väsymyksen oireita itsessään, niin ei ole mitään, ei kerta kaikkiaan mitään paikkaa, mistä hakea apua.
Ystävien ja tuttujen kanssa voi pohtia tilannetta, mutta se ei olosuhteita muuksi muuta.
Ystävien ja tuttujen kanssa voi pohtia tilannetta, mutta se ei olosuhteita muuksi muuta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kaiken oikean tuen lapsiperheiden ympäriltä. Jos vanhempi väsyy, ainoa osoite on mielenterveystoimisto, josta ei ole mitään apua ja lastensuojelu, joka vie lapset vanhemman väsymykseen vedoten.
Ensin sossut vatvovat ja vääntävät loputtomiin, katsotaan kauanko se kituu, ennen kuin kokonaan kuolee, vai jääkö henkiin sittenkin. Sitä sanotaan perheen tilanteen kartoittamiseksi, se kestää kauan siksi, että papereihin voidaan merkitä, että perheen tilannetta on seurattu kauan ja harkittu perusteellisesti huostaanottoa.
Ja tuollaisen instanssin pitäisi virallisesti auttaa lapsiperheitä!
Sijaishuolto odottaa ilkkuen omalla tahollaan, milloin saalis on kypsä poimittavaksi.
kunnan sosiaalihuollon viranomaisten järjestää kodinhoitaja/kotiavustaja
lapsiperheeseen
mm. sairauden, rasituksen, perhetilanteen, vamman tai muun syyn perusteella esim. synnytys jne.
Eli kun kunnasta kysyy itselleen apua em. syihin vedoten
olisi kunnan sosiaalihuollon,
- ei siis mitään tekemistä lastensuojelun kanssa!
järjestettävä lapsiperheelle kotipalvelua ja -apua.
Kunnan sosiaalihuollon viranomaisen on vähintäänkin tehtävä valituskelpoinen päätös lapsiperheen kotipalvelu -asiasta.
Etelä-Suomen lääninhallituksen alueen kunnat ja kaupungit
ovat joutuneet tekemään vuoden 2008 aikana
ja joka jatkuu osalla kuntia ja kaupunkeja vuoden 2009 loppuun saakka
lääninhallitukselle selvityksen sosiaalihuoltolain mukaisesta lapsiperheelle tarjottavasta kotipalvelusta.
Osassa kunnista ja kaupungeista asiaan on todella paneuduttu
ja luotu uudelleen lapsiperheen kotipalvelua tarjoavia yksiköitäkin.
Osa kunnista ja kaupungeista tarjoaa edelleen tätä
lapsiperheelle tarjottavaa "perhetyöntekijä -potaskaa"
kodinhoitaja -kotipalveluksi.
Julkisen puolen terveydenhoidosta ei saa terapiapalveluja masentuneelle ilman valtavan pitkiä jonoja. Ei taida olla vieläkään hoitotakuulain toteutumisesta tietoakaan, että hoitoa saisi kolmen kuukauden sisällä.
Kunnat kiertävät tuota siten, että yksi vastaanottoaika voidaan antaa nippa nappa kolmen kuukauden sisällä ja potilas lähestetään resepti kainalossa odottamaan varsinaista terapian alkamista, jonka odottaminen voi kestää kuukausikausia. Sit kun terapia alkaa, sitä on tyyliin kerran kuussa. Siinä meidän mallikas terveydenhoitomme, josta sentään saattoi ylpeillä vielä ulkomaalaisille tutuille joskus 80-luvulla.
suojelusta!
Kotipalvelu lapsiperheelle pitäisi olla erilinen
ja ilman lastensuojelun asiakkuuden "automaattia"
järjestettynä ja jokaisen suomalaisen kunnan ja kaupungin
sosiaalihuollon puolen peruspalvelutiskillä.
Sosiaalihuoltolain säädännössä on lueteltu myös muitakin perheitä koskevia palveluita mm. perheneuvola, asiakkaan opastus ja neuvonta,
joissakin kunnissa ja kaupungeissa jopa lapsiperheen toimeentulotukikin jne
jotka kuntien ja kaupunkien sosiaalihuollossa
ovat "kummallisesti ja ihmeellisesti" siirtyneet
ja siis l a i t t o m a s t i!
lastensuojelun viranomaisten palvelutiskeille.
Eli johtavat pahimmillaan lastensuojelun asiakasperheeksi
vaikka palvelun tarve perheellä onkin jo voimassa olevien lakienkin mukaisesti
sosiaalihuoltolainsäädännön alaisuuteen kuuluvalle palvelulle.
vanhempia varoittaa!
Oikeaa apua, tukea ja neuvoja et sieltä saa, vaan sinut kiusataan henkisesti niin loppuun, että lopulta lainmukaiset huostakriteerit täyttyvät.
Sijaishuoltobisnes tarvitsee jatkuvasti lisää lapsia. Olisi siinä Kauppalehdelläkin ihmettelyä, jos lasten oikeudet äkkiä Suomessa toteutuisivat ja iso osa lasten sijaishuollossa rikastuneista lopettaisikin toimintansa. Miten niin äkkiä uskomattomia voittoja tahkonneet yritykset lopettivat, uskomatonta, ja voi voi.
ovat kääntäneet päälaelleen senkin tosiasian, että yleensä lapsen etu on yhtä kuin vanhempien etu. Se toimii molempiin suuntiin, kummin päin tahansa.
Olemme tilanteessa, jossa turhan usein lapsen todellinen etu olisi tulla pelastetuksi suomalaisesta lastensuojelusta.
Toivottavasti rehellisiä sossuja ja toimittajia löytyy jatkossakin, että asioihin saataisiin vihdoin ja viimein muutosta.
Olisikohan aika rehellisesti paljastaa myös lastensuojelukertoimen vaikutus tähän mätään systeemiin. Onko todella niin, että kertoimen vaikutuksesta kuntien on halvempi tehdä vaikka huostaanotto kuin järjestää lapsille huostaanottoja estäviä tukia tai edes kaikkia peruspalveluja ilman huostaanottoa.
Miten on? Kuka tähän kysymykseen uskaltaa ensimmäisenä antaa oikeita rehellisiä vastauksia, eikä mitään mutu-arvailuja?
yllätys se, kun valtio vähensi huostaanottokustannuksiin osallistumistaan ja kunnat alkoivat jäädä tilanteessa miinukselle.
Lastensuojelukerroin on niin kiero systeemi, että sen ymmärtämiseen eivät maallikon tiedot yksinkertaisesti riitä, koska jo pelkästään tarvittavat luvut puuttuvat. Ei tähän sossuillakaan tietoa ole, jotain käsitystä korkeintaan.
Miksi rehelliset sossut eivät saa puhua asioista suoraan julkisuudessa ilman, että pelkäävät menettävänsä työpaikkansa?
Jos lapsen etu olisi puhdas ja rehellinen ohjenuora asioiden hoidossa, ei sossuillakaan tuollaista pelkoa olisi.
Miksi toimittajia on kielletty puhumasta esim. hoidollisista huostaanotoista julkisuudessa? Sama pätee tähän kuin edelliseenkin, että jos vilpittömästi haluttaisiin etsiä lapsen oikeaa etua, ei tuollaista kieltoa toimittajille olisi.
niin lasta kuin vanhempiakin kohtaan.
Parhaimmillaan se tietysti on yhteistyötä perheen kanssa ja oikein kohdennetun avun ja tuen etsimistä ja löytämistä koko perheen eduksi. Sellaistakin tapahtuu, joskus, mutta sitten se käänteinen puoli jää kokonaan pimentoon suurelta yleisöltä ja sitä on paljon.