Niin. Etten nyt sitten vaan olisi ainoa koko
planeetalla.
Mutta alusta. Olen 40 mies ja nelisen vuotta
sitten eronnut. Itsetunto todella nollassa. Pidän
itseäni älyttömän rumana, enkä ole eron jälkeen
uskaltanut mennä lähellekkään naista (nii'in ei
siis seksiäkään). Monen vuoden avioliiton jälkeen
ei kertakaikkiaan osaa enää lirkutella. Kun ei
ole ollut tarvetta. Liitto ja ero oli raskas.
Mutta vaikka hain itse eroa on itsetuntoni niin
pohjamudissa kuin olla ja saattaa. Tukka lähtee
ja se kiusaa kovasti. Vaikka aina väitän toista.
Töissä menee hyvin ja menestyn. Pihassa on
upouusi auto. Ulkoisesti siis kaikki hyvin. Olen
seurallinen ja naiset jostain syystä viihtyvät
seurassani. He haluavat keskustella kanssani.
Mutta aina minulla on sellainen olo, että älä nyt
jätkä herranjestas vaan ala lähentelemään.
Pikkuhiljaa tunnen itseni todella masentuneeksi.
Sitäkään ei ulkoapäin uskoisi. Olen muka hauska
seurallinen ja vilkas. Ihan UFOko ?????
planeetalla.
Mutta alusta. Olen 40 mies ja nelisen vuotta
sitten eronnut. Itsetunto todella nollassa. Pidän
itseäni älyttömän rumana, enkä ole eron jälkeen
uskaltanut mennä lähellekkään naista (nii'in ei
siis seksiäkään). Monen vuoden avioliiton jälkeen
ei kertakaikkiaan osaa enää lirkutella. Kun ei
ole ollut tarvetta. Liitto ja ero oli raskas.
Mutta vaikka hain itse eroa on itsetuntoni niin
pohjamudissa kuin olla ja saattaa. Tukka lähtee
ja se kiusaa kovasti. Vaikka aina väitän toista.
Töissä menee hyvin ja menestyn. Pihassa on
upouusi auto. Ulkoisesti siis kaikki hyvin. Olen
seurallinen ja naiset jostain syystä viihtyvät
seurassani. He haluavat keskustella kanssani.
Mutta aina minulla on sellainen olo, että älä nyt
jätkä herranjestas vaan ala lähentelemään.
Pikkuhiljaa tunnen itseni todella masentuneeksi.
Sitäkään ei ulkoapäin uskoisi. Olen muka hauska
seurallinen ja vilkas. Ihan UFOko ?????
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olisin voinut kirjoittaa tuntemuksesi, kokemasi
ja tarinasi, paitsi että olen nainen. Siis se
omasta tahdostaan eronnut, itsetunto nollassa ja
ulkoisesti kaikki hyvin.
Me olemme hyviä peittelemään todellisia
tunteitamme ja todellista minäämme. Jos minkäkin
tekosyyn varjolla. Eikä kukaan tule päästämään
meitä tuon peittelyn takaa ellemme itse itseämme
sieltä pelasta. Vaan mistä saisi sen rohkeuden,
että vielä voisi avoimesti ja onnellisesti
kohdata elämässään itsevarmana suuriakin tunteita.
Milloin kasvamme oikeasti aikuisiksi.
myös sinulle. Itse tarvitsen tosissani tuota
halausta :)
Onnettomana ja katkerana on paha olla.
Kun sydämmellään pystyy antamaan anteeksi muille
ja ennenkaikkea itselleen tuntuu parmmalta.
Katkeruus ja viha myrkyttää sielun, teet ruman
itsestäsi itsellesi.
Mieti JOKA päivä anteeksiantoa menneistä ja
tulevista,anna anteeksi.
Anteeksianto valaisee sinut.
Hyvin sanottu, Bettina!
Ei noissa tuntemuksissa ole välttämättä kysymys
katkeruudesta tai siitä ettei toiselle pystyisi
antamaan anteeksi. Siitä tosin voi ehkä ollakin
ettei itselleen anna anteeksi - en ole varma.
