Asuntojen kalleuden syy: Suorastaan järjettömän suuri tuki omistusasumiselle vuokra-asumisen kustannuksella. Tässä erittely ilmiön varjopuolista:
1. Varallisuuserojen räjähdysmäinen kasvu, kun ihmiset jakautuvat niihin, joilla on varaa kasvattaa omaisuuttaan omistusasunnon muodossa ja niihin, joiden "kohtalona" on maksaa vähistä rahoistaan kiskurimaista vuokraa.
2. Omistusasunnon ostajien "velkavankeus", järjettömän suuret lyhennykset, joiden vuoksi näiden - yleensä lapsiperheiden - elintaso laskee dramaattisesti juuri niinä vuosina kun lapset ovat nuorimmassa iässä ja rahalle eniten tarvetta.
3. Rikkaiden suhteellinen rikastuminen. Nämä voivat ostaa asuntonsa monasti suureksi osaksi käteisellä, kun köyhemmät joutuvat ottamaan kallista (okei, ei ehkä juuri nyt) lainaa jopa moneksi kymmeneksi vuodeksi. Loppuen lopuksi köyhempi maksaa samasta tuotteesta 1,5-2x enemmän kuin rikas. Kaikkista köyhin - vuokralla asuja - maksaa hieman vähemmän, mutta tämän varallisuus ei kasva mihinkään.
4. Koroista hyödyt kerää pankit.
5. Asuntojen hintaa nostaa valtion subventiot, kuten korkovähennykset. Käytännössä näiden toimien suurin hyötyjä on siis pankkisektori, koska subventiot näkyvät voimakkaasti hinnoissa (onko jollain tutkimustietoa prosenttimäärästä? Oma täysin tuulesta temmattu veikkaus on 70%) ja nostavat näin sitä rahan määrää, joka on nostettava pankeista. Valtio siis tukee mutkan kautta pankkeja. Suurin häviäjä on vuokralla asuja, jonka vuokra nousee ilman varallisuuden arvon nousua.
*Korkovähennyksissä on muistettava myös se, että ne hyödyttävät rikkaita eniten. Niiden kokohan määrittyy veroprosentin mukaan, mikä rikkailla on luonnollisesti suurin. Saattaa siis olla niin, että de facto asunnot halventuvat tämän subvention seurauksena vain rikkaille, kun taas köyhien kohdalla tuki on niin pieni, että sen seurauksena tullut asuntojen hinnannousu on sitä suurempi.
Puhtaasti taloudellisen rationaalisuuden kannalta Suomessa kannattaa aina ostaa asunto, mikäli siihen vain suinkaan on varaa. Lyhennykset ovat käytännössä - korkoja lukuun ottamatta - oman varallisuuden kartuttamista. Ja tämä varallisuus periytyy jälkipolville. Vuokralla asujan tilanne on aika lailla erilainen. Kun ei olla päästy alati nousevan omistusasuntokynnyksen yli, menee vähät varat "paikallaan pyörimiseen", eli käytännössä jonkun toisen pääoman kasvattamiseen. Tämä on jo itsessään todella ongelmallista, mutta suuret haitalliset mittasuhteet ilmiö saa, kun omistusasujat ja vuokralla asujat saavat jälkikasvua. Jos kahdella tällaisella perheellä on yksi lapsi ja vanhemmat kuolevat nuorena, voi toisella olla toiseen nähden 200 000 euron "etumatka". Jokainen ymmärtää, mitä tämä tarkoittaa taloudellisen tasa-arvon kannalta.
Pahimmillaan mennään pitkällä aikavälillä noidankehään, jossa pääoma kasaantuu omistajille ja kasvattaa entisestään asuntojen hintoja. Vuokralla asuvien perijät jäävät yhä kauemmas siitä varallisuuskynnyksestä, mikä riittää asunnon ostamiseen. Kansa jakaantuu kahtia. Itse asiassa tämä kehitys on käsittääkseni jo toteutunut ainakin Helsingissä.
Mitä asialle sitten voisi tehdä? Oma lääkkeeni on vuokralla asumisen taloudellisen kannattavuuden suhteellisen aseman parantaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa omistusasumisen taloudellisen kannattavuuden laskemista. Tässä muutama toimenpide, jotka olisivat mielestäni perusteltuja asian korjaamiseksi:
1. Korkovähennysten vähittäinen poistaminen. Tässä on pakko pitää pitkä siirtymäaika, etteivät vastikään asunnon ostaneet kärsisi liikaa. Yksi prosentti vuodessa olisi ehkä hyvä aikataulu. Tämä laskee asuntojen hintoja pikku hiljaa, tai ainakin vähentää merkittävästi niiden nousupaineita.
