Eli täytin hiljattain 16 ja olen tyttö.
Asun ylihuolehtivaisen isän kanssa. Äitikin on vielä enemmän huolehtivainen, mutta asuu vähän kauempana. Vanhempani siis eronneet jo kauan sitten. Isä siis kyllä luottaa minuun, saan jo mennä diskoihin ja bileisiin ja vain sanon koska tulen ja jos tulenkin vähän myöhemmin, niin soitan hänelle ja kysyn lupaa. Ellen sitten valehtele, että menen kaverille muutamaksi yöksi ja tehdään sitten mitä halutaan. Mutta jos vain tulen kännissä kotiin, niin isä tappaisi, eikä hän pidä siitä ajatuksesta, että minulla olisi poikakaveri.
En saa muuttaa pois kotoota, vaikka haluaisinkin. Toisaalta, olen vasta 16 v, eihän se mikään ihme ole? Eihän? Meinaan vain, että helppohan se tässä olisi vain käydä rauhassa koulua, eikä murehtia laskuista ja itsensä elättämisestä... silti vain tuntuu oudolta, kun kaverit kyllä muuttaa pois kotoota ja minä en. Tuntuu siltä, kuin en pääsisi ikinä täältä pois.
Minulla ei ole hajuakaan siitä, miten suudellaan, tai ylipäätään mitään seksielämästä. En ole koskaan seurustellut... koko ylä-asteen ajan olin hiljainen ja kiusattu. Sitten myöhemmin, ehkä ysillä porukat aikuistu ja minäkin taisin vähän ja aikuistua ja muuttua ulkonäöltäni kauniimpaan suuntaan. En siis nykyisin mikään ihan ruma ole, vaikka vähän saisi painoa pudottaa. Olen kuitenkin niin yliujo ja jos joku poika/mies tulee jossain jotain puhumaan mulle, menen ihan lukkoon. En ole edes tottunut siihen, että joku sanoo, että "sä oot söpö/kaunis". Katon vaan pitkään sellasta...
Seksiin yms. mulla ei ole kiire, mutta en mä halua olla tässä samassa jamassa vielä viiden vuoden päästä. Tahtoisin päästä lopullisesti ulos tästä kuoresta. Ihan ku olisin jumittunu johonki, mistä en pääse millään pois. Miten edes saan kavereitakaan, kun olen tällainen tuppisuu, joka ei katso kunnolla suoraan silmiin, kun puhutaan?!
Mitä tässä tekisi?
Asun ylihuolehtivaisen isän kanssa. Äitikin on vielä enemmän huolehtivainen, mutta asuu vähän kauempana. Vanhempani siis eronneet jo kauan sitten. Isä siis kyllä luottaa minuun, saan jo mennä diskoihin ja bileisiin ja vain sanon koska tulen ja jos tulenkin vähän myöhemmin, niin soitan hänelle ja kysyn lupaa. Ellen sitten valehtele, että menen kaverille muutamaksi yöksi ja tehdään sitten mitä halutaan. Mutta jos vain tulen kännissä kotiin, niin isä tappaisi, eikä hän pidä siitä ajatuksesta, että minulla olisi poikakaveri.
En saa muuttaa pois kotoota, vaikka haluaisinkin. Toisaalta, olen vasta 16 v, eihän se mikään ihme ole? Eihän? Meinaan vain, että helppohan se tässä olisi vain käydä rauhassa koulua, eikä murehtia laskuista ja itsensä elättämisestä... silti vain tuntuu oudolta, kun kaverit kyllä muuttaa pois kotoota ja minä en. Tuntuu siltä, kuin en pääsisi ikinä täältä pois.
Minulla ei ole hajuakaan siitä, miten suudellaan, tai ylipäätään mitään seksielämästä. En ole koskaan seurustellut... koko ylä-asteen ajan olin hiljainen ja kiusattu. Sitten myöhemmin, ehkä ysillä porukat aikuistu ja minäkin taisin vähän ja aikuistua ja muuttua ulkonäöltäni kauniimpaan suuntaan. En siis nykyisin mikään ihan ruma ole, vaikka vähän saisi painoa pudottaa. Olen kuitenkin niin yliujo ja jos joku poika/mies tulee jossain jotain puhumaan mulle, menen ihan lukkoon. En ole edes tottunut siihen, että joku sanoo, että "sä oot söpö/kaunis". Katon vaan pitkään sellasta...
Seksiin yms. mulla ei ole kiire, mutta en mä halua olla tässä samassa jamassa vielä viiden vuoden päästä. Tahtoisin päästä lopullisesti ulos tästä kuoresta. Ihan ku olisin jumittunu johonki, mistä en pääse millään pois. Miten edes saan kavereitakaan, kun olen tällainen tuppisuu, joka ei katso kunnolla suoraan silmiin, kun puhutaan?!
Mitä tässä tekisi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Isäsi on aivan normaali ihminen. Kyllä isän ja äidin kuuluu huolehtia 16-vuotiaasta. 16-vuotiaan ei sen sijaan kuulu olla kännissä, ei muuttaa pois kotoa eikä harrastaa seksiä, eikä edes ole välttämätöntä seurustella. Sitä kyllä ehtii. Mistä ihmeestä sinä ole saanut päähäsi, että kavereittesi tekemiset olisivat alkoholeineen yksin asumisineen sun muineen jotenkin normaalia. Niiden lasten vanhemmat ovat jättäneet lapsensa heitteille. Sinun vanhempasi sen sijaan huolehtivat sinun niin kuin 16-vuotiaasta pitääkin. Ole onnellinen siitä. Pussaamaankin opit vielä ihan varmasti ja ujous karsiutuu kunhan vielä kasvat.