Syntymäpäivälahjana

Hän makaa sängyllä hiljaa, ainoa mikä hänessä liikkuu on kohoileva rintakehä. Katselen häntä hiljaa ovelta sanomatta mitään. Hän tuntuu vaistoavan läsnäoloni, sillä hän kääntää päätään minua kohti. "Kuka siellä?", hän kysyy. "Shh", vastaan, hänen ei tarvitse tietää sitä vielä.
Hän täyttää tänään kahdeksantoista vuotta. Olen hänen syntymäpäivälahjansa, jonka hänen ystävänsä ovat hänelle hänen tietämättään hankkineet. Hän ei ole koskaan ollut naisen kanssa, ja minä olen se joka tänään vie hänen poikuutensa. Aion tehdä sen niin, että hän muistaa sen lopun elämäänsä, että hän tulee ikuisesti vertaamaan tätä kokemusta kaikkiin tuleviin kokemuksiinsa. Aion asettaa riman korkealle, niin korkealle, että se joka sen ylittää, on taatusti hänen arvoisensa.

Kävelen lähemmäs. Hänet on sidottu sängyn päätyihin jaloistaan ja käsistään x-asentoon ja hänen silmänsä on sidottu punaisella huivilla. Hän on alasti ja kaunis. Hänen rintansa on karvaton, sileä, nänninsä vaaleanpunaiset ja hänen ihollaan viipyy vielä kesän lämpö ja rusketus. Annan katseeni liukua alaspäin hänen vartalollaan. Hänen peniksensä on kevyesti jäykistynyt, ehkä jännityksestä, ehkä tilanteen kiihottavuudesta ja siitä aavistuksesta, mitä tuleman pitää. Tänään hänestä tulee mies. Hänen reitensä ovat lihaksikkaat, pohkeet kullanvärisen karvoituksen peitossa. Hän on yhtä aikaa mies ja poika, nuori ja valmis rakkauteen ja rakasteluun.

Asetun polvilleni hänen jalkojensa väliin. Hän tuntee sängyn liikkeestä ja lakanoiden kahinasta, että olen siinä. En kosketa häntä vieläkään, katselen vain. Sitten ojennan käteni ja sivelen etusormellani hänen rintaansa, kevyitä liikkeitä, kiemuroita. Navan korkeudelta palaan takaisin ylös, kastelen sormen suussani ja kosketan sillä hänen nänniään. Se supistuu ja kovettuu kuin naisella. Mies, tai poika, hengähtää nopeasti ja huomaan kosketukseni vaikuttavan myös alempana. Hänen elimensä alkaa kovettua ja nousta oikealta puolelta keskelle, suoraan kohti napaa. Se on niitä peniksiä, jotka ovat niin painavia ja paksuja, etteivät milloinkaan erektiossa sojota suoraan kohti kattoa, sen oma paino vetää sen alas, vatsaa vasten. Se on kaunis, suippo, vaaleanpunainen; yhtaikaa sileä ja suonikas, kova ja pehmeä. Se kutsuu koskettamaan, mutta sen aika ei ole vielä.

Kumarrun pojan - olen päättänyt hänen olevan poika, ainakin toistaiseksi - ylle ja suutelen hitaasti hänen kaulaansa. Imaisen korvanlehden suuhuni ja näykin sitä kevyesti etuhampaillani, laskeudun taas alaspäin hänen rintakehäänsä suudellen ja nännejään näykkien. Käteni hyväilevät kevyesti hänen kylkiään ja päätyvät hänen lonkkaluilleen pitäen häntä paikoillaan. Hänen elimensä on alkanut kostua, se osoittaa nyt suoraan kohti napaa, se on paksu ja houkutteleva, käyttämätön, uutta valloittamatonta aluetta. Poika hengittää nyt kiivaammin, hänen suunsa aukeaa ja kieli lipaisee alahuulta. Hänen peniksensä on aivan edessäni, tiedän hengitykseni tuntuvan siinä viileältä. Kastelen etusormeni suussani ja ojennan sen sipaisemaan kevyesti peniksen vartta, sen alapuolta. Poika huokaisee ja värähtää, mutta pitelen häntä toisella kädelläni paikoillaan. Otan peukalon ja keskisormen mukaan ja hieron aivan kevyesti ja hitaasti peniksen vartta molemmin puolin, ujutan sormeni sen alle ja kumarrun ottamaan terskan suuhuni. Kuulen pojan vetävän terävästi henkeä, kuulen käsirautojen kolahtavan sängyn metallipäätyä vasten. Pidän peniksen varresta kiinni toisella kädelläni, suussani on vain terska. Kieputan kieltäni sen ympäri, terskanvakoa pitkin ja toiseen suuntaan takaisin, imaisen välillä kunnolla, nuolen terskan yläpuolta, pyöritän päätäni suipistaen suuni terskan ympärille. Poika alkaa täristä ja huohottaa, tunnen kädessäni miten hänen peniksensä paksunee vielä entisestään ja sykkii, kuinka hänen lantionsa alkaa nousta kaarelle. Hän on lähellä, niin lähellä, niin helposti ja nopeasti kuin vain nuori poika voi kiihottuessaan olla. Mutta en aio antaa hänelle vapautusta vielä. Irrotan otteeni sekä kädelläni että suullani ja vetäydyn kauemmas. Poika ynähtää pettyneenä, tiedän tunteen kyllä, tiedän kuinka tuskaisen turhauttavaa se hänestä on. Hänen ihonsa kiiltelee syljestä ja hänen omista eritteistään, hänen elimensä sykkii punaisena ja äärimmilleen paisuneena, se on hänen maailmansa keskipiste juuri nyt. Hänen suunsa on raollaan, hän yrittää kiemurrella ja hänen jokainen solunsa, jokainen kohtansa pyytää - kerjää - lisää.

