oma lajinsa ihmisistä.
Moni ei voi tajuta että tätä työtä voi tehdä pyyteettömästi.
Aivan liian usein tulee kysymys mitä hyötyä hoitajalle on uurastuksestaan.
Voin sanoa että ei mitään, helpompaa elämä olisi jos mukavuudenhalun mittarilla mitataan.
Rakkaus hoidettavaa kohtaan ei ole rahalla mitattavissa.
Moni ei voi tajuta että tätä työtä voi tehdä pyyteettömästi.
Aivan liian usein tulee kysymys mitä hyötyä hoitajalle on uurastuksestaan.
Voin sanoa että ei mitään, helpompaa elämä olisi jos mukavuudenhalun mittarilla mitataan.
Rakkaus hoidettavaa kohtaan ei ole rahalla mitattavissa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vaikka sataa nautin vapaastani.
Olen ajellut ja katsellut Pohjois-Savon kuntia.
Yövyn Kissan kans Varpaisjärvellä, kävin Nilsiässä ja Lapinlahdella.
Sitten Iisalmeen, tai minne huvittaakin ajella.
Mokkula toimii täällä melko hyvin.
Tämän avulla taas jaksaa syksyn ja pitkälle talveenkin.
Kyllä säännölliset vapaat ovat omaishoitajalle elintärkeitä.
Tunnen sen tunteen kun kenestäkään ei tarvitse huolehtia, saa olla pienen hetken omine ajatuksineen, päivän.. pari...jotkut onnelliset jopa viikon, eikä tarvitse miettiä että kuinka rakas omainen pärjää, toivottavasti on hyvässä hoidossa sen aikaa kun oma omaishoitaja on ns.tauolla.
Voi kun kaikki lapset voisivat jakaa hoitovastuun ,eikä pakoilla sitä, se omainen...oli se sitten äiti tai isä, se on kuitenkin jonkun hoidettava, mieluummin omaisen, mutta tätä eivät kaikki ymmärrä, pakenevat tätä vastuuta toiselle paikkakunnalle, jopa ulkomaille, todella säälittävää.
tarvitsee myös lomaa. Kumma kun "rakkaudesta" ei tarvitse lomaa jonkun mielestä;-)
Voihan asitä rakastaa vaikka lomaa pitääkin.
Omaishoito on kovaa työtä suurimman osan ajasta.
Hyssyttelyllä ja voivottelulla ei tässä hommassa pitkälle pötkitä.
Ollaan me omaishoitajat todellakin oma rotumme, vaikka onhan meissäkin monenlaisia. Kahdeksan vuoden aikana olen oppinut huomaamaan monta asiaa.
Ystävyyssuhteet ovat lähes kokonaan loppuneet, itselläkin kiinnostus ulkomaailmaa kohtaan on hiipunut.
Muutokset tuntuvat peloittavilta, toivoisi että elämä jatkuisi samanlaisena päivästä päivään. Alkuun kapinoi, tunsi jopa vihaa kohtalostaan, toiset kulkevat aviomiehensä kanssa, harrastavat ja matkustelevat. Silloin halusin minäkin elää normaalia elämää, mutta tähän jää kiinni eikä enää halua mihinkään.
Kun olen lomalla haluan päästä takaisin "normaaliin" elämään. Tämä on oma pieni maailmanasa, ulkopuolella on muut he tntuvat etäisiltä.
Kuinkahan minun käy jos tai kun tämä pesti joskus päättyy, vaan eihän sitä tiedä vaikka itse lähtisin ensin.
Monesti toisten elämä näyttää kulkevan vaivattomasti, silti voi taustalla olla suuriakin vaikeuksia.
Olen itse vuosien varrella sopeutunut osaani, elämä on asettunut uomiinsa.
Minäkin lähes tulkoon häiriinnyn jos joku asia sotkee normaalin rutiinin. Kun lisäksi on perheessä paljon sairautta muillakin kun hoidettavalla, joskus tuntuu mitta olevan täynnä.
