me epäonnistujat?

Sitten se rakentaminen vasta alkaa, vaikka toisin luullaan... Kun tontti ollaan raivattu ja perustukset kaivettu ja perustus valettu, niin siinä vaiheessa ollaan vasta alussa vaikka talopaketti on pystytetty. Hirvittää ajatella sinisilmäistä rakentajaa joka jää yksin jatkamaan urakkaa. Pitää olla tosi vahva ja osaava jos meinaa yksin vetää homman loppuun, varsinkin päivätyön ohella. En suosittele! Palkatkaa pari luotettavaa timpuria jos ette saa jatkuvaa talkoo apua tai ystävällistä sukua (esim. eläke-isää tai
muuta joutilasta kaveria). Rahoitus pitää olla kunnossa ja tieto siitä ettet joudu liian tiukoille lainojen kanssa. Kyllä siinä aviopuolisoiden välit tulehtuu ja rakkaus lentää ikkunasta ulos kun rahat loppuu...

Itse ajattelin rakennusprojektin aikana ettei se ero voi ainakaan meille yhdestä rakennusprojektistä tulla mutta kyllä nyt kieltämättä tekee tiukkaa. Mies on todella kireä ja jos en heti jotain asiaa ymmärrä tai hän ei ymmärrä minua on ensimmäinen reaktio alkaa huutaa, siis todella huutaa niin että varmasti kurkkuunkin koskee eikä mitään väliä onko lapset (tai naapurit) lähellä vai ei. Mies joutuu tietenkin tiukille, mutta niin myös äiti jolle kaatuu kotona kaikki. Tilanne on todella hankala kummallekin osapuolelle ja ellei aikasemmin ole rakentanut ei voi tietää sitä oikeaa työmäärää. Jos rahoista alkaa tekemään tiukkaa tarvitaan kyllä rautaisia hermoja että pysyy rauhallisena kotonakin. Me olemme vielä yhdessä, mutta liitto natisee liitoksistaan eikä säröjä ehdi paikkaamaan sitä mukaan kuin tulee. Pahinta on jos luulee että riittää että jos ne säröt unohtaa, eihän se niin käy rakentamisen suhteenkaan. Voi olla että perhe pääsee vielä onnellisesti muuttamaankin, mutta kyllä ne säröt muistuttaa olemassa olostaan ja silloin voi olla jo liian myöhäistä.

Uskoa meillä vielä riittää, mutta mitähän tulevaisuus tuo tullessaan, en todella tiedä. Uskon kuitenkin ettei se "rakennus-ero-prosentti" voi ihan ihan kauhean suuri olla vaikka suurin osa meistä tuntee sellaisenkin parin jolle kävi huonosti. Toivottavasti prosentti pienenee ajan mittaan kun ymmärretään kuinka isosta asiasta siinä rakentamisessa on kyse.

Ottakaa hyvät rakentajamiehet lomaa, viekää lapset hoitoon ja napatkaa vaimo mukaan viikonloppu lomalle jonnekin missä ei ole mitään tekemistä ja nauttikaa siitä.

urakasta voi selvitä, neuvoja meikäläiseltä: Talon tekeminen alkaa vasta paketista, ja hommaa on jumalattomasti. toimitukset todnäk venyy joskus. Tarjoukset viipyilee ja tavaraa joutuu etsiskelemään, hakemaan, siirtelemään yllättävän paljon. Tee väljä aikataulu. Budjetti ei saa liriä missään kohtaa sillä lopuksi ylitys voi olla iso. Talkoiden varaan ei kannata laskea. Vaimo on hyvä ottaa mukaan töihin. Vasaran ja kirveen heiluttelun oppii jos virkkaamaankin. Lapsenhoitoon pyytäkää apua kummeilta ja sukulaisilta. Ei kannata polttaa päreitä yhtä aikaa. Harrasta liikuntaa, lihakset kuntoon jo ennen rakentamista. Rakentaminen kestää ehkä vuoden tai kaksi, sitten se on ohi, eli kipu menee ohi... Ja juu: hauskaakin se voi olla ja lujittaa liittoa!