2. Varallisuusvero omistusasujille. Kaikkien omistusasujien tulisi vuosittain maksaa 1% asuntonsa maksetusta (siis velkaantuneiden vähemmän) arvosta veroa valtiolle. Tällä olisi muutamia positiivisia seurauksia:
2.1. Asuntojen hinnat laskisivat jonkin verran.
2.2. Valtion verotulot nousisivat.
2.3. Käytännössä kyseessä olisi tulonsiirto pankeilta valtiolle (ja tätä kautta vuokra-asujille, kts. 3. kohta), koska pankkien korkotulot pienenisivät. Vaikutus itse omistusasujaan ei olisi välttämättä kovin radikaali.
2.4. Asuntojen hintojen laskiessa myös vuokrat laskisivat.
2.5. Suurissa asunnoissa yksin asuvat saisivat taloudellisen insentiivin muuttaa pienempään, mikä lisäisi asuntojen tarjontaa ja näin laskisi hintoja.
3. Suurin osa tämän asumisveron tuloista korvamerkittäisiin valtion(yhtiön) oman vuokra-asuntotuotannon tukemiseen. Tämä rakentaisi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja niille paikkakunnille, joissa näitä eniten tarvitaan. Tällä hetkellä tarve on suurin Helsingissä.
4. Verohelpotuksia sellaisille asuntojen vuokraajille, jotka sitoutuvat pitkiin vuokra-aikoihin ilman oikeutta lopettaa vuokrasuhdetta. Näin vuokra-asumisesta tulisi turvallinen vaihtoehto lapsiperheille, eikä tarvitsisi kantaa huolta vuokranantajan päätöksestä lopettaa vuokrasuhde.
1. Varallisuuserojen räjähdysmäinen kasvu, kun ihmiset jakautuvat niihin, joilla on varaa kasvattaa omaisuuttaan omistusasunnon muodossa ja niihin, joiden "kohtalona" on maksaa vähistä rahoistaan kiskurimaista vuokraa.
2. Omistusasunnon ostajien "velkavankeus", järjettömän suuret lyhennykset, joiden vuoksi näiden - yleensä lapsiperheiden - elintaso laskee dramaattisesti juuri niinä vuosina kun lapset ovat nuorimmassa iässä ja rahalle eniten tarvetta.
3. Rikkaiden suhteellinen rikastuminen. Nämä voivat ostaa asuntonsa monasti suureksi osaksi käteisellä, kun köyhemmät joutuvat ottamaan kallista (okei, ei ehkä juuri nyt) lainaa jopa moneksi kymmeneksi vuodeksi. Loppuen lopuksi köyhempi maksaa samasta tuotteesta 1,5-2x enemmän kuin rikas. Kaikkista köyhin - vuokralla asuja - maksaa hieman vähemmän, mutta tämän varallisuus ei kasva mihinkään.
4. Koroista hyödyt kerää pankit.
5. Asuntojen hintaa nostaa valtion subventiot, kuten korkovähennykset. Käytännössä näiden toimien suurin hyötyjä on siis pankkisektori, koska subventiot näkyvät voimakkaasti hinnoissa (onko jollain tutkimustietoa prosenttimäärästä? Oma täysin tuulesta temmattu veikkaus on 70%) ja nostavat näin sitä rahan määrää, joka on nostettava pankeista. Valtio siis tukee mutkan kautta pankkeja. Suurin häviäjä on vuokralla asuja, jonka vuokra nousee ilman varallisuuden arvon nousua.
*Korkovähennyksissä on muistettava myös se, että ne hyödyttävät rikkaita eniten. Niiden kokohan määrittyy veroprosentin mukaan, mikä rikkailla on luonnollisesti suurin. Saattaa siis olla niin, että de facto asunnot halventuvat tämän subvention seurauksena vain rikkaille, kun taas köyhien kohdalla tuki on niin pieni, että sen seurauksena tullut asuntojen hinnannousu on sitä suurempi.
Puhtaasti taloudellisen rationaalisuuden kannalta Suomessa kannattaa aina ostaa asunto, mikäli siihen vain suinkaan on varaa. Lyhennykset ovat käytännössä - korkoja lukuun ottamatta - oman varallisuuden kartuttamista. Ja tämä varallisuus periytyy jälkipolville. Vuokralla asujan tilanne on aika lailla erilainen. Kun ei olla päästy alati nousevan omistusasuntokynnyksen yli, menee vähät varat "paikallaan pyörimiseen", eli käytännössä jonkun toisen pääoman kasvattamiseen. Tämä on jo itsessään todella ongelmallista, mutta suuret haitalliset mittasuhteet ilmiö saa, kun omistusasujat ja vuokralla asujat saavat jälkikasvua. Jos kahdella tällaisella perheellä on yksi lapsi ja vanhemmat kuolevat nuorena, voi toisella olla toiseen nähden 200 000 euron "etumatka". Jokainen ymmärtää, mitä tämä tarkoittaa taloudellisen tasa-arvon kannalta.
Pahimmillaan mennään pitkällä aikavälillä noidankehään, jossa pääoma kasaantuu omistajille ja kasvattaa entisestään asuntojen hintoja. Vuokralla asuvien perijät jäävät yhä kauemmas siitä varallisuuskynnyksestä, mikä riittää asunnon ostamiseen. Kansa jakaantuu kahtia. Itse asiassa tämä kehitys on käsittääkseni jo toteutunut ainakin Helsingissä.
Mitä asialle sitten voisi tehdä? Oma lääkkeeni on vuokralla asumisen taloudellisen kannattavuuden suhteellisen aseman parantaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa omistusasumisen taloudellisen kannattavuuden laskemista. Tässä muutama toimenpide, jotka olisivat mielestäni perusteltuja asian korjaamiseksi:
1. Korkovähennysten vähittäinen poistaminen. Tässä on pakko pitää pitkä siirtymäaika, etteivät vastikään asunnon ostaneet kärsisi liikaa. Yksi prosentti vuodessa olisi ehkä hyvä aikataulu. Tämä laskee asuntojen hintoja pikku hiljaa, tai ainakin vähentää merkittävästi niiden nousupaineita.
2. Varallisuusvero omistusasujille. Kaikkien omistusasujien tulisi vuosittain maksaa 1% asuntonsa maksetusta (siis velkaantuneiden vähemmän) arvosta veroa valtiolle. Tällä olisi muutamia positiivisia seurauksia:
2.1. Asuntojen hinnat laskisivat jonkin verran.
2.2. Valtion verotulot nousisivat.
2.3. Käytännössä kyseessä olisi tulonsiirto pankeilta valtiolle (ja tätä kautta vuokra-asujille, kts. 3. kohta), koska pankkien korkotulot pienenisivät. Vaikutus itse omistusasujaan ei olisi välttämättä kovin radikaali.
2.4. Asuntojen hintojen laskiessa myös vuokrat laskisivat.
2.5. Suurissa asunnoissa yksin asuvat saisivat taloudellisen insentiivin muuttaa pienempään, mikä lisäisi asuntojen tarjontaa ja näin laskisi hintoja.
3. Suurin osa tämän asumisveron tuloista korvamerkittäisiin valtion(yhtiön) oman vuokra-asuntotuotannon tukemiseen. Tämä rakentaisi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja niille paikkakunnille, joissa näitä eniten tarvitaan. Tällä hetkellä tarve on suurin Helsingissä.
4. Verohelpotuksia sellaisille asuntojen vuokraajille, jotka sitoutuvat pitkiin vuokra-aikoihin ilman oikeutta lopettaa vuokrasuhdetta. Näin vuokra-asumisesta tulisi turvallinen vaihtoehto lapsiperheille, eikä tarvitsisi kantaa huolta vuokranantajan päätöksestä lopettaa vuokrasuhde.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun verotusta laman takia joudutaan korottamaan, niin olisi todella vaan oikein, jos otettaisiin niiltä, joita eniten on elvytettykin eli asunnon omistavilta. Korkovähennykset pois ja omistusasumisesta samanlainen vero kuin vuokralla asumisestakin!
"omistusasumisesta samanlainen vero kuin vuokralla asumisestakin!"
Ja minkäslaista ylimääräistä veroa vuokralla asuvat joutuvat maksamaan? Siis veroa, jota muuten asuvat eivät maksa?
Ruvetaanko perimään vuokrastakin varainsiirtoveroa?
Vuokralla asuvat maksavat vuokrissaan sen veron, joka peritään vuokranantajalta asuntotulosta, niin kuin he maksavat kaikki muutkin asuntoon ja asumiseen liittyvät kustannukset.
Jos vuokralaisen asuttamaan asuntoon on kuulunut varainsiirtoveroa niin toki vuokranantaja senkin laittaa vuokriin mukaan. Ei ole sellaista maksua tai veroa, jota ei laitettaisi vuokriin, jos se asumiseen liittyy.
Siteeraan Soinivaaraa:
"Tämän epäkohdan ymmärtää, jos kaksi henkilöä asuu täsmälleen samanlaisissa asunnoissa, toinen Turussa ja toinen Tampereella ja he saavat yhtäkkiä työpaikat ristiin, Turussa asuvan Tampereelta ja päinvastoin. Jos he menevät asumaan toistensa asuntoihin, heille molemmille merkitään verotettavaa vuokratuloa asunnosta. Asumistapahtuma, joka omassa asunnossa oli veroton, muuttuu yhtäkkiä verolliseksi."