Kuitenkin olen vielä jaksanut uskoa parempaan huomiseen, jos lakkaa toivomasta ja ei mikään enää kiinnosta tuntuu elämäkin pysähtyvän.
Minun eilinen päiväni oli pelastettu kun pääsin pyörälenkille, ajelin kymmenen kilometriä huolettomana kun miehellä oli hoitaja sen aikaa.
Niin ovat "ystävät"? meidänkin ympäriltämme kadonneet. Itse omaishoitajana ajattelen kuitenkin niin, että todellinen ystävä ei jätä toista koskaan ja missään tilanteessa.
Jaksamista kaikille ja Hyvää Joulua ja parempaa Uutta Vuotta 2010 kaikille tasapuolisesti
Kun elämä pyörii lähes kokonaan hoidettavan ympärillä ei monikaan jaksa ajan mittaan pitää ystävyys-suhteita yllä.
Omaishoitajan maailma on vieras sellaiselle joka ei elä siinä arkeaan.
Hyvää Joulua ja onnellisempaa uutta vuotta kaikille omaishoitajille ja heidän hoidettavilleen.
Ymmärrän Sinua paremmin kuin luuletkaan?
Yksi "meistä omaishoitajista"
Hali Sinulle .... ja suukkonenkin
Viestisi lämmitti mieltäni.
Onnellista Uuutta vuotta
auli-auli
sellainen päivä että tosiaankin tympäisee kaikki. Hoidettavani on äreä ja kiukuttelee koko ajan, samanlainen taidan olla itsekin.
Ei me omaishoitajat mitään enkeleitä olla, tavallisia ihmisiä, vikoineen ja puutteineen. Ärsyynnyn siitä kun omaishoitajaksi ryhtymisen jälkeen ihmisten puhetyylikin muuttuu voivottelevaksi.
Mikä lie tuonut mieleen ennen aikaan paljon käytetyn muistovärssyn: "Palkitse herran äidin vaivat, palkitsematta ne meiltä jäivät."
Onneksi tuota näkee jo harvemmin, en ole kiitoksen kipeä enkä halua omaishoidontukea kummempaa palkkiotakaan, jotenkin tuo värssy vain jäi soimaan päässäni.
Muuttuvat vuoren korkuisiksi kun on väsynyt ja liian paljon eristyksissä muusta maailmasta.
Siksi vapaiden pitäminen onkin tärkeää omaishoitajan jaksamisen kannalta.
Se teettää paljon lisätyötä kun lapset ja lapsenlapset, kissat ja koirat mukanaan tulevat Joulua viettämään.
Kun nyt osaisin ottaa rennommin enkä ajaisi itseäni ihan loppuun.
Minusta on ihanaa että lapset käyvät, odotan heitä kovasti, ainoastaan väsyminen peloittaa.
Mies on hankala hoidettava, lapset eivät uskalla jäädä hänen kanssaan yksin, joten hoitamisen suhteen ei ole kunnolla apua. Tietenkin he lyhyen ajan pärjäävät.
Meillä on päivän rutiinit niin tarkkoja että häiriinnyn jo yllätysvieraan käynnistä.
Itse jaksan paremmin ja jää myös omaa aikaa kun päivät sujuvat niin kuten olen tottunut ja suunnitellut.
Koetan tehdä jouluruokia, mutta en ihan joka sorttia ja ostan jotain valmiinakin.
Raskaammat siivoukset teetän siivousfirmalla, olen kova leipomaan, tykkään siitä, leipominen käy minulle rentoutumisesta.
Karjalanpiirakat, joulupulla, tortut ja täytekakun teen itse, muita herkkuja voin ostaa kaupasta.
Laatikkoja meillä menee vähän, ne taidan tänä jouluna ostaa valmiina, lapset maistelevat mutta eivät juuri välitä.
Siivos on parasta suorittaa joulun jälkeen, kun on paljon porukkaa ja eläimiä niin se ei hetken kuluttua näy missään vaikka olisi kuinka tarkkaan putsaillu.
Mukavaa Joulunodotusta omaishoitajille.
Kala on suosittua ja itse paistettu kinkku.