Kun itsetunto on nollassa, niin sen kanssa on
vaikea elää "normaalisti", hyvin pienikin asia
voi satuttaa niin suunnattomasti, niin
yksinkertaiset asiat voivat olla pelottavia..
Sitä rakentaa itselleen sen rehdin ja reilun
ulkoisen kuoren, jonka alla asuu hirvittävän
arka, pelokas ja epävarma ihminen, joka voi olla
hyvinkin upea, mutta kun kukaan ei sitä ihmistä
tunne. Eikä sitä uskalla toisille esitellä, koska
sitä ihmistä on niin pahasti sattunut. - Ei tuo
ihminen ole välttämättä katkera satuttajalleen
tai ei hän koe olevansa vihainen kenellekään;
siis anteeksi antamisen tarpeessa. Hän on vain
arka ja pelokas.
Näin minä ainakin Miehen jutun ymmärsin, koska
itse tällä tavalla elämää tällä hetkellä koen.
Jopa varsin voimakkaasti, sillä olen juuri saanut
uuden särön heikkoon itsetuntooni ja rakentamassa
yhä vahvempaa ulkoista kuorta suojatakseni
itseäni entistä paremmin.
Meitä on tällaisiakin.
En kyllä itsekkään tunne olevani mitenkään
katkera tai vihainen. Mutta jotkut ihan
pikkuasiat tuntuu joskus ylivoimaisilta. Oikeasti
ne ovat kai todella naurettavia. Kuten
esimerkiksi se, että tunnen itseni aina ja
jokapaikassa ylimääräiseksi. Vaikka olisin ihan
kutsuttuna ihmisenä paikalla. Pienet
olemattomat "viestit" väärä katse tai sana tai
mikä tahansa saa sen aikaiseksi. En vain tiedä
miksi näin käy. Niin ja sama asia tietysti sitten
naisten kanssa. En nyt ole koskaan ollut mikään
naisten toiveunelma ulkoisesti. Mutta olen nyt
silti aina välillä kelvannut. Ja nyt kun pitäisi
taas aloittaa.Niin se on niin käsittämättömän
vaikeaa. Oletan aina automaattisesti, että kaikki
ovat onnellisesti varattuja. Ja en missään
nimessä halua munata itseäni koettamalla iskeä
jotakuta. Älkää kysykö miksi niin vain on. Olen
oikeastaan avoin, iloinen ja suvaitsevainen.
Mutta se osa häviää vaanjonnekkin. Mielummin
istun kotona kuin lähden jonnekkin. Ja tiedän,
tiedän, tiedän. Ei saisi.
Neljänkympin-kriisi. Masentuneisuutta varmaan.
Pirun vaikeaa vaan saada taas patterit täyteen
elämäniloa.
>yksinkertaiset asiat voivat olla pelottavia..
Sitä rakentaa itselleen sen rehdin ja reilun
ulkoisen kuoren, jonka alla asuu hirvittävän
arka, pelokas ja epävarma ihminen
Tuo on niin totta kuin olla ja saattaa
Tässä elämänvaiheessa, jolloin itsellä
tuo "ufomaisuus", josta kirjoitat, nuo
tuntemukset, joista kerrot, ovat todella
korostuneesti päällä, on todella lohduttavaa
huomata, että joku toinen pukee omaa elämääni
sanoiksi. Huomata, että ei ole ainoa, joka
elämänsä ja tilanteensa tällä tavalla kokee. Ehkä
tuo tietoisuus antaa voimaa taas kohdata oma
itsensä uudessä päivässä. Ehkä tuo tietoisuus
auttaa ja rohkaisee kasvattamaan omaa
itsetuntoaan.
On niin vaikea sopeutua siihen, että on 40 eikä
ole vielä jollakin elämänalueella kasvanut
aikuiseksi - ja loppujen lopuksi aika tärkeällä
alueella.
