En tiedä enää mitä tehdä,eikä tänne kirjoittaminen ratkaise yhtään mitään,mutta oli pakko saada ajatukset pihalle edes jonnekin.Eli siis,viime vuonna luulin etten enää koskaan kykenisi välittämään kenestäkään niin kuin välitin silloin ja sydämeni särkyi,silloin tuli vannottua etten anna yhdenkään naisen enää milloinkaan satuttaa minua tai itteni ihastua.Tiedä sitten mikä vaikutti,kevät ja kesä vai oliko se vain tuo ihana ihminen..?Kuitenkaan en kerinnyt tajuamaan kuinka meikää taas viedään...Siitä ekasta juttelusta täällä,hymystä ja katseesta kun nähtiin,tiesin heti ettei paluuta taida enää olla.Kaikki tää tuntuu mahdottomalta,koska ei olla kuin pari kertaa nähty,mutta minkäs teet.Yrittänyt kyllä olen unohtaa,mutten vain pysty vaikka tiedän etten varmaankaan koskaan saa sinua omakseni.Ja joka tapauksessa haluan sinun olevan vain onnellinen vaikken itte sitä onnea voisi sinulle koskaan antaa.Haluisin vain että et turhaan ainakaan antaisi minulle toiveita jos ei mistään mitää voi tulla,silti olen luvannut pysyä elämässäsi ja aion myös lupaukseni pitää.Vaikka muhun sattuu kun nään sinut ja kun juttelen sulle,niin enemmän se sattuisi jos en yhtäkkiä saisikaan nähdä sua,katsoa silmiin ja punastua yhä uudelleen..Tajusin kaiken kun katselin nukkumistasi,olen tässä nyt ja aina,ihan sitä varten mitä haluat minusta,ja häivyn lopullisesti jos niin haluat.Nimesi on varmasti joku muukin kirjoittanut sydämeensä,mutta se on ikuisesti mussa ja mun sydämessä,se ei sieltä katoa ja tiedät sen.Sinussa on vain jotain mitä en osaa selittää,mutta sen mitä tunnen osaan.
minkäs teet?
broken heart
0222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.