pakottavaa,
että täytyy siitä kertoa
yleisötapahtumassa
lompakkoni oli kadonnut
ryöstetty kai
etsimme sitä yhdessä
sinä halasit minua
hyvin lämpimästi
niin aidosti kuin vain voi
sanoit, että tulet kaipaamaan minua
mielettömästi,
mutta emme voi olla yhdessä
ja tänään tunnuit niin todelta
kuin todella olisit jakanut menneen yön
ikään kuin edes kaipaisit
olen taakka sinulle, tiedän
pysähtynyt kello
hyppivä
yksijalkainen tuhatjalkaisen edessä
utelemassa, vilkuilemassa, heiluttelemassa
massa massasta tipahtanut
mutta tämä minun elämäni
minun kokemukseni
ovat vain jotenkin johtaneet sinuun
kuin pehmeän suureen päärynäpurkkaan
johon voi ikuisesti tarrautua
todellisuudessa en voi huolehtia sinusta
en voi tehdä mitään
mutta maailma on puoliksi tässä
sumuverhottuna
kunhan vain saan pitää haaveeni
kai ensimmäistä kertaa
niin pakottavaa,
että täytyy siitä kertoa
yleisötapahtumassa
lompakkoni oli kadonnut
ryöstetty kai
etsimme sitä yhdessä
sinä halasit minua
hyvin lämpimästi
niin aidosti kuin vain voi
sanoit, että tulet kaipaamaan minua
mielettömästi,
mutta emme voi olla yhdessä
ja tänään tunnuit niin todelta
kuin todella olisit jakanut menneen yön
ikään kuin edes kaipaisit
olen taakka sinulle, tiedän
pysähtynyt kello
hyppivä
yksijalkainen tuhatjalkaisen edessä
utelemassa, vilkuilemassa, heiluttelemassa
massa massasta tipahtanut
mutta tämä minun elämäni
minun kokemukseni
ovat vain jotenkin johtaneet sinuun
kuin pehmeän suureen päärynäpurkkaan
johon voi ikuisesti tarrautua
todellisuudessa en voi huolehtia sinusta
en voi tehdä mitään
mutta maailma on puoliksi tässä
sumuverhottuna
kunhan vain saan pitää haaveeni
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sumuisen verhon takaa
katselen sinua
ja unelmaasi.
Pidät tiukasti kiinni,
käsi sydämellä.
Olet ainutlaatuinen.
Erilainen.
Ja uni on yhteinen.
Olen hiukkanen
sekunti
uskomatonta
mitä tämä on
et sinäkään tiedä, ei kukaan
tai ehkä juuri sinä
me kaksi unessamme
elämä on olla
oppia olemaan puristamatta
kuristamatta haavetta
rakasta
en halua päästää irti
ennemmin käsi uppoaa
luisuu pois liaanien hautaan
Miksi liaanien?
Mistä minä tiedän?
Joku laittoi minut kirjoittamaan niin
niin on oltava
sinun kanssasi
minä
haluan kättäsi hyväillä
kil kil, antaa kellon mennä
emme me sen mukana,
emmehän…
sinulla on tarkoitus
ja minulla on olla
enne ennen eilistä
Et sinä varmaankaan ole todellinen,
vain kuvia minun näkökenttäni reunalla.
Hetkiä joihin tekee mieli takertua.
Kuin jokin paikka toisessa ihmisessä,
sija hänen sisimpänsä pinnalla, joka
rauhoittaa, mihin asettua.
Sellainen Rakastuminen, kun rakeinen
kuva laspuuden mustalkoisella
kuvaruudulla, vaaleiden muistoharsojen lävitse.
Et sinä ole todellinen, mutta Rakkaus näin
on enemmän kuin tyhjyyden ajatukset päässäni,
minun yksinäisyyteni ja pelkojeni editse.
Siksi yö näyttää sinusta unta.
http://www.youtube.com/watch?v=XhfZuBfvl4A
Kiitos Runostasi.
Rakkautta ei voi piirtää esiin, sen voi maalata
vain sisälleen. Unelmaksi, haaveeksi, voimaksi,
joka sielun kantaa ja mieleen tuo lohdun.
Rakkautta sekin. Haaveiden portin sisäpuolella,
omaa hiljaista Rakkautta.
Hymy, jonka tunnistaa vain itse.
Mielenkiintoinen, tarttuva ja monisäikeinen
Rakkausrunosi. Hyvin mielenkiintoinen.
Erilaista tapaa lähestyä tunteitaan tekstinä, säkeinä,
Runona.
Tuoretta ja persoonallista.
Pidin kovasti tekstistäsi ja
todella hyvä oli Runosi.
Aurinkoa päivääsi.
Kiitos jälleen vastauksestasi
ehkä tiedät
olemme tavanneet aiemminkin
olen yhtä todellinen kuin sinä uskot
se, mikä sydämessä painaa
ei ole sama
mikä muistoissa ja aivoissa virtaa
ehkä et
hän on minussa kiinni
käänsin sen niin
olen iilimato salaa hiljaa kiinni
muistan hänen katseensa
monen vuoden takaa
taisi olla toinen päivä
ellei ensimmäinen
minä söin lautaselta
todella
hän katsoi
mietin sitä silloin
miksi mistä miten
lasin läpi hän tiesi ehkä
siitä tulevan unemme
En ennen tiennyt, mitä ikävä on,
nyt kun et ole, ikävä elää minussa
kokonaan.
En tiennyt kuinka hyvä on, kun on
toinen vieressä, varjot menneistä
katoaa, unohdetaan.
En koskaan ennen jäänyt yksi, oli
aina muita. Vasta kun sinä lähdit,
tunsin kuinka on ikävä.
Kuin vanha merimies ja satama.
Sisällä pehmeä sydän, sielu, kyynel,
laivan valkoinen, lähtevä.
Siksi muistan sinut.
Aina.
http://www.youtube.com/watch?v=F5-pluA23D8&feature=related
pöhkö =) ei tässä mitään utelemista oo