En pysty rohkaisemaan tai tukemaan sinua
kokemassasi, vaikka sitä tahtoisin, mutta toivon,
että tuo tietoisuus siitä ettet sinäkään "ufo"
ole, auttaa sinua samalla tavalla kuin se nyt
auttaa itseäni.
vaan joukkoon ;-) Ei kai tämä nyt ihan
hauskaakaan ole, mutta koitetaan tahoillamme.
Yritystä vaan sinullekkin. Ja tiedä vaikka
kulkisimme toistemme ohi tietämättä. Hyvää kesää
sinulle
Netin deittiosastot ovat juuri teikä- ja
meikäläisiä varten. Tietää että vastapuoli on vapaa
ja hakee samanlaista jutskaa kuin sinäkin. Ja ennen
ekaa meetingiä tietää kandidaatista jo yhtä ja
toista - senkin, häiritseekö sitä kun tukka lähtee
(apu tulossa viidessä vuodessa siihenkin, kertoo
lehti). Turha on kieriskellä itsesäälissä ja
surkeudessa kun onni luuraa vain muutaman
(tuhannen, mutta mitäsenonväliä) näpäytyksen
päässä!
Kyllä kirjoitit asiaa Repe!
Niinpä minäkin olen uskaltautunut silloin tällöin
heittämään muutaman mietteeni.
Olen eronnut, yksin asuva, yksinäinen, muuttanut
tähän kaupunkiin pari vuotta sitten, puoli
vuosisataa iältäni. Asun puiston laidalla,
torilta puolitoista kilometriä, tosi
viehättävällä alueella. Hevoset kirmailevat tien
toisella puolella, lapset pelaavat pelejään
leikkikentällä. Missä asun, olenko mistään
kotoisin? Olen tietysti! Etelä-Savosta, tiältä,
missä puhutaan oekeitten immeisten kieltä, mutta
ymmärrettään kyllä kaekkia muitakin, ei
kuitenkaan varmaankaan kovin hyvin ehkä
raumangiält, mäniköhän oekein?
Mr Repe Ruutikallo, Mr Sepe Smart, Mrs Ina
Intelligent, Miss Clara Clever, haastan teidät
innostavaan innovatiiviseen interaktiiviseen
kommunikaatioon!
Parempien aikojen (ja tapojen - o mores) toivossa,
Teidän,
Veera Välkky
PS Repe Ruutikallo,
Puuttuiko kirjoituksestanne mahdollisesti pari
pilkkua, toisesta ja viimeisestä lauseesta? Ettei
vain olisi laudatur pudonnut eximiaan?
PPS Hei, onko täällä muuten koskaan ketään
pohojalanmaalaisia tai lappilaisia? Ei niin että
että tarvitsisi mutta ihan muuten vain...?!
...olenko aivan hakoteillä ajatuksineni. Mutta
omasta kokemuksestani tiedän, että kyllä sitä on
valmis päästämään toisen ihmisen kuorensa alle,
kun se oikea ihminen kohdalle osuu. Silläkin
uhalla, että satuttaa itseään lisää. Elämä on
riskien ottamista joissakin tilanteissa...
Ja ne itsetunto-ongelmat ovat aivan turhia. Itse
olen kääntänyt asian itselleni hyväksi, ellei
ihan hyveeksi; eli olen herkkä sielultani,
onnellinen olkoon hän, joka tämän ainutlaatuisen
olennon itselleen voittaa ja luottamuksen niin
suureksi saavuttaa, että päästetään katsomaan
sieluni sisimpään...Muut näkevät vain suojaavan
kuoreni.
Tuttu tunne, samoin on minun kohdallani.
Olen ollut aiemmin avioliitossa, ja eronnut noin
nelisen vuotta sitten. Tiedän tasan tarkkaan sen
olotilan jossa Sinä nyt pyöriskelet.
Siihen aikaan kun erosin, erosi myös useita minun
tuttujani. Siinä seuratessani heidän elämäänsä,
ja uusien suhteiden alkamisia, ajattelin noinko
helppoa se on. Minussa on varmaan joku vika, kun
en uskalla ja aina on tunne kuin olisi
ylimääräinen porukassa. Käyn kyllä jonkin verran
tanssimassa ym.,mutta kaikki ei kuitenkaan ole
kohdallaan. Ei ole sitä määrätynlaista itsensä
tuntemusta, itseluottamusta. Seuralaisia kyllä
olisi tarjolla, mutta.....
Nyt olen pitkän tauon jälkeen ruvennut
hölkkäämään tunnin parin lenkkejä. Ei tarvitse
ajatella mitään erityistä, sen kun nautit
raittiista ulkoilmasta ja metsän tuoksuista.
Mieliala on kohentunut tosi paljon.
Toivon, että Sinäkin löydät ratkaisun
elämäntilanteeseesi.
Ei muuta kuin tsemppiä ja parempaa huomista!
...luultavasti jokainen elämänsä jossain
vaiheessa tuntee alemmuuden tunnetta, mutta kun
meidät on tänne heitetty, niin miksi emme
nauttisi elämän pienistä ja suuristakin asioista!
Yleensä elämä lähtee raiteeltaan silloin, kun
alamme vertailemaan itseämme vierustoveriin joka
yleensä on se 'komeampi', 'fiksumpi' tai
'runsashiuksisempi'; aina kuitenkin meitä
parempi, jossain asiassa. Ja totuus on että aina
ON parempia ja kauniimpia, mutta heilläkin on
omat vaikeutensa ja hekin ovat kateellisia
jostain.
Olen huomannut että ihmiset odottavat jotain
suurta, ainoastaan jonkin suuren asian
odottaminen tuo energiaa ja vain suuret
tuntemukset painavat vaa'assa. Kesä-aamuinen
kaste, linnunlaulu illan hiljaisuudessa tai
huumaava metsän tuoksu eivät merkitse ihmisille
mitään, sillä ne ovat itsestäänselvyyksiä, ja
moni aamuinen pyöräilijä - autoilijasta
puhumattakaan - tuskin huomaa moista luonnon
aarretta ympärillään.
Muista, että virikkeet pitävät ihmisen kasassa.
Sinulla on työsi, koti ja mukavuuksia, joista
jotkut vain uneksivat. Sitäpaitsi, hiusten lähtö
johtuu runsaasta mieshormoonin erityksestä
elimistössä! Mikäli jollekin naiselle se on
ongelma, ettei Sinulla ole runsasta kuontaloa,
niin tuskin se nainen on Sinulle SE oikea.
Päivän paistetta kaikesta huolimatta; olet yksilö
muiden joukossa, persoona, jollaista toista ei
ole. Älä pane kovasti painoa sille mitä muut
ihmiset ajattelevat ja sanovat, vaan luota oman
sydämesi ääneen, vaistoon ja tunteisiin, sillä
ihminen on tunne-eläin.
Ja Haleja sinulle
"Elä hättäile hyvä mies!" Sanotaan, että naisilla
on viidenkympin kriisi, mutta miehillä se on jo
neljässäkymmenessä. Kun se oikea kellohame osuu
kohdallesi niin se on teikäpojan menoa ja silloin
sinäkään et jouda miettimään kaljuuntumisiasi ja
muita toisarvoisia jutuja. Onnea!
...Miehelle kuuluu tänään, näin sateisen kauniina
päivänä? Onko yhtään helpompaa?
Eipä tässä mittään. Mattoja on pesty ja asuntoa
on puleerattu ja kesäloma on alkanut. Kun touhuaa
ei ehdi niin kamalasti miettimään. Et taida ihan
täältä Eteläsuomesta olla ? täällä nimittäin ei
satele vaan aurinko porottaa pilvettömältä
taivaalta. Olisin mielummin töissä, mutta kyllä
minä selviän :) kiitos kysymästä
...tämä nyt länsi- vaiko pohjois-suomea, no jaa
Oulun lääni ja Pohjois-pohjanmaata. Nyt sitten
meilläkin paistelee aurinko ja asfaltti on jo
kuivunut sateen jäljiltä.
Siivous - tuo fyysinen rasite - on ihan hyväksi,
jos työ on miltei paikallaan istumista, kuten
minulla. Useasti kun asiat painavat mieltä, olen
huomannut että tekeminen auttaa tilannetta ja
tulee miltei tyytyväinen olo itseensä. Mukava
siis kuulla että et ole jäänyt paikallesi.
Työpaikka on ihan hyvä asia, kun sellainen on
olemassa, MUTTA älä anna sen hallita elämää.
Vaikka siitä riippuukin paljolti hyvinvointi,
mutta kuten huomaat raha ja menestys eivät voi
korvata kaikkea. Minä yritän painostaa
elämänlaatuun; tänä vuonna vaihdoin puolet
lomarahoistanikin vapaapäiviin!! Eikä yhtään
kaduta.
Sori, tuppaan aina filosofoimaan. Kauniita
ajatuksia ja hyvää mieltä. Mitä sitten teetkin,
tee se antaumuksella*
... tarinasi on uutta autoa myöden kuin omani.
Olen vain pari vuotta vanhempi. Minunkin
seurassani naiset viihtyvät, mutta jatko. Olen
tummahko, ruskeasilmäinen yli 180-senttine,
hoikkaa... siis kaikki periaatteessa Ok. Mulla
suurin vaikeus on se, että totuin yli 10 vuotta
mua nuorempaan - ja sitä haluaisin nytkin.
Jotenkin mieli ei ole omanikäisen naisen kanssa
samalla tasolla - johtunee omasta
kehittymättömyydestä.
Mutta täytyy toivoa että aika hoitaa.
Lykkyä tykö, kohtalotoveri!
olisi kyllä niin väliä :) Entinen vaimo oli myös
minua nuorempi, mutta se oli kyllä sattuma. Ei
toive.
Tiesitkö että nuo kuvaamasi asiat kuuluvat
masennuksen oireisiin. Masennuksessa ihmisen
aivot eivät tuota tarpeeksi tiettyjä kemiallisia
välittäjäaineita, asiaa voi korjata lääkkeillä,
mutta ne ovat vain mielen kipulääkkeitä,
helpottaa oloa, niin kuin särkylääke esim.
lihassärkyä. Todellisen korjaavan avun saa kun
käy läpi omat tunteensa. Masennuksen sanotaan
jotuvan siitä, että ei jostakin syystä pysty /
ole pystynyt ilmaisemaan tunteitaan pelotta.
Tunteet täytyisi muuttaa sanoiksi, joilla purkaa
ne mielestä pois. Puheena, sitähän se terapia
lähinnä on, tai kirjoittamalla vaikka vain
itselle oma tunne-elämäkerta, missä kertoo mitä
tapahtui ja miltä jokin asia tuntui. Esimerkkinä
tunteiden purkamisesta sanoiksi on vaikka tilanne
että olemme saaneet huonoa palvelua jossain, se
suututtaa ja kerromme siitä muille. Kun olemme
kertoneet sen tarpeeksi monta kertaa sen pystyy
jättämään taakseen, eli olemme kuluttaneet sen
tapahtuman tunteet loppuun. Samalla lailla meidän
pitäisi pystyä käsittelemään kaikki kielteiset
tunteet. Jotta se onnistuisi tulisi osata
tunnistamaan omat tunteensa, jos ei sitä itse
opi, niin terapeutit auttavat. Omien tunteiden
läpikäyminen kipeistä asioista on yhtä rankkaa
kuin maratonjuoksu, siksi sitä ei mielellään tee,
vaan yrittää selvittämättä unohtaa asiat.
Jos haluat lisää tieto masennuksesta, hae sitä
vaikka www.google.com hakupalvelimella. Käytä
hakusanana masennus tai mielialahäiriö. Voimia
teille jotka kamppailette masennuksen kanssa.
...mutta raskas ero on vienyt elmänhalusi ja
uskalluksesi naisten suhteen. Mutta tee
elämänmuutos rohkeasti. Lähesty rohkeasti naisia.
Jos saat pakit, kestät sen. Matkaan vaan,
rohkeutta ja uskallusta elämääsi! Usko ja luota
itseesi! Olet sen ansainnut!