taitaa olla vahvat luut minulla, kaaduin jakkaralta suoraan polvilleni, ja selvisin.
Tovin siinä henkeä haukoin, ja mietin miten saan puhelimen käteeni, ja apua.
Vaan, pystyinkin nousemaan, jalka kesti, joten osteoporoosia tuskin on.
Olin seisomassa pallilla, kun se mokoma päättikin karata alta.
Kylppärin lattia olikin osin liukas :(
Onko sinulle kotona sattunut jotain tapaturmaa, vakuutusyhtiöthän väittävät, niiden olean yleisimpiä.
minulla kävi tuuri!
Tovin siinä henkeä haukoin, ja mietin miten saan puhelimen käteeni, ja apua.
Vaan, pystyinkin nousemaan, jalka kesti, joten osteoporoosia tuskin on.
Olin seisomassa pallilla, kun se mokoma päättikin karata alta.
Kylppärin lattia olikin osin liukas :(
Onko sinulle kotona sattunut jotain tapaturmaa, vakuutusyhtiöthän väittävät, niiden olean yleisimpiä.
minulla kävi tuuri!
Vastaukset 5
Vanhimmat
ikäviä tapaturmia sattuu eniten juuri kotona, tutuissa oloissa.
Mieheni putosi tikapuilta joitakin vuosia sitten, jalka leikattiin, monta kuukautta meni toipumiseen.
Olen todella iloinen, ja onnellinen.
Istuin puolisen tuntia, henkeäni haukkoen, ja sattui niin kovin. Uskoin piipaa autoa tarvitsevani.
Kun vihdoin pääsin kampeamaan ylös, olikin iloinen yllätys jalan kantaminen.
Polvi on turvoksissa ja kipeä, mutta ei selästikään sairaalaa tarvitse.
Ehkä opin nyt, ettei pidä kurkoitella.
Pitäisi velvoittaa kyltti tai tiedote vahauksesta laittamaan.
Toivotaan ihmisten kävelevän portaat, mutta.....
Puolenvuoden sairasloma, kaattuminen juuri vahatuilla portailla.
Nyt ok, vaan hissin käyttäjäksi tuo minut teki. En halua urheilla, kotirapussani.
Vahinko voi tapahtua, vaikka yrittää olla huolellinen.
Vanhetessa pitäisi huolehtia hermoston kunnosta, yleensä kompurointi ei johdu lihasten heikkoudesta vaan siitä, että hermosto surkastuu eikä ehdi reagoida "tapahtumaan".
Hermostoa voi kuntouttaa nopeilla erilaisilla kuntoliikkeillä.
Onneksi ei ole mitään pahempaa sattunut. Toivottavasti ei satukkaan.