Minä annan lisää. Minä nousen hänen päälleen kahareisin ja alan hieroa itseäni häntä vasten. Olen niin märkä, että kuulen litinän omissa korvissani sen kiihottuneen kohinan alta, joka päässäni soi. Poika yrittää vaistomaisesti nostaa lantiotaan ja kiemurrella niin, että pääsisi sisääni, mutta minä hallitsen nyt. Minä haluan hidastaa, kiusata, kiduttaa, nostaa kiihkon sellaiseksi että räjähdys lopulta saa meidät molemmat näkemään tähtiä, sinkoutumaan punaiseen sumuun, kokemaan pienen kuoleman. Haluan kiduttaa paitsi poikaa, myös itseäni.

Siispä minä hieron pyhintäni hänen peniksensä vartta vasten, liu´un siinä kuin se olisi tehty minulle alustaksi, hieron klitoristani hänen terskansa alapintaa vasten, levitän paisuneet häpyhuuleni hänen peniksensä varrelle, vuodatan mahlaani liukasteeksi välillemme. Hänen elimensä on kastellut hänen vatsansa ja liukuu siinä minun vulvani ja hänen vatsansa ihon välissä. Poika on äärimmilleen kiihottunut, hänen tuntemuksensa ovat koko ajan siinä rajoilla, hän huohottaa ja tempoo kahleitaan, mutta ei voi tilanteelle mitään.

"Haluaisitko sinä raiskata minut?" kuiskaan äkkiä hänen korvaansa. En ole tunnistaa omaa ääntäni, se on muuttunut käheäksi ja matalaksi, kiusoittelevaksi ja samalla melkein pelottavaksi; se tuntuu tulevan jostain syvemmältä kuin tavallisesti. En jää odottamaan vastausta vaan jatkan "sillä minä raiskaan sinut nyt, juuri nyt". Siirryn ihan hiukan ylemmäs, vain sen verran että hänen terskansa pää on vaginani aukolla mutta penis edelleen vaakasuorassa hänen vatsansa ja minun välissäni. Sitten alan kiemurrella alaspäin niin, että penis liukuu hitaasti - ensin vain terskan pää, sitten koko terska, sitten hitaasti varsi - sisääni. Se on aivan mielettömän kova, se on paksu ja täyttää minut kokonaan. Näin täynnä en ole ollut koskaan. On kuin sisälläni olisi kova kanki, jotain mikä ei jousta eikä anna armoa. Se on nyt kokonaan sisälläni, nojaan pojan rintaan jalat koukussa hänen lantionsa molemmin puolin. Hänen rintansa nousee ja laskee, hän haukkoo henkeään ja mutisee jotain kuumasta, hän sanoo ettei kestä, ettei tällaista voi kestää.

Minäkään en kestä. Minä nousen hitaasti istumaan ratsastusasentoon hänen päälleen, nostan jalkateräni hänen reisiensä päälle saadakseni liikkeeseeni voimaa ja alan hitaasti, hyvin hitaasti nostaa itseäni ylöspäin hänen kivikovalla kalullaan. Nousen ylemmäs, ylemmäs, ihan hiukan vielä, ja sitten laskeudun alas yhdellä liikkeellä. Hän on niin kova, että se melkein sattuu. Melkein. Hän on pingottanut minut äärimmilleni auki, tunnen hänen jokaisen neliösenttinsä, kaikki minussa on herkistynyt tuntemaan hänet. Ei ole muuta kuin tuo alue jalkojemme välissä, on vain tuo mieletön kuuma kalu joka halkaisee minut, tai oikeammin jolla minä halkaisen itseni, kerran toisensa jälkeen. Hieron itseäni häntä vasten, nojaan eteenpäin, välillä taaksepäin. Kuulen kuin kaukaa oman huohotukseni, tunnen kuinka hiki valuu pitkin selkääni ja pakaroitani sekoittuen lopulta hänen hikeensä.

En kestä enää kauan. Tunnen, kuinka orgasmin ensimmäiset hyökyaallot lähtevät liikkeelle jostain syvältä lantiostani, kuinka kuumotus ja kihelmöinti, melkein kuin kutina, keskittyvät tarkasti siihen yhteen ja ainoaan nyt merkitsevään pisteeseen minussa. Tunnen vaginani ensimmäiset supistelut ja tajuan, etten voi hidastaa itseäni enää yhtään, etten voi pysäyttää tätä, että se punahehkuinen sumu on ihan tässä nyt, että sukellan siihen nyyyyyyyt. ja minä huudan. Minä supistelen ja kouristelen tuon kovan elimen ympärillä, minä painan itseäni yhä tiukemmin poikaan kiinni, haluan tämän jatkuvan ikuisesti. Ja kuin jostain kaukaa kuulen pojan karjahduksen, tunnen hänen lantionsa nousevan kaarelle, minua vasten. Tunnen kuinka kaikki välillämme on kuumaa, kovaa, sykkivää, märkää, tahmeaa. En näe hetkeen mitään, en tiedä muusta, en välitä.

Mies - sillä nyt hän on mies - ynisee allani kun nojaudun uudelleen eteenpäin, tällä kertaa suutelemaan häntä hellästi suulle. "Minä rakastan sinua nainen, kuka ikinä oletkin" hän mutisee voipuneesti. Minä avaan hänen kahleensa ja silmäsiteensä, ja nähdessäni hänen silmänsä minä tiedän haluavani antaa hänelle mahdollisuuden. Minä haluan lisää. Haluan kahlita hänet itseeni muilla